Lue keskustelun säännöt.
Mikä minulla on? Kun mies on työreissuilla touhuan iloisena kaikkea lasten kanssa
27.06.2009 |
pidän kodin siistinä, tapaan ihmisiä jne. Mutta kun mies tulee takaisin, muutun kiukkuiseksi, en jaksaisi tehdä tavallisia kotitöitä enkä ainakaan tavata ketään.
Kommentit (23)
Jos on, teille on varmaan lasten kanssa kehittynyt oma tapanne elää ja viettää arkea. Mies rikkoo pelkällä läsnäolollaan rutiininne ja harmonianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivässä, kun ukko on kotona, ja se ärsyttää.
Olen huomannut itsessäni samaa joka johtuu siitä, että harhoissani aina kuvittelen miehen osallistuvan jota hän ei kuitenkaa loppujen lopuksi tee...
Olen hyväntuulinen silloin kun mies ei ole kotona. Koti pysyy siistinä ja raikkaana, lapsille on aikaa ja ruokaakin valmistaa ihan mielellään.
Mutta kun mies on kotona, niin koko ajan on pinna kireellä ja tuntuu, että mies on vaan tiellä.
Meillä mies on vuorotöissä ja tosiaan aika erillään meidän arkielämästä. Johtuisko sitten siitä?
uupunut ja vihainen ukolle, joka on liikaa reissussa. Ja toi on myös totta, että mies sotkee rutiinit. Mustakin arki menee sujuvammin kun sen hoitaa yksin. Lapset saa laitettua aikaisin nukkumaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut itsessäni samaa joka johtuu siitä, että harhoissani aina kuvittelen miehen osallistuvan jota hän ei kuitenkaa loppujen lopuksi tee...
minäkin olen tämän ilmiön järkeillyt.
olen huomannut itsessäni samantyyppistä käytöstä. Meillä kolme lasta joiden kanssa olen kotona nyt. Olen yrittänyt miettiä mistä mun käytös johtuu ja pohtinut seuraavaa:
Silloin kun on lasten kanssa kotona yksin, on tavallaan pakko jaksaa kaikkea ja jaksaakin paremmin kun tekee mielekkäitä juttuja. On kiva käydä kylässä ja saa mukavaa elämänhallinnan tunnetta kun pysyy koti kuosissa/siistinä. No sitten kun mies tulee kotiin, saa tavallaan luvan väsähtää ja minä ainakin toivon, että toinen ottaisi ohjakset hetkeksi käsiin ja saisin levätä. Nyt kun olen ollut hoitovapaalla muutaman vuoden, on myös pakko tunnustaa, että olen hieman kateellinen miehen vapaudesta ja olenkin hänelle sanonut väsymksen hetkellä, että toivottavasti osaat rentoutua ja käyttää hyödyksi vapaat (ja hiljaiset!!!) illat hotellissa. Toivoisin myös, että hän linkittäisi harrastukset niihin iltoihin (onhan monessa hotellissa kuntosali), jotta itse saisin tosiaan huilata/harrastaa joinain hänen koti-iltoinaan. Ja sit kun mies ei "tajua" tätä oma-aloitteiseti, jotenkin petyn tyyliin et eikö se tajua miten paljon täällä on työtä lasten kaa 24h ja ite saa rauhalliset hotelli illat vaikka lukemiseen tai siihen saliin.
Toki ymmärrän kyllä miten matkailu väsyttääkin, tietäähän sen kun joskus itsekin ollut matkalla! Mun mies kyllä tuntuu arvostavan mun panosta perhe-elämään ja tietää, miten paljon lasten kanssa on työtä ilon lisäksi. Mutta mä toivoisisn sitä oma-alotteisuutta häneltä!
Jotakin tämän suuntaista mä olen saanut ulos itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vikahan on tietysti miehen; se ei tee jotain kuten sinä tahdot, tekee jotain liikaa, jotain liian vähän....
Pieni itsereflektio tekisi ihan hyvää, eikä arkipäivän armeliaisuudessakaan (ilman uskonnollisia vivahteita) olisi mitään pahaa.
