Lue keskustelun säännöt.
Perätilasynnytys vai sectio?
21.07.2009 |
rv 37 ja vauva istuu mahassa. Ensi viikolla sairaalaan jossa lääkärit yrittävät kääntää vauvaa. En anna mahdollisuutta kääntämisyritykselle, sen riskit pelottavat liikaa. Tuskin tulen suostumaan magneettikuvaukseen jossa katsotaan mahtuisinko synnyttämään alakautta perätilassa olevan vauvan. Joten oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ole kuin sectio.
Mutta sekin pelottaa aivan järjettömästi. Siinä pelottaa mahdollinen verenvuoto. Joka yö näen unta siitä että vuodan ja vuodan eikä kukaan mahda asialle mitään. Lasken päiviä joita vielä on jäljellä synnytykseen, pelkään että sen jälkeen en perhettäni enää näe. Mies jää sitten yksin kolmen lapsen kanssa.
Kertokaa nyt joku section kokenut että siitä selviää hengissä ja että verenvuodon pystyy tukahduttamaan!!!!
Kommentit (21)
lääketieteellinen faktahan on, että sektiossa on aina suuremmat riskit kuin normaalissa alatiesynnnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, varmaan on hormonit sekaisin mutta enpä mahda sille mitään. Pelottaa ja pelottaa ihan hurjana. Sitäpä varten kyselinkin täältä jotain tsemppiä.
ap
Ihan tavallisella röntgenilläkin asia selviää. Mulla ei olisi perätilavauvat mahtuneet alakautta, joten jouduin kahdesti sen takia sektioon, kun ei kääntäminenkään onnistunut. Ekaa yritettiin 36. viikolla, tokaa 38. viikolla. Sektio on kyllä ihan kauhea kokemus verrattuna synnytykseen, mutta kyllä siitä useimmat hengissä selviää ja verenvuotokin saadaan yleensä loppumaan. Mulla ei ainakaan edes kauheasti tullut verta sektioissa. Synnytyksissä taisi tulla enemmän.
Silä pelotellaan niin paljon, kun ei haluta äitien toivovan sitä. Oikeasti riskit suunnitellussa sektiossa on minimaaliset. Kyllä moni alatiesynnytyskin päättyy sektioon ja vaarallisempaan versioon, jos on hätä ja kiire.
2 lasta olen saanut sektiolla pelkäämättä. Riskit on tavattoman pienet, mutta toki olemassa!
Ilmeisesti ei ole eka synnytys, oletko vuotanut aikaisemmin paljon? Jos minun lapseni olisi perätilassa, valitsisin ehdottomasti suunnitellun sektion. Itse vuosin 2l ihan alatiesynnytyksessä epparihaavasta.
Jos yrität alakautta niin voit joutua hätäsektioon ja siinä ollaan jo aika pulassa kun siihen päädytään. Suomessa on todella uutinen, jos äiti kuolee synnytyksessä, kai se nyt jo kertoo, että se on tosi harvinaista synnytystavasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki meni hyvin, palauduin tosi nopeasti. Vikasta sektiosta aikaa nyt neljä viikkoa ja olen elämäni kunnossa.
Tsemppiä sulle, sektio ei ole yhtään kamalaa!! Sitäpaitsi leikkauksen jälkeen hoitsut pitävät susta superhyvää huolta ja vahtivat, että paraneminen lähtee kunnolla käyntiin :D
Mä en tunne ketään jolle olisi sectio tehty ja siksi olen aika hermona siitä. Ekan synnytyksessä vuosin epparihaavan ja imukupin takia tosi paljon, ja siitä mulle jäänyt kauhee pelko vuotoon.
