En ymmärrä äitiä joka on vapaaehtoisesti erossa 2-vuotiaastaan 2 viikkoa

eivät ota äitiyttä sydämen asiana....se vaatii äidillisyyttä.

heihin paljon enemmän kuin äitiinsä

puolestaan jätti lapset isälleen ja muutti ulkomaille töihin.



isä pitää kyllä hyvää huolta lapsista, ja on hyvä vanhempi. mutta en silti ymmärrä miten äiti voi lapsensa jättää. eikö tule hirmuinen ikävä lapsia, ja toisaalta kai ne lapset jollain lailla kokee että äiti hylkää.

ja varmasti kokee lapsikin tämän ahdistavana! Muistan vielä itsekin, kun äitini lähti viikon lomalle ulkomaille, olin neljän vanha, ja niin ahdistunut ja pettynyt kun en päässyt mukaan. Ikävä äitiä oli kamala!

ei tee kivaa kiintymyssuhteelle, vaikka tällä äidillähän sitä tuskin on lapseensa vaikka lapsella heikko kiintymyssuhde äitiinsä saattaisikin olla.

lapsia kohtaan, että monien nykyäitien mielestä lapsi saa olla 24/7 vain äitinsä kanssa (ja ehkä joskus muutaman minuutin isän kanssa, valvottuna). Miettikää, mitä ihmissuhteiden köyhyyttä se on lapselle, jos edes isovanhempiensa kanssa ei saa olla. Kaksi viikkoa on aika vähän elämästä tai edes vuodesta.



Ja ap, sinun ei tarvitse ymmärtää, mutta anna ihmeessä viisaampien toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

vaarallista, että lapsi on kiintynyt isovanhempiin äidin lisäksi? Niin on ollut aikojen alusta asti. Ja lapsi on jo yli kaksi, ei enää vastasyntynyt vauva, joka kaipaisi vain yhtä aikuista.

Oman tyttäreni olisin antanut hyppien keikkuen appivanhemmilleni vaikka pariksikin viikoksi ulkomaanreissulle. Asuvat naapurissa ja ovat kiintyneitä lapseen, niin kuin lapsenikin heihin. Vähän ikävä olisi voinut tulla puolin ja toisin, mutta uskon että lapsen kokemukset ulkomailla olisivat päihittäneet ikävän.

ja jäljelle jää äiti, johon ei ole koskaan päässyt kiintymyssuhdetta kunnolla syntymään. Periaatteessa lähes vieras ihminen.



No, kukin tyylillään. Enkä lotkauta korvaani kun tämä "äiti" ihmettelee että miksi lapsi huutaa mieluummin mummoa kuin äitiä hätiin

yhtä kiintynyt kuin äitiinsä, se ei ole yhtä vaarallista hänelle kuin jos ei olisi.



Mutta minusta on kyllä raakalsimaista myös vaatia että 2-vuotias olisi etävanhemmallaan 2 viikkoa putkeen kesällä, koska on kesä, jos muuten on lähivanhemmasta erossa maks. 2 päivää talvisin.

jonka kanssa on viettänyt koko aiemman elämänsä?

Ei tarvitse sitten myöhemmin ihmetellä kun lapsi on kiintynyt enemmän isoäitiinsä kuin omaan äitiinsä.

Mielestäni on vain antoisaa ja kehittävää että lapsella on muitakin turvallisia aikuissuhteita kuin omat vanhempansa. Monet pitävät lapsistaan kiinni niin mustasukkaisesti etteivät haluaisi lapsensa pitävän hauskaa kenenkään muun kanssa.

ehkä 2-3 vrk viikossa ja muun ajan lapsi on isovanhemmillaan, on ollut ihan vauvasta asti.



Ja veikkaisin että mummo on se turvallisempi aikuissuhde joka jakaa lapsen arjen, ei pelkästään tarjoa hauskanpito

Oli vaan taas tarve saada uusi jeesustelukeskustelu, kun niitä ei kai täällä olekaan riittämiin.

Kun mummo on päättänyt kaikesta jopa lapsen nimestä. Ehkä mummo halusi elää uudelleen nuoruuttaan iltätähden kanssa

Kun jouduin yllättäen sairaalaan. 2v oli sisarustensa, isänsä ja isovanhempiensa kanssa kotonaan sen aikaa mutta oli kyllä selvästi vaikuttanut mun poissaolo. Vierasti ja sitten ripustautui, ei uskaltanut nukkua ensin jne. Tietysti tähän liittyi sekin että minusta oli muilla huoli kun olin sairaana. Nopeasti kuitenkin, n. viikossa tämä murhe unohtui enkä tiedä jäikö lapselle jotain pysyvää jälkeä asiasta. Mutta kyllä musta tuntui tosi pahalta.

Musta ihan suoraan sanottuna kuulostaa todella "pervolta"kun sanoo olevansa kiintynyt lapseensa. Eihän nyt omasta puolisostaankaan ole hyvä olla ihan riippuvainen mutta en kyllä pidä sitä normaalina silloinkaan, kun se kohdistuu lapseen...Tottakai lasta saa rakastaa, mutta että olis ihan KIINTYNYT...



Ja asiasta toiseen...Miksi teitä yleensäkään kiinnostaa muitten ihmisten elämä noin kovasti??Menkää sanomaan sille naiselle suoraa, jos se teitä niin häiristee, vaikka asiahan ei teille kuulu!Voi että mua ottaa päähän, kun ei osata sanoa suoraan, vaan kirjotellaan täällä naurettavalla aihe vapaa-palstalla!Mitä jos keskittyisitte niitten omiin kullannuppuihinne??

Tietysti omaan lapseen ollaan kiintyneitä ja etenkin ennen murrosikää jossa välimatkaa otetaan. Ja lapsi on kiintynyt äitiin ja vanhempiinsa. Et voi olla äiti, jos miellät tämän asian pervoksi. Kiintymyssuhde on täysin erilainen kuin toiseen aikuiseen. Pervoa edes ajatella että ne olisivat jotenkin samanlaiset.