Iso vauva ja synnytys -apuja

Rv 36 ultrannut lääkäri oli sitä mieltä, että on riski synnyttää näin iso vauva ja nyt tietysti kaikki mahdolliset kauhukuvat on mielessäni...

kuinka pitkä olet?



minulla on kaksi ison vauvan synnytyst takana, enkä usko että olisi yhtään helpompaa ollut vaikka olisivat olleet pieniäkin.



ison vauvan synnytys on useimmiten helpompi mikäli synnytys käynnistyy itsestään.

Mies painanut syntyessään alle 3 kg ja on nyt 178 cm, eli ei olla mitään jättiläisiä itse.

isollekin vauvalle. mutta muista että painoarvio voi olla ihan väärin. mulla ollut valtavat määrät lapsivettä ja siksi iso sf-mitta. vauvan todellisen koon tiedät vasta sen synnyttyä.



minulla ollut isoista lapsistani todella monenlaisia painoarvioita, kaikki kuitenkin ihan huippulääkäreiden tekemiä (sekä yksityisellä että naikkarilla). yksikään ei ole pitänyt paikkaansa edes suunnilleen.



koita rentoutua ja luottaa siihen että ammattilaiset hoitaat synnytyksesi parhain päin, oli lapsen koko mikä tahansa.

Etukäteen olin ihan kauhuissani etenkin ensimmäisen kohdalla (myös toisen, koska siitä odotettiin vielä paljon suurempaa), mutta loppujen lopuksi se oli aika ok.



Suurin osa synnytystähän on supistuksia, ja joskaan en tiedä olisivatko supistukset helpompia jos puserrettavana olisi pienempi vauva, ainakaan niiden aikana ei itse tarvitse osata tehdä mitään. Ponnistusvaihe on älyttömän lyhyt osa synnytystä, ja ainakaan itse en isoista vauvoista huolimatta pitänyt sitä mitenkään sietämättömän hirveänä vaiheena. Kyllähän se sattui, mutta ei niin että olisi pitänyt sinnikkäästi puskea kipua vasten, vaan niin päin että teki hirveästi mieli puskea, ja sitten yhtäkkiä sattui (kun repesi) ja vauva oli ulkona melkein saman tien (missä vaiheessa se sattuminen jo unohtuikin).



Oikeasti, musta isojen vauvojen synnyttäminen ei ollut hirveää. Hyvät muistot jäi.

Suurin vauvoista oli 4,5 kg ja hänen synnytyksensä oli helpoin. Mutta toisaalta lantion luusto on mulla kai aika tilava.

tuli paljon helpommin kuin isosiskonsa 3,7 kg! Koita olla synnytyksessä mahd. rento, liiku paljon mikäli se tuntuu hyvältä - ja pyydä tehokasta kivunlievistystä!

Tsemppiä, kuten edellisetkin ovat kirjoittaneet, ei ison vauvan synnyttäminen ole sen kamalampaa kuin pienenkään!

Mulla sen kesto oli kolmannes koko synnytyksen kestosta, eli tunnin ponnistin, jonka jälkeen otettiin imukuppi avuksi. Ei se vauva kaikilla tule parissa minuutissa ulos...

Yritä olla hätäilemättä. Mulla kolme synnytystä takana ja kaikki viikosta kahteen myöhässä. Viimeinen lapsista oli syntyessään 4475g ja 54 cm. Ei ollut sen kummempi kuin veljensä, jotka olivat 3800 ja 4050g. Paitsi kolmantena tosi nopea synnytys eli n. 50-60 min koko homma. Ponnistuskin vain sen 2 minuuttia. Neuvolassakin sanoivat että vauvan päänympärys on se mikä vaikuttaa eniten synnytyksessä. Loppuaikana tuleva paino menee raajoihin ja vartaloon. Päähän se on se isoin osa, joka pitää ponnistaa ulos, kun ihan maalaisjärjelläkin ajattelee. Ja oma painonnoususi voi olla ihan vaan nesteen kertymistäkin.



Onnea tulevaan synnytykseen. Hyvin se menee ;)

* Kokoarviot menevät jatkuvasti pieleen (täälläkin oli siitä ketju joku n. vko sitten) eli vauva voi olla paljon pienempi kuin luulit / lääkärit luulivat

* Lapsen koko ei välttämättä kerro paljon synnytyksen kivuliaisuudesta, koska supistukset ovat tosiaan se kipeä osuus ja niiden kipu ei ole kokoriippuvainen



Sinuna vaatisin kyllä vielä aika tiukkana lantiomittausta, jos sitä ei vielä ole tehty.