Ehkä tää menee ihan hyvin ja kuntoudun hyvin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mula oli samanlaisia tunteita ennen synnytystä, lapsi oli perätilassa ja suostuin kyllä kääntämisen yritykseen mutta se ei onnistunut. Lääkärit olivat ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla mutta itseäni se prlotti, varsinkin kun en saanut siitä mitään muuta tietoa kuin että "se on ihan samanlainen kuin normaali synnytyskin". Ei kuulemma yhtään enempää riskejä tms..vähän epäilytti ja vaadin sektion. Siitäkään en saanut pyynnöstäni huolimatta mitään infoa, ainoastaan pyysivät soittamaan sektiota edellisenä päivänä osastolle jolloin kertoisivat mulle leikkausajan.
Leikkaussalissa sitten tärisit pelosta mutta kaikki meni onneksi hyvin. En vuotanut kuiviin tai muutakaan ;) arpi siitä luonnollisesti jäi mutta sekin parani nopeasti.
Odotan nyt toista lasta, ja jos tämäkin sattuisi olemaan perätilassa niin valitsisin taas sektion. Mutta jos on oikein päin niin ilman muuta mieluummin alatiesynnytys :)
Mulla yritettiin perätilavauvaa alakautta, mutta synnytys pitkittyi ja lopulta päätettiin tehdä ei-kiirellinen sektio. Onneksi, koska napanuora oli monta kertaa lapsen kaulan ympärillä ja lapsi aika iso.
Sektio oli siis pelastus. Sain epiduraalin enkä tuntenut mitään. Sektio oli ohi todella nopeasti ja 9 pisteen vauva turvallisesti maailmassa. Itse voin hieman huonosti heräämössä ja lapsi huusi kuin syötävä kaksi tuntia.
Seuraavana aamuna nousin ylös (oikaiseminen ja ekat askeleet tekivät kipeää, mutta ei niin kipeää kuin supistukset). Halusin myös käydä suihkussa itse. Siitä se lähti. Kipulääkkeitä saat haavasärkyyn. Haava on pieni ja siisti poikisuora viiva hieman karvoituksen yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama homma kaveri istu vain ei kääntynyt vaikka annoin yrittää sitä kääntymistä. Minun toiveitani kuunneltiin hyvin. Minua myö pelotti se kääntäminen . Sain harkita rauhassa suostuin kääntämis yritykseen, mutta lääkäri ei saannut käännettyä kaveria eikä myöskään yrittänyt eneempää kuin oli tarvis. Sovimme sektiolle ajan ja oli n kk aikaa laskettuun päivään. Jos kaveri olisi halunnut kääntyä itse niin olisi varmaan kääntynyt. Oli joku tarkoitus.?
Sektioon kerkesin valmistautua ja levätä . Kotona on kumminkin isompi odottamassa . Nyt vain otat lonkisti ja unohdat kaiken muun hössötyksen. Annat lääkärin tarkistaa tilanteen ja muista vaatia sektio jos sitä haluat. Olen kokenut molemmat synnytykse sekä ekan alateitse että sektion. Molemmissa hyvät puolet. Ainut mikä sektiossa on ikävämpää minun mielestä se että pitää ottaa tosi varovaisesti ekat viikot. Nyt jos sektioon menet niin muista levätä ja valmistautua siihen. Kaikki apu mitä saat lasten hoidossa niin ota vastaa. Voimia ja onnea
Kaikki alatiesynnytyksen kriteerit täyttyivät, ja lääkärit suosittelivat. Oli hyvä ja helppo synnytys, vaikka painoa vauvalla 3,8kg. Minulle siis jäi hyvät fiilikset ja vauva sai 9 apgarpistettä, ihan "normaali" synnytys siis. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä ei saanut lähimmässä synnytyssairaalassamme tehdä. Käännösyritys ei tuottanut tulosta, vaan vauvan syke heikkeni ja yritys jätettiin kesken. Mietin kuumeisesti mitä teen ja päädyin sitten siihen, etten lähde kauas toiseen sairaalaan alakautta synnyttämään vaan kohtaan pahimman pelkoni ja suostun sektioon.
