Miksi laihduttaminen on sinulle ylivoimaista?

Olen kyllä koko ajan tässä tullut vahvempaan tulokseen siitä, että kohta aloitan karppaamisen. Ja jo nyt raskaanaollessa voin hyväkarpata ja vähentää hiilareiden määrää aika paljon. Eiköhän ala kohta tuloksia tulla!

Jos jokin menee vikaan, olen heti jääkaapilla mättämässä ties mitä. Samoin haen lohtua ruuasta, esityisesti makeasta hellyyden kaipuuseen.

Huono itsekuri ja hyvästä ruoasta tykkääminen. :) Vähitellen olen kyllä alkanut erottaa, milloin herkuttelu tuottaa tukalan äklötysolon ja mikä on kohtuus, jonka jälkeen on vielä hyvä ja pirteä olo.



Suosittelen erilaisia laihdutussivustoja, kiloklubia, kalorilaskuria tai karppaussivustoa. Perusasiat oppii ja saa vertaistukea.

aina kun aloitan niin se tyssää nopeasti ja taas parin viikon päästä aloitan ja se tyssää.. että ottaa päähän.. välillä toivon saavani anoreksian että laihtuisin..

haluaisitko vaihtaa ajatuksia s-postilla silloin tällöin?

Sitten todella, todella kyllästyin lihavuuteen ja ajattelin, että kun kerta pystyin lopettamaan tupakan tultuani raskaaksi, pystyn laihtumaankin.



Menin painonvartijoihin ja pudotin parikymmentä kiloa. Sitten repsahdin ja lihoin jonkin verran. Sen jälkeen laihdutin ihan omatoimisesti pitäen painonvartijavinkit takaraivossa. Jossain vaiheessa innostuin uimisesta ja lopulta juoksemisesta.



Nyt vartaloni on trimmattu ja olen juossut jo 2 maratonia. Muutos on mahdollinen. Kukaan ei uskoisi, minkä kokoinen joskus olin. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ap, voi olla, että sinullekin tulee vielä muutos! Tai sitten ei. Onko sekään niin kamalaa? Ei se miehen löytäminen voi olla pelkästään painosta kiinni.

koska olen tunnesyöppö. Ainoa toimiva konsti pudottaa painoa on liikunnan kautta. Siis ottaa liikuntatavoitteita ja laihuuden sijaan keskittyä kuvittelemaan itseään tiukkana ja timminä ja lihaksikkaana. Ottaa tavoitteellinen liikuntaohjelma ja unohtaa kaloreiden kyttäys. Sen sijaan lisätä terveellistä ruokaa tukemaan liikuntaa. Näin on mulla paino viimein pudonnut. Se on hidasta, mutta todellakin parempi kuin ei mitään, ja samalla tulee paljon pirteämpi olo. JA kohta ei enää oikein edes roskaruoka kiinnosta, ei tarvi pakottaa itseään luopumaan siitä.

se on riippuvuus josta on vaikea päästä normaalikäyttöön

ja tulee naposteltua enemmän. Kuulostaa hullulta, tiedän, mutta niin vain on.



Itse yritän tehdä liikunnasta mahdollisimman miellyttävää ja syödä mahdollisimman karpisti. Karppausta kannattaa kokeilla.



Tsemppiä!

eikä edes liiemmin nesteitä joita pudottaa.

Ja ehkä myös se, että aineenvaihdunta on hirveästi hidastunut, kun ikää on tullut. Mä syön liikaa makeaa. Siihen ei auta mikään. Mun on pakko saada iltaisin makeaa, vaikka maha olisi ihan täynnä ruuasta. Paino ei ole vielä kauhean korkea - olen normaalipainon ylärajalla - mutta tätä menoa olen ennen joulua jo syöttöporsas.

Lisäksi olen päivän päätteeksi niin sippi, etten jaksa lähteä kuin tunniksi koirien kanssa ulos.

Karppaus on ainoa joka toimii (lähtee paitsi kiloja, olo pysyy mahtavana) mutta karppaa nyt siinä sitten kun kroppa huutaa kaikkia hedelmäjuomia, leivonnaisia, karkkia, suklaata...aarrgh.



Terv. pekonitomaattikeitto ei auta makeannälkään ;)

Taidan tietää kohtaisen pätevältä vaikuttavan konstin alipainoisuuden korjaamiseksi. Sattuneesta syystä painoni putosi mitenkään erityisesti siihen pyrkimättä 85 kilosta 69:ään. (Pituutta minulla on noin 180 senttimetriä.) Se oli osasyy sairaalaan joutumiseen. Sairaalassa sain jostain syystä aluksi gluteenitonta leipää keliakiatta. Muutaman päivän päästä tuo lopetettiin osaltani. Silloin lakkasin kokonaan syömästä leipää.

Vaikka söin muutoin mielestäni huomattavasti paremmin kuin kotioloissa, ainakin määrällisesti, paino nousi vain runsaan kilon usean viikon aikana. Sitten lääkäri määräsi (ilmeisesti varmuuden vuoksi) keliakiatestin. Sen vuoksi tuli nauttia jotain gluteenipitoista. Päädyin ruispuikulaan, jota nautin enintään 2 palaa per päivä (vastannee noin 20 grammaa rasvaa?). Fiilis(!) parani kummasti ja tuli muitakin positiivisia vaikutuksia, joten jatkoin puikulan  syöntiä noin viikon, kunnes vanha kunnon vesiripuli iski yrjötyksen kera. Edellisestä kerrasta oli useita kuukausia. Tuon viikon aikana paino nousi ainakin yhtä paljon kuin edellisten gluteenittomien viikkojen aikana!

Noinkohan tuo toimisi käänteisestikin ainakin joillekuille? Eli, jos et ole kokeillut gluteenittomuutta, se lienee testaamisen arvoista?

Se työ täytyy aloittaa ensin korvien välissä. Siinä kestää. Kun on motivaatio, totetus helpompaa.