Onko avioliiton jatkuminen onnellisena uskottomuuden jälkeen mahdollista?

Ei kai mikään kaverisuhde voi olla edes ongelma??

jos mies RAKASTUIS toiseen naiseen.

Siis tiivistä seuranpitoa töissä ja työpaikan juhlissa. Kännistä pussailua ja halailua. Päivittäistä viestittelyä puolin ja toisin. Selkeästi tunneside mukana. Mulle ainakin ihan yhtä iso ongelma kuin olisi joku känninen satunnainen seksiseikkailu. Vai vouhkaanko ihan turhasta?

se sitä olisikin. Ei sitä voi tunnustaa ei ne tyhmiä ole.



Älä ole sinisilmäinen.



Alkuperäiseen kysymykseesi en osaa vastata koska itse erosin pettämisen paljastuttua koska tiesin etten voisi mieheeni enää luottaa.

parisuhteessa vallitsevasta tavasta puhua asioista, miten toisen rakastuminen/ sivusuhde saadaan avattua ja purettua. Ja petetyn osapuolen kyvystä antaa anteeksi.

Pitkässä parisuhteessa on aika yleistä, ellei jopa luonnollista ihastua/ rakastua toiseen niin, että tunne jää pelkän haaveilun asteelle. Sen voi nähdä eräänlaisena viihteenä. Ei maailma tai suhde siihen kaadu.

Olet viisas ja rohkea.

ei mitenkään tavatonta tuollainen, hullaantuminen.



Tahtoisin tietää kuinka moni parisuhteessa elävä ei ole ollut joskus "salaa" ihastunut toiseen, esim.työkaveriin. Flirttiä ja muuta pientä. No siis ei tietenkään hyväksyttävää jos pussailun tasolle mennyt jne....mutta ei kai sentakia tarvii erota? Puhukaa selväksi!



Varmaan eroja on tullut yhtäkkisestä ihastumisesta/rakastumisesta toiseen..mutta se on sitä ensihuumaa mikä kutkuttaa ja huomataan si arjen olevan samanlaista.



Kun osattas pitää pikku flirtti "pienenä"..eikä haetas kontaktia.

On meitä miehiäkin täällä linjoilla...



Itselleni selvisi taannoin vaimon salasuhde työkaveriinsa. Työpäivät pitenivät, kavereilla käyminen lisääntyi, puhelin piippaili ja facebook oli ahkerassa käytössä.



Vaimo myönsi suhteen ja halusi päättää avioliittomme - joka tosin olikin retuperällä. Myönnän että suhteen hoito kaikeilla mittareilla oli jäänyt hoitamatta. Tuo ei enää niin salasuhde siis jatkuu ja avieoero on vireillä, omaisuus jaettavana ja lasten huoltajuus sovittavana ym skeidaa.



Ja ei, en voisi antaa anteeksi, vaikka suhteemme siis olikin jo kuralla. Eli syy oli olemassa ja seuraus tuli kuin luonnostaan.

mutta vaatii molemmilta töitä suhteen eteen.Teidän pitää tiedostaa,miksi tilanne ajautui tähän pisteeseen.Käydä asiaa läpi,puhua ja puhua ennenkaikkea tunteista.Ei syyttelyä vaan peiliin katsomista molemmilta. Miehen puolelta ehdoton rehellisyys on suhteen jatkumisen kannalta tärkeintä. Parisuhdeterapiakiin kannattaa kokeilla. me ollaan käyty tuo kaikki läpi,helppoa se ei ole ollut,mutta kannatti. Nyt parisuhde voi paremmin kuin koskaan. ja tuo onnellisuus asia:)Kyllä,me ollaan nyt ihan onnellisia:)

kuin kivi kengässä sen paljastuttua.Siellä se hiertää aina eikä katoa.Ehkä joillakin joskus

että on mahdollista, jos halua löytyy oikeasti molemmin puolin. Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta sekin on mahdollista. Tärkeää on puhua asiasta niin kauan ja usein, että se on selvä.



Itellä oli ongelmana miehen mustasukkaisuus, en siis häntä pettänyt, mutta työyhteisöni koostuu miehistä ja tästä johtuen olen paljon tekemisissä miesten kanssa. Sanoin, että sen täytyy vaan sanoa, mikä hiertää, puhumattomuus ei auta. Ja totesin, että puhutaan asiasta niin usein ku tarpeen, että hän voi sitten luottaa siihen, että mulle on vain yksi mies: hän. No alkuun siitä keskusteltiin useinkin. Nykyään ei enää juurikaan.



Mutta siis tunnen suht läheltä ainakin kaksi parisuhdetta, jotka on jatkunu pettämisen jälkeenkin. Ja tietääkseni ovat toimivia liittoja. Toisessa petetty osapuoli sano, että kun antaa anteeksi, se tarkoittaa unohtamista ja kun hän haluaa elää miehen kanssa, hänen on vaan luotettava.