Jos ei niin oletko sanonut siitä hänelle? Nalkuttamatta? Nalkuttavaa akkaa kun ei tee kenenkään mieli kuunnella.
Itse huomaan sen että kun mies on kotona niin koko ajan ajattelen että miksei se tee sitä ja tätä ja kaikesta pitää erikseen sanoa. Ja ärsyynnyn jo siitä.
No, miehet ei ole ajatustenlukijoita.
Ja valitettavan monet naiset on sellaisia että kun mies jotain tekee niin naisen mielestä se on väärin tehty (esim. lastenhoito, siivous..). Sen jälkeen ei varmaan tee mieli mitään tehdä kun tuntuu että mikään ei kelpaa ja kaikki pitäisi tehdä juuri niinkuin arvon rouva haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on vuorotöissä tyyllin 2+2+2+4. Aina noina neljänä vapaapäivänä koko elämä pysähtyy. Ukko vahtaa telkkua, käy salilla tai kalassa. Ja minä hyydyn vaan olemaan.
oikein kauhulla odotan sen ensikuussa alkavaa reilun kuukauden kesä- ja isyyslomaputkea.
Onneksi se menee ainaski viikoksi kalaan= )!!!
Minun mieheni on todella paljon työreissuissa, yli 200 vrk vuodessa. Odotan aina hänen paluutaan kuin kuuta nousevaa, huolehdin että näytän hyvältä, olen aurinkoinen ja ihana, koti on siisti ja pullaa pöydässä kun kulta kotiutuu. Mutta jo parissa päivässä huomaan olevani kireä ja äksy.. eikä mikään tunnu sujuvan, varsinkaan kolmen lapsemme kanssa. Mies todellakin sotkee hyvät kuvioni :)
Mieheni kyllä osallistuu kodinhoitoon kotona ollessaan, mutta ihan omaa aikaa mulla ei oikeastaan ole sen enempää kuin yh-kausillakaan. Ensinnäkään en oikein raaski ottaa sitä, tuntuu että pitää olla miehen kanssa kun hän on kerrankin kotona, ja toisaalta mieskään ei ole siihen koskaan erikseen kehottanut.. Päin vastoin mussuttanut että eihän hänkään pääse koskaan viettämään aikaa kavereidensa kanssa kun on aina reissussa. No, itsepä on työnsä valinnut.. Ja hän saa sentään elää sosiaalista elämää työporukkansa kanssa, reissaavat aina kimpassa. Toisin kuin minä, joka homehdun täällä hoitovapaalla kolmatta vuotta.. onneksi pääsen kohta töihin ;)
Ihanaa kuitenkin huomata että en ole ainoa enkä omituinen! Näitä viestejä lukiessa huomaan myös paremmin, mistä huonotuulisuuteni johtuu - en ole aiemmin edes sen enepää analysoinut sitä. Mietin jo, että pitäiskö näyttää tämä ketju miehelle.. voitais vähän jutella aiheesta. Samaa suosittelen kyllä muillekin samassa veneessä oleville, puhukaa - rakentavasti! Ja tsemiä kaikille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsivä reissuleski... Miehen poissaollessa jaksaa vaikka mitä ja sitten kun se kotiutuu, niin tuntuu, että meikäläinen jämähtää sohvalle ja on kiukkuinen.... tulee tiuskittua sekä lapselle, miehelle että koirille. En kuitenkaan haluaisi täyspäiväiseksi yksinhuoltajaksikaan ruveta.
Mä kanssa mietin, että pitäiskö näyttää tätä ketjua miehelle, jotta se tajuaisi ettei muillakaan matkatyömiehenpuolisoilla niin helppoa ole...
rakkaalle ihmiselle kiukutellaan ja näytetään ne tunteet, mitkä huomaamatta pantataan siinä arjessa. Säkin lasten kanssa venyt ja olet ahkera, mutta kun mies tulee takaisin, niin sitten on tilaa kiukutella.
Toisaalta olet ehkä loukkaantunut siitä, että hän on teidät "jättänyt" ja vaikka sä olet niin hienosti pärjännyt, niin sä et siltikään saa siitä erityistä gloriaa (???). Ehdotus vain!
