miten vahvistaa 2 vuotiaan itsetuntoa?

sillä tavalla läsnäolevasti, koska aikuisen käytöksestä lapsi peilaa sitä millainen hän on... tietysti positiivista palautetta, onnistumiskokemuksia, äidin ja isän "auttamista" siis mukaan ottamista vaikka ruuanlaittoon, leipomiseen, yms puuhiin. Sylissä pitäminen vaikka kirjaa lukiessa varmaan vahvistaa lasta myös.

että osoitat rakastavasi lasta, huomaat hänet, ihailet häntä, hellittelet.. :) Siitä se hyvä itsetunto kehittyy.



(Vaikka lapsi kiukuttelisikin välillä, ja vaikka itsekin kiukuttekisit, niin vastapainona rakkaus..)

olemaan syyllistämättä koko hänen sukupuoltaan kaikesta.

että osoitat rakastavasi lasta, huomaat hänet, ihailet häntä, hellittelet.. :) Siitä se hyvä itsetunto kehittyy. (Vaikka lapsi kiukuttelisikin välillä, ja vaikka itsekin kiukuttekisit, niin vastapainona rakkaus..)

Vaikka niissä suuri totuus piileekin. Tarvitsisin jotakin vielä muuta.

Esim. jostakin muistan lukeneeni, että jos lapsi onnistuu fyysisissä leikeissä, hyppely ym. jotenkin hyvin niin sen itsetuntokin vahvistuu.

Mä etsin ujolle lapselle jotakin josta se saisi rohkeutta rymytä muiden lasten kanssa :(

aina kun lapsi jotain tekee ja onnistuu, niin ihan vai kehutaan, kuinka taitava on. Ei siinä mitään erityisiä pelejä tarvita.

ei mitään "poppakonsteja" kylläkään taida olla. Vaan nimenomaan se, että lapsi kokee olevansa "rakastamisen arvoinen" = saa ihailua, hellyyttää, rakkautta, kehuja omalta äidiltään ja isältään ovat niitä asioita jotka sitä itsetuntoa kehittää.



Temperamentti ja luonne taas ovat sitten eri asioita, niitäkään ei juuri väkisin voi muokata..

Mutta varmaan käytännössä turvallisen vanhemman läsnäolo leikkiessä, rohkaisu ja esimerkki hieman auttavat "reipastumaan". Mutta pitää muistaa ettei kuitenkaan liikaa painosta lasta menemään mukaan leikkeihin ym. jos selvästi ujostuttaa..silloinhan asia keikahtaa päälaelleen, eli lapsi voi aistia ettei hän olekaan hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on (=ujo?), vaan hänen pitäisi muuttua jotta kelpaisi..



t.3

Jos rämäpää äidille tai isälle syntyy temperamentiltaan rauhallinen lapsi, voi lapsi luulla olevansa huono, kun ei uskalla tai osaa mennä kaikkeen mukaan niin kuin vanhemmat toivovat. Pahinta on vielä jos vanhempi sisarus tai useampi sattuu olemaan näitä rohkeita heittäytyjiä.



Eli pitää tukea lasta sellaisena kuin on. Ujous ei ole mikään sairaus, josta pitää pyrkiä pois. Päinvastoin se suojelee ihmistä, joka ei ole valmis johonkin hänelle sopimattomaan juttuun.

Sylittelyjen ja jutustelun, hellimisen ym. lisäksi kannustamme liikunnallista ja rohkeaa poikaamme testaamaan rajojaan (pienessä mittakaavassa toki). Hän oli katsellut isoa liukumäkeä "sillä silmällä" vähän aikaa ja kerran sitten kiipesi sinne, vilkaisi kuitenkin meitä vanhempia puolessa välissä epätietoinen ilme naamallaan. Kannustimme kiipeämään ylös ja sitten laskemaan, menimme valmiiksi "vastaankin". Pojan ilme kirkastui heti ja riemusta kiljuen koki sitten ison liukumäen riemut ensimmäistä kertaa :D. Jos puistossa on vähän vieraampia vanhempia, he paheksuvat kovaan ääneen kun liukumäkijonossa on yksi taapero leikki-ikäisten joukossa...eilen Puuhamaanreissulla sama juttu.

Sylittelyjen ja jutustelun, hellimisen ym. lisäksi kannustamme liikunnallista ja rohkeaa poikaamme testaamaan rajojaan (pienessä mittakaavassa toki). Hän oli katsellut isoa liukumäkeä "sillä silmällä" vähän aikaa ja kerran sitten kiipesi sinne, vilkaisi kuitenkin meitä vanhempia puolessa välissä epätietoinen ilme naamallaan. Kannustimme kiipeämään ylös ja sitten laskemaan, menimme valmiiksi "vastaankin". Pojan ilme kirkastui heti ja riemusta kiljuen koki sitten ison liukumäen riemut ensimmäistä kertaa :D. Jos puistossa on vähän vieraampia vanhempia, he paheksuvat kovaan ääneen kun liukumäkijonossa on yksi taapero leikki-ikäisten joukossa...eilen Puuhamaanreissulla sama juttu.

liukumäkijonossa on taapero? Tosi kivaa porukkaa varmaan taas.