Mutta itsestä se on kiinni, voiko jatkaa ja olla onnellinen. Tai tietenkin kummastakin osapuolesta, koska parisuhdehan on vuorovaikutussuhde ja vaatii näin ollen molemmilta panostusta sen hoitamiseen..

Meillä miehellä oli jonkin sortin ihastumisjuttu (sähköpostittelua), joka ei kerennyt johtaa sen pitemmälle kun narahti. Vieläkin kolmen vuoden päästä asia käy välillä mielessä.Suhde on kyllä muuten korjaantunut (esim. luottamus palautui)ja uskon, että mies säikähti sen verran minun ja lapsien menettämisen mahdollisuutta, että ei ihan heti lähde samanlaiseen mukaan. Jos kyseessä olisi ollut seksisuhde, olisi liitto varmaan päättynyt siihen.

Tyhmää on jättää se kivi sinne kenkään hiertämään.

AV:lla on AINA näissä ketjuissa ne kaikkein mustavalkoisimmat vastaajat, jotka julistavat eronneensa sen vuoksi, että eivät voineet enää luottaa. Olen lähes varma, että suurin osa erosi oikeasti sen takia, että kiinni jäänyt puoliso ei halunnut enää jatkaa avioliittoa, vaan lähti uuden ihastuksens matkaan. Jälkikäteen sen voi sitten kääntää niin, että itse teki päätöksen erosta, koska ei voinut enää luottaa. Omassa tuttavapiirissäni on useampikin tapaus (meidän oma avioliittomme mukaanlukien), joissa liitto ei ole kaatunut toisen uskottomuuteen, koska molemmilla puolisoilla on ollut halua antaa anteeksi ja yrittää korjata liitto. Helppoahan se ei tietenkään kenellekään ole ollut, mutta vaivan arvoista, varsinkin kun kaikissa perheissä on ollut myös lapsia. Samalla on voitu korjata monta uskottomuuteen liittymätöntä epäkohtaa, jotka ovat hiertäneet parisuhteita pitkään, eli oikeastaan voisi sanoa, että monissa tapauksissa liitto on vain vahvistunut ja suhde parantunut uskottomuuden myötä.

kuin kivi kengässä sen paljastuttua.Siellä se hiertää aina eikä katoa.Ehkä joillakin joskus

mutta eräs kaverini ei pysty enää luottamaan täysillä mieheensä, joka petti häntä yhden kerran lähes kymmenen vuotta sitten. ovat edelleen naimisissa, mutta asiat eivät ole koskaan palanneet ennalleen pettämisen jälkeen.

Tällä hetkellä jaksan itse uskoa, että panostuksella saamme liittomme vielä toimimaan. Helppoa ei tule varmaankaan olemaan, mutta mielestäni kaiken vaivan arvoista. Rakastan miestäni edelleen kovasti. Enkä myöskään halua lasten vuoksi rikkoa perhettämme. Uskon, että tästä kaikesta voi seurata vielä jotain hyvääkin parisuhteellemme.

En jaksa olla vihainen/katkera kummallekaan osapuolelle. Mielestäni positiivisessa hengessä eteneminen on rakentavampaa kuin riitely aiheesta. En haluaisi myöskään alkaa poliisiksi mieheni menoista, aikuiset ihmiset tietävät itse rajansa. Luottamuksen uudelleen palauttaminen tässä varmaan vaikein paikka on. En tiedä olenko realiteeteissa, mutta koen itseni onnelliseksi kaikesta huolimatta.



Ap

mutta ei.



Tai ei kai se mahdotonta ole, mutta ei siitä kivaa tule.

mutta ei ole.



Aina se siellä kummittelee. Luottamus katoaa.

asiasta, mutta uskon että tapauksissa joissa uskottomuus jää yhteen kertaan ja selkeästi pettänyt osapuoli tekee pesäeron toiseen naiseen ja pettämiseen kerta kaikkiaan, on mahdollisuudet avioliiton eheytymiselle.



Tunnen parin, jolle kävi näin. Nykyään he antavat parisuhdeterapiaa käyttäen omia kokemuksiaan apuna.

tuntemani pariskunta myönsi että vaimolla edelleen tulee ahdistusta vuosien takaisesta pettämisestä. He puhuvat keskenään näistä tunteista, aina kun tarvitaan. Vaikka asiat on anteeksi annettu, niitä ei ole siinä mielessä unohdettu, etteikö niistä saisi puhua. He ovat käyneet yhdessä tapahtumapaikoilla jne, vaimon toiveesta. Näin kaikki salaisuudet on paljastettu, mitään ei ole enää näiden puolisoiden välillä.

Kumpikaan ei vielä hakenut eroa puolisostaan vai etteivät ehtineet nusaista? Jos homma on ollut kädestä pitämisen tasolla -minkä tietää ainoastaan asianosaiset-, niin voisin kuvitella avio-onnen voivan jatkua.



Itse olin valmis jatkamaan miehen vieraissakäynnin jälkeenkin ja homma toimi muutaman kuukauden, mutta perseelleenhän lopulta meni.