Mutta jos sä olisit oikesti yh ilman miehen läsnäoloa (yhtään), niin kiukun tunteet alkaisivat tulla kuvioon silloinkin, kun lapset ovat paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...harhoissani aina kuvittelen miehen osallistuvan jota hän ei kuitenkaa loppujen lopuksi tee...
Minun ei ole mikään ongelma hoitaa kaikki hommat ja vieläpä hyvällä mielellä kun olen se ainut aikuinen talossa. Kun mies on kotona odotan ja haluaisin hänenkin osallistuvan arjen pyöritykseen mutta kovin hankalaa se tuntuu olevan. On paljon helpompaa laittaa pyykkikone pyörimään kun sanoa miehelle kymmenen kertaa että jokos olet laittanut sen koneen ja sitten lopulta auttaa pestävien vaatteiden ja pesuohjelman valikoinnissa ja pesuaineen etsimisessä ja annostelussa.
Silti sitä miestä aina odottaa kotiin ja ajattelee kuinka ihanaa on taas tavata.
Jos ei niin oletko sanonut siitä hänelle? Nalkuttamatta? Nalkuttavaa akkaa kun ei tee kenenkään mieli kuunnella.
Itse huomaan sen että kun mies on kotona niin koko ajan ajattelen että miksei se tee sitä ja tätä ja kaikesta pitää erikseen sanoa. Ja ärsyynnyn jo siitä.
No, miehet ei ole ajatustenlukijoita.
Ja valitettavan monet naiset on sellaisia että kun mies jotain tekee niin naisen mielestä se on väärin tehty (esim. lastenhoito, siivous..). Sen jälkeen ei varmaan tee mieli mitään tehdä kun tuntuu että mikään ei kelpaa ja kaikki pitäisi tehdä juuri niinkuin arvon rouva haluaa.
Kyseessä aikuinen mies, lasten isä. Sen kassa sun mielestä pitäisi aikuismaisesti keskustella ja kertoa sille, että lapsia pitää hoitaa ja kotitöitä tehdä. Mutta EI NALKUTTAA. Ettei vaan miesraukalle tule tunnetta, että en jaksa kuunnella tuota naista! Ei tarvitse olla ajatustenlukija tajutakseen tiettyjä juttuja. Se, että lapset pitää hoitaa ei ole mikään "naisen ajatus" vaan ihan faktajuttu. Mitä jos nainenkin heittäytyisi samalla tavalla avuttomaksi "En mä voi olla mikään ajatustenlukija!"?!!! Kuulostat sovinistilta.
Kyseessä aikuinen mies, lasten isä. Sen kassa sun mielestä pitäisi aikuismaisesti keskustella ja kertoa sille, että lapsia pitää hoitaa ja kotitöitä tehdä. Mutta EI NALKUTTAA. Ettei vaan miesraukalle tule tunnetta, että en jaksa kuunnella tuota naista! Ei tarvitse olla ajatustenlukija tajutakseen tiettyjä juttuja. Se, että lapset pitää hoitaa ei ole mikään "naisen ajatus" vaan ihan faktajuttu. Mitä jos nainenkin heittäytyisi samalla tavalla avuttomaksi "En mä voi olla mikään ajatustenlukija!"?!!! Kuulostat sovinistilta.
korkeat erotilastot.
Monet naiset hoitaa kodin ja lapset just sellaisella marttyyrityylillä "minä teen kaiken ja muut ei mitään." Se alkaa yleensä viimeistään lapsen syntymästä. Moni äiti omii lapsen, ja jos/kun isä yrittää osallistua niin äiti on koko ajan neuvomassa omaa systeemiään eikä anna isän tehdä asioita omalla tavallaan. Niinpä isä kypsyy ja jättää sen homman naiselle.
Sama juttu esim. siivouksen kanssa.
Ja ei, en ole sovinisti. Olen vain tuttavapiirissäni tavannut paljonkin näitä marttyyrinaisia.
Ja kyllä, olen sitä mieltä että aikuiselle miehelle tulisi puhua aikuismaisesti. Ei niinkuin lapselle, tai nalkuttaen 24/7.
