Lue keskustelun säännöt.
Onkohan minussa jotain vialla?
14.04.2009 |
Mieheni petti minua erään tutun naisen kanssa, meidän yhteinen puolituttu kaveri oikeastaan.
Asia selvisi heti ja tähän sen enempää tarinoimatta niin minä annoin miehelle anteeksi ja unohdin ja olemme jatkaneet sen jälkeen yhdessä eteenpäin entistä onnellisempina. Tapaus sai tavallaan molempien silmät aukeamaan ja saimme puhuttua muutenkin paljon kaikenlaista suhteeseemme ja elämäämme liittyvää.
Olen ajatellut, että en tunne mitään vihaa tätä naista kohtaan, mutta toisaalta olen miettinyt että onko se asia ihan niin. Tai siis kun netissä näillä keskustelupalstoilla on annettu ymmärtää, että ei ole mahdollista antaa anteeksi tälle naiselle ja ylipäätään koko tapausta ei monenkaan mielestä pitäisi antaa anteeksi edes sille miehelle.
Mutta nyt näin tämän naisen ja menin tervehtimään häntä ja kysyin mitä kuuluu ja puhuin muutaman sanan jotain tyhjänpäiväistä. Ei tuntunut pahalta. Ei tullut mitään padottuja ja tiedostamattomia tunteita pintaan. Pystyin puhumaan ihan normaalisti ja olisin voinut puhua enemmänkin.
Itselläni on hyvä olla. Viha ei ole hyvä tunne, se on hirvittävän kuluttavaa.
Mutta ehkä olen friikki.
Kommentit (7)
Harvinainen ihminen kyllä siinä mielessä että harvaa pystyy tuohon mihin sinä. onnittele itseäsi äläkä kummastele :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hirvittävän pitkävihainen ja kaunainen ihminen.
Se ON kuluttavaa.
Miten tästä ominaisuudesta voisi "parantua"?
minä vaan suutun ja olen vihainen piiiiiiitkään.
Ja elämänasenteeni on aina ollut positivinen.
Mutta jo tapahtumahetkellä en kokenut, että tapahtunut olisi maailman suurin asia. Olen kokenut oikeasti TODELLA rankkoja ja isoja juttuja ja tämä ei kategoriassani sijoittunut ollenkaan kärkipäähän.
Minusta vain tuntuu, että haluaisin ihan sanallisestikin vielä joskus ilmaista tälle naiselle, että olen antanut anteeksi. Vai kertooko suhtautumiseni häneen jo siitä? Siis se, että itse menin vapaaehtoisesti hänelle puhumaan ihan tavallisia? Tiedän, että tämä nainen häpeää niin, että olisi varmasti halunnut vaipua maan rakoon, kun menin hänen luokseen, mutta koin tarpeelliseksi mennä ja katsoa häntä silmiin.
Olin siis miehen kanssa ja mies petti mua eksänsä kanssa ja meistä tulikin tosi hyvät kaverit tän eksän eksän kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin siis miehen kanssa ja mies petti mua eksänsä kanssa ja meistä tulikin tosi hyvät kaverit tän eksän eksän kanssa :)
Miten pitkään meni aikaa ja miten teistä lopulta tuli kavereita? Tämä miehen eksä ei ilmeisesti seurustellut silloin, kun tämä pettäminen tapahtui?
Minua harmittaa nykyisellään tilanteessa eniten juuri se, että tahtoisin olla tämän naisen kanssa edelleen kaveria. Olimme tapahtuman sattuessa vasta vähän niinkuin tutustumisvaiheessa, mutta nautin hirvittävästi hänen seurastaan.
outo olet. ehkä et ole omistushaluinen