Ihanaa, ettei enää koskaan tarvitse kestää vauva-arkea !

Ihanaa, että olet onnellinen! Toivottavasti viestisi ei ollut merkki siitä, että tulevaisuudessa tulet kuitenkin pyörimään täällä ja vittuilemaan niille, joilla on kolme tai enemmän lapsia eli toivottavasti siis todella olet sinut tuon päätöksen kanssa, joka sinänsä on hyvä päätös, jos ei vauva-arjesta perusta!

Mut jos jaksaa nähdä vaivaa kyllä se palkitseekin. Sitä hymyjen ja märkien pusujen määrää pienenä ja isompana toiset ilot. Itse järkkään onnesta soikeana esikoisen rippijuhlia.

rankassa vauva-arjessa jotain hyviäkin puolia ja ihania muistoja, joita toki tulen kaipaamaan. Ja luultavasti vielä ajan myötä käy ilmiö " aika kultaa muistot" , joten myöhemmin se rankka arki ehkä unohtuu helposti ja vauva-aikaa alkaa oikein romantisoida, näin luulisin että itselleni käy.



Mutta tällä hetkellä on vielä vauvavaihe sen verran hyvin muistissa, että ilakoin mielessäni samoista asioista kuin ap.

Lapsia siis kolme nyt ja ei enää kiitos. Yksin olen hoitanut kaikki kolme ja nyt on voimat loppu. Enää ei meille vauvoja kiitos. Näin on hyvä.

Niin sitä vaan on itsekkin vannonut ja pyörtänyt sitten päätöksensä. Luonto se voittaa ihmismielen.

Olen ollut kahdesti " viimeisen" kerran raskaana, synnyttänyt viimeisen kerran, herännyt viimeiset yöheräämiset. Nyt olen päätökseni kanssa sinut, että lisää lapsia ei tule, vaikka krooninen vauvakuume vaivaakin. Helpottunut olo. Ymmärrän ap:tä, vaikka päätöstemme lähtökohdat ovatkin erilaiset.

kyllä sitä haikeuttakin välillä on ilmassa kun näkee esim. marketeissa pieniä vauvoja. Mutta en voi sanoa suorastaan kaipaavani niitä aikoja kuitenkaan.