Kyseessä aikuinen mies, lasten isä. Sen kassa sun mielestä pitäisi aikuismaisesti keskustella ja kertoa sille, että lapsia pitää hoitaa ja kotitöitä tehdä. Mutta EI NALKUTTAA. Ettei vaan miesraukalle tule tunnetta, että en jaksa kuunnella tuota naista! Ei tarvitse olla ajatustenlukija tajutakseen tiettyjä juttuja. Se, että lapset pitää hoitaa ei ole mikään "naisen ajatus" vaan ihan faktajuttu. Mitä jos nainenkin heittäytyisi samalla tavalla avuttomaksi "En mä voi olla mikään ajatustenlukija!"?!!! Kuulostat sovinistilta.
korkeat erotilastot. Monet naiset hoitaa kodin ja lapset just sellaisella marttyyrityylillä "minä teen kaiken ja muut ei mitään." Se alkaa yleensä viimeistään lapsen syntymästä. Moni äiti omii lapsen, ja jos/kun isä yrittää osallistua niin äiti on koko ajan neuvomassa omaa systeemiään eikä anna isän tehdä asioita omalla tavallaan. Niinpä isä kypsyy ja jättää sen homman naiselle. Sama juttu esim. siivouksen kanssa. Ja ei, en ole sovinisti. Olen vain tuttavapiirissäni tavannut paljonkin näitä marttyyrinaisia. Ja kyllä, olen sitä mieltä että aikuiselle miehelle tulisi puhua aikuismaisesti. Ei niinkuin lapselle, tai nalkuttaen 24/7.
Juuri tämän saman olemme huomanneet mieheni kanssa, että naiset omivat vanhempainvapaan, ottavat marttyyriroolin jne. Me ei kuitenkaan eletä näin ja kannustaisin muitakin tähän! ;)
Ei tarvitse olla ajatustenlukija tajutakseen tiettyjä juttuja. Se, että lapset pitää hoitaa ei ole mikään "naisen ajatus" vaan ihan faktajuttu. Mitä jos nainenkin heittäytyisi samalla tavalla avuttomaksi "En mä voi olla mikään ajatustenlukija!"?!!!
On se kyllä kumma kun jos 1,5v paukuttaa muovimukia lattiaan ja hokee ano-ano-ano juostuaan hiki päässä helteessä niin äiti osaa "lukea ajatuksia" ja tuoda lapselleen juomista. Usein jopa ennen kuin lapsella on huutava jano. Isä ei huomaa mitään vaikka lukee vieressä lehteä.
Juuri eilen taas melkein kilahdin kun mies juuri tiuskaisi että mitä nyt muka pitäisi tehdä kun olin vihaisen näköinen. Olin pyytänyt häntä auttamaan syömisen valmistelussa, mutta en erikseen maininnut että laita lautanen kaikille, lasi kaikille, maitoa lapsille jne.
Mies siis haki itselleen lautasen ja muut syömätarvikkeet ja istui ruokapöytään tyytyväisenä syömään. Tämän jälkeen minä hain pöytään jääkaapista salaatit ja maidot. Lapsille ja itselleni lautaset, lasit ja ruokailuvälineet, ruokalapun. Nostin pienimmän tuoliinsa. Annostelin lapsille ruoan ja pilkoin sen pienimmälle. Mies oli jo syönyt kun minä istuuduin pöytään. Mies ei muka mitenkään pystynyt arvaamaan että nuo hommat pitää jonkun tehdä ennen syömistä kun ei ole se ajatustenlukija.
Mä en ole yksin!
Vaikka mies ei reissuhommia paljoa teekään, niin silti...
Ja bonuksena vielä, kun se sitten tekee jotain kotihommii, niin se pääsääntööisesti tietää mulle lisää juoksemista. "Et viittis tuoda imurii/saksia/ruuvimeisselii/pesuainetta/rättii" ja sitä ei vaan osaa olla auttamatta, kun nätisti pyydetään...
Joskus käy itse itseni vituttamaan, kun tunnen että tää tilanne on ihan itseni aikaansaama...
Lomaa kauhulla odotellessa...
Ps- minkä ikäiset lapset?