Meidän eka oli hiukan vaille 4kg ja toka oli 4,4 kg. Olen sinua lyhyempi. Molemmat synnytykset olivat reippaasti yliajalla ja menivät oikein hyvin.

Ja lohdutuksesta! Mitään lantiomittausta ei ole tehty ja muuten, vauvalla on vielä mittausten mukaan vartaloonsa (ja käyriin) nähden iso pää!



Kirjoitin tuon aloituksen eilen illalla väsyneenä, nyt on taas vaihteeksi parempi fiilis, eiköhän tästä jotenkin selvitä...

Itse olen synnyttänyt kaksi isoa vauvaa. Esikoinen oli iso yllätyksenä, neuvolassa arvioitiin käsikopelolla 3,9kg. No, kun menin supistuksissa sairaalaan, kätilö tiesi heti että on reilusti isompi (minulle sitä ei onneksi kerrottu). Esikoinen painoi sitten 4,6kg :) Hartiat oli tosi tiukassa, eppari tehtiin, mutta kaikki meni tosi hyvin. Ponnistusvaihe oli 45 min.



Kakkosta odottaessa olin koko loppuraskauden äitiyspolin vakiovieras, vauvan kasvua seurattiin tarkasti, koska usein toiset lapset on vielä suurempia. Synnytystä yritettiin käynnistää 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta mitään ei tapahtunut. Lääkärit sanoivat minulle, että isoa vauvaa ei mielellään hirveästi pakoteta syntymään, koska se lisää virhetarjonnan riskiä. Ja luonnollisesti ison vauvan pitäisi tulla hyvässä asennossa ulos :)



Kuopus sitten päätti syntyä viikon lasketun ajan jälkeen ja painoa oi 4,3kg. Ponnistusvaihe kesti saman 45 min.



Mitään traumoja ei minulle näistä jäänyt. Kaikki sujui tosi hyvin. Jälkeenpäin olen miettinyt miten helppoa olisi synnyttää joku 3,5 kiloinen vauva, tiedä sitten olisiko se oikeasti helpompaa :)



Olen itse 170cm pitkä ja normaalipainoinen. Myöskään sokereissani ei kummankaan raskauden aikana ole ollut mitään poikkeavaa, en tiedä miksi vauvani ovat olleet noin isoja.

jälkeen, kun istukan toiminta heikkenee ja lapsi saa huonommin ravintoa. Mutta ultran arvio voi heittää +- 10% eli painoarvio olisi pitänyt ottaa synnärillä NYT uudestaan ja se huomioiden tuo virhemarginaali on todennäköisin vauvan paino. Voithan pyytää magneettikuvauksen, että katsovat, miltä lantio näyttää, eli jos on rajatapaus, sitten vaadit sektion.

mulla oli tiedossa että suvussa ollut isoja vauvoja, en älynnyt olla huolissani omieni koosta.Sä olet ehtinyt vähän jo hermoilla.



Ekassa pistettiin potkua tipalla, kun vedet meni eikä muuta tapahtunut. Päivä kului supistuksissa. Ponnistusvaiheessa mies ja kätilö sparrasivat ja sain ohjeita ponnistamisen suunnasta ym oli ihan olo kuin olisi ollut punttisalilla reisiprässissä. Vaihe kesti 1 h 40 min, muttei missään vaiheessa kellään tullut oloa että hommasta ei tule mitään. Mulla kun ei kokemuksia toisenlaisesta ponnistusajasta. Tuon pitkän keston takia muksun pää oli hassun pitkulainen ja py 36 cm.

Kuitenkin ihan säännöllinen, normaali synnytys.



Toisella kertaa olin huolissaan, että mitä jos epeli on isompi kuin esikoinen. Lääkäri mulla sanoi, että kun eka on ollut tuota kokoluokkaa niin toinen mahtuu tulemaan vaikka poikittain. Jälkikäteen selvisi, että toinen oli 40 grammaa kevyempi, py oli 39 cm, mutta synnytys oli helppo, ponnistusvaihe 10 min.



Kummassakin repesin hiukan, mutta tokassa taisi leikatakin pikkasen, mutta mitenkään riekaleina en noitten jälkeen ollut. Enkä niitä vaivoja sitten arjessa enää huomannut.



Mun pointti kai oli kertoa vertaiskokemuksia ja kertoa, että jokainen synnytys on omanlaisensa. Yleensä menee omalla painollaan ja sairaalassa kyllä sitten näkevät jos apua tarvitaan. Koita rauhoittua. Oletko tutustunut rentoutus-cdhin? Mulla oli rentoutumistekniikoista se kaikkein suurin apu synnytyksessä ja auttaisivat ne suo tuossa odotuksen kauhussakin.