Onneksi näin tein,sillä sektiossa paljastui, että vauvalla oli napanuora monta kierrosta kaulan ympärillä, eikä vauvaa siksi ihan helpolla saatu ulos sektiohaavastakaan, saati sitten alakautta... Mutta kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä. Mutta ei se sektio ihan niin kamala ollut kuin pelkäsin, jos toki ei ihanaakaan se toipuminen. Toisella kerralla sentään meni jo vähän paremmin, vaikka se olikin sitten jo kiireellinen...
sektion. Vauvaa ei edes yritetty kääntää koska lapsivettä oli niin vähän.
Kaikki meni oikein hyvin. Tosin toisen lapsen kanssa oli komplikaatio (etinen istukka) joka johtui aikaisemman sektion kohtuarvesta.
Perätilaa en uskaltanut lähteä synnyttämään, koska otin selvää riskeistä. Mutta käsittääkseni synnytyskin sujuu nykyisin melkein aina hyvin.
Tsemppiä! Kyllä kaikki sujuu.
T: kahden sektioidun terveen lapsen terve äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luin silloin jostakin, että perätilasynnytyksessä vauvalla on seitsenkertainen riski vammautua hapenpuutteen takia sektioon verrattuna. Tämä oli siis syynä päätökseeni.
kaikki menee varmasti hyvin. Sektioita tehdään jokaisessa suuremmassa sairaalassa monta päivässä ja perätilasynnytyksiäkin paljon.
vaikka viimeisen asti toivoin saavani ja voivani synnyttää alateitse. kääntöyritys ei satu kunhan muistat pitää selän kiinni pöydässä - älä siis nosta selkää, vaan makaa rauhallisena.
magneettikuvauskaan ei satu ja sinne saa mukaan hälyttimen, jos tulee hätä. itse painelin tuota hätänappia, kun vauva painoi valtimoihin ja tuli huono olo. ei sinne tuubiin sua kokonaan työnnetä, vaan vainhartioihin asti ja mä sain vielä kuulokkeet korville, joista sain kuunnella radiota.
loppupeleissä makasin kuitenkin leikkaussalin pöydällä, vaikka kaikkiedellytykset alatiesynnytykselle oli. vauva vain ei itse päättänyt tulla ajallaan, joten näin sit sitten mentiin.
leikkaushaava parani hyvin. tosin sairaalassa sain hypyttää hoitsuja, kun halusitse pitää vauvan osastola huoneessa kanssani yöt läpeensä. sairaalassa saa lääkkeitä leikkaushaavan kipuihin ja naistenklinikalla ainain järjestetään fysioterapeutin ohjaustunti, jossa käydään läpi asioita kuinka itse voi nopeuttaa toipumistaan.
helistimen sivuilla on hyvä kuvaus sektiosta, joten menehän sinne lukemaan. temppiä.
t. äiti, joka myös kuvitteli jättävänsä miehen ja vauvan tähän maailmaan ja jäävänsä itse leikkauspöydälle
Asiaan sen kummemmin kantaa ottamatta, jäin ihmettelemään mikset suostuisi magneettikuvaukseen? Sehän on täysin turvallinen ja vaaraton kuvaus niin sulle kuin vauvallekin, ei mitään säteilyvaaraa kuten röntgenissä. Itse olin magneettikuvauksessa rv 33 eikä siinä ollut mitään kamalaa.
Oikeasti sain vahvistusta sille että selviän todennäköisesti edessä olevasta leikkauksesta hengissä. Ja vahvistui kyllä myös se, että missään nimessä en suostu synnyttämään alakautta perätilassa olevaa.
Kiitos:)
ap
Mitä sä nyt sitä sektiota pelkäät? Mä aion VAATIA itselleni sitä myös seuraavassa synnytyksessä. "Vuodan ja vuodan eikä kukaan mahda mitään..." Mistä sä oot tän edes keksinyt? Totta kai se on iso leikkaus ja tehdään vatsan alueella, mutta haloo! Mieluummin sektio kuin että väkisin yritetään puskea lasta ulos ja tuloksena vammautunut tai kuollut lapsi äidistä puhumattakaan.