Kysymys teille joiden lapsuuden perheessä oli 3 lasta:

Meillä oli kolme lasta, kun nuorin syntyi, me vanhemmat olimme 9 ja 6. Olimme siis tavallaan "ykkössarjaa". Tästä seurasi se, että me vanhemmat hoivasimme ja hellimme kuopusta kovasti - hänestä tuli se kaikkien suosikki, joka tulee toimeen paremmin kummankin meidän vanhemman sisarusten kanssa kuin me vanhemmat sisarukset keskenämme. :)



Perheemme olisi ehdottomasti ollut ihan erilainen ilman nuorinta sisarustamme, ja näin aikuisena tuntuu myös hyvältä, että meitä on kolme - onpahan vanhemmillekin enemmän "tekemistä" kun voi seurata kolmen aikuisen lapsen kuulumisia eikä kahden.

sukulaisista ja ystävistämme oli myös kolme lasta ja juuri niin, että kaksi ensimmäistä peräkkäin ja kolmas sitten pidemmällä välillä. Meillä niin, että minulla ja siskollani 2v ikäeroa (itse olen vanhin) ja nuorimmalla ja minulla 6,5v ikäeroa.



Meillä nuorin ei ollut kovin lellitty. Meillä vanhemmat otti siltä kannalta että lapset leikkikööt keskenään, heijän tehtävä on perushoitaa. No, tästä seurasi että minä ja vanhempi pikkusisko linnottauduimme kimppaan ja nuorinta höynäytettiin ja vähän kiusittiinkin :( Ärsytti nimittäin kun niin pieni roikkui meidän seurassamme ja hankaloitti leikkejämme. Toisaalta muistan hyviäkin hetkiä pikkusiskon kera. Nyt aikuisenakin minä ja vanhempi pikkusisko olemme läheisiä, nuorin taas ei vieläkään ole päässyt kunnolla yhteyteen meidän kanssa. Nuorin tosin vasta 21v ja vasta muuttamassa pois äidin ja iskän luota, että ehkä tilanne vielä muuttuu.. Minulla ja vanhemmalla pikkusiskolla molemmilla nyt lapsia, samanikäisiä, leikkivät yhdessä, joten edelleen elämäntilanne hänellä laahaa perässä verrattuna meihin muihin.



Eli mielestäni meillä ei ihan toiminut, mutta monessa muussa perheessä tuntuu toimineen paremmin. Lähinnä niissä, missä se pikkusisko oli äitin ja iskän lellikki eikä jäänyt isompien lasten kontolle hänen vahtiminen ja viihdytys.

Isoveljet ovat minua 4v ja 9v vanhempia. Vanhin veli jo seurusteli siinä vaiheessa, kun minä vielä olin parhaassa leikki-iässä. Vanhin veli oli jollain tapaa idolini ja hänen huomionosoituksensa olivat mukavia. Keskiveli aina vain kiusasi, ainakin oman muistini mukaan. En tosiaan muista, että olisin heidän kanssaan leikkinyt. Kaikilla oli omat kaverinsa. Näin aikuisina nähdään lähinnä vanhempiemme luona, joten erityisen läheisiä ei olla.

Nuorin (siskon) on 12-15 v nuorempi kuin me kaksi vanhempaa, ollaan siis arvattavasti kovasti häntä aikoinaan hoidettu. Nyt ollaan kaikki läheisiä, mutta sisko ehkä läheisin meille kummallekin vanhemmalle. On tosi kivaa, että meitäon 3, enkä kumpaakaan pois vaihtaisi! ;) Ja niin, mun omaan perheeseen on nyt syntymässä lähikuukausina se kolmas lapsi, sitten on sopiva määrä meilläkin. ;)

Sisaruksilla ei mitään merkitystä näin aikuisiällä. Ehkä syy kasvatuksessa ja meidän perhedynamiikassa, muutenkin tuli aika huonot eväät ihmissuhteiden vaalimiseen ja rakkauteen.



Itse uskon pitäytyväni yhdessä lapsessa.

sisarusta, ja olisin kyllä vielä yhden ottanut, niin lapsena kuin nyt aikuisenakin. Meillä on aika isot ikäerot, mutta ollaan läheisiä.



Itselläni nyt neljä lasta lyhyin ikäeroin.

ja kaksi vanhinta kolmen vuoden ikäerolla, kuopus 8 vuotta nuorempi.



Kuopuksesta tuli varmasti monin verroin hemmotellumpi kuin isommista ja pääsi monissa asioissa helpommalaa kun isommat.



Itse toivoin useampaa sisarusta lapsena ja nyt aikuisenakin.