Ärsyttää, kun mies taas kiukuttelee sukujuhliin lähtemisestä.

Jos ukko on tuollaisesta poissa, niin se on hänen häpeänsä. Voisinpa sanoa vielä suoraan ihmettelijöille, että herraa ahdistaa sukujuhlat eikä kykene aikuisen miehen lailla niihin suhtautumaan.

Meillä appiukko ei ole ollut sukujuhlissa enään muutamaan vuoteen, ei laste tai lastenlasten syntymäpäivillä tai ei edes poikamme rippijuhlissa. Olkoon yksin me muut juhlitaan!

Mutta taatusti saisin siitä osani, vähintäänkin joutuisin vastailemaan kiusallisiin kyselyihin. Ja olisi myös ihan kiva, ettei minun tarvitsisi kaitsea lasta koko aikaa.

ap

mieheni kanssa. Aiemmin kotona oli huutoa ja riitaa koko edellisen viikon ennen juhlia. Nykyisin mainitsen juhlista mutta menen lasten kanssa. Ihmettelijöille juhlissa olen vastannut aivan kuin aiemmassa viestissä kehotettiin. Nautin itse juhlista ja kärventyköön ukkoni yksinäisyydessään kotona. Omapa on häpeänsä kun käyttäytyy moukan lailla.

entä miten miehesi käyttäytyy? Miten teillä muuten menee? Turha muuten hehkuttaa sillä, että ukko kärventyisi yksinäisyydessä, kun tosiasiassa hän vain nauttii vapaudesta ja rauhasta. ... ärsyttää edelleen ja todellakin kantani on se, että juhliin on tultava.



ap

ja minä keksin ties mitä tekosyitä, miksi mies (ja tyttäremmekin...) oli pahantuulinen-poissaoloinen-jnejne. Sitten vain kyllästyin olemaan siltana siinä miehen ja suvun (tai ystävien) välissä.

Mieheni esim sanoi, ettei halua lähteä hautajaisiin, kun "siellä on niin surullista". Ja häät ovat tylsiä. Jne.

Oltiinpa taas lähdössä iloisiin hääjuhliin. Ja mies mökötti. Ja huokaili.

Jossain naksahti ja sanoin suurinpiirtein seuraavaa: Eevalle ja Matille häät ovat ainutlaatuinen tilaisuus. Sinä et mene sinne pilaamaan niitä. Jos aiot olla surkealla päällä koko juhlan ajan, niin jäät kotiin ja minä menen yksin. Mutta jos tulet, niin jumaliste otat ilon irti.

En tiedä, mitä tuossa olisi ollut ihmeellistä. Mutta mies ei kertaakaan juhlan aikana huokaillut. Eikä senkään jälkeen, kun olemme lähteneet tilaisuuksiin. Ja tämä toistakymmentä vuotta jatkuneen mielenilmaisun jälkeen.

Joskus keksin tekosyitä ettemme menneet koko perhe. Sitten ajattelin, että mieheni juuri haluaa, hallita meitä muita. Aloin käymään yksin lasten kanssa ja olen ollut huomaavinani, että miestänä tosiaan harmittaa se etten jätäkään juhlia väliin vaan menen rohkeasti yksin. Lähisukuni on suhtautunut hienosti, kun kerroin heille ettei mieheni halua tulla ja se harmittaa minuakin. Varsinkin mieheni vanhemmat ovat asiassa minun puolellani ja sanovat että poikansa ei käyttäydy kuin perheellisen miehen kuuluisi. He myös usein auttavat minua lasten kanssa(ruokailujen ajan).

Nykyisin olen tosi helpottunut kun sain puhuttua asiat avoimesti, eikä enää tartte MUN häpeillä.

Luulen, että miestäni on ruvennut mietityttämään mun rohkeuteni ja itsenäisyyteni. Niin kuin appiukkoni kerran hänelle sanoi: "varo vain vaimosi(siis minä) löytää juhlista vielä uuden miehen;) )

Eikös se ole tosi KIVAA, kun lapsi pääsee juhliin (ja, iästä riippuen, oppii myös sellaisissa käyttäytymistä)?!? Ei pidä tehdä lapsia, jos ei jaksa olla niiden kanssa!

Mutta taatusti saisin siitä osani, vähintäänkin joutuisin vastailemaan kiusallisiin kyselyihin. Ja olisi myös ihan kiva, ettei minun tarvitsisi kaitsea lasta koko aikaa. ap

jep. Meillä on vielä nykyään niin, että kaikki juhlat ovat minun sukuni puolelta, koska miehelläni ei juuri sukua ole. Ehkä sekin vaikuttaa hänen asenteeseensa. Jos olisimme vanhempi pariskunta, osaisin ehkä suhtautua tilanteeseen paremmin, mutta nyt vain ottaa aivoon...

ap

Monet noista juhliin kielteisesti suhtautuvista ovat aspergerpiirteisiä ja heille kaikki joukkotilaisuudet (kaupasta - massakokouksiin)ovat kauhistus. Aspergerit eivät osaa asettautua toisen asemaan eli eivät esim. ymmärrä mikä merkitys ko juhlilla jollekin toiselle on. Sinä kerroit suusanallisesti miehellesi mikä merkitys ko juhlalla muille on ja miksi siellä ollaan siallisesti(=iloisesti). Samalla teit raamit hyväksytylle käytökselle.



T. se juhlia välttävän apen miniä

riitelyä ja mökötystä joka tapauksessa ennen ja jälkeen juhlien. kasvakaa aikuisiksi! tuolla tavalla käyttäytymällä saatte vain avioeron aikaiseksi...

entä juhlien jälkeen, kannatko kaunaa kuinka kauan, entä miten miehesi käyttäytyy? Miten teillä muuten menee? Turha muuten hehkuttaa sillä, että ukko kärventyisi yksinäisyydessä, kun tosiasiassa hän vain nauttii vapaudesta ja rauhasta. ... ärsyttää edelleen ja todellakin kantani on se, että juhliin on tultava. ap

olis varmaan lapsellekin kiva, jos isikin olisi mukana! Ja oletko sitä mieltä, että NAISEN pitäisi yksin jaksaa olla lapsen kannssa aina ja joka paikassa koko ajan???!



erittäin ärtynyt ap

Monet noista juhliin kielteisesti suhtautuvista ovat aspergerpiirteisiä ja heille kaikki joukkotilaisuudet (kaupasta - massakokouksiin)ovat kauhistus. Aspergerit eivät osaa asettautua toisen asemaan eli eivät esim. ymmärrä mikä merkitys ko juhlilla jollekin toiselle on. Sinä kerroit suusanallisesti miehellesi mikä merkitys ko juhlalla muille on ja miksi siellä ollaan siallisesti(=iloisesti). Samalla teit raamit hyväksytylle käytökselle. T. se juhlia välttävän apen miniä

onko vanhemmat iloisella vai vittuuntuneella mielin?! Parempi mennä juhliin sillä asenteella, että "onpa kiva mennä juhliin lapsen kanssa" kuin kiroten sitä, että "on pakko olla lapsen kanssa, kun mies lepäilee kotona". Kyse ei ole sukupuolesta, vaan positiivisesta asennoitumisesta tulevaan tilanteeseen.

11

olis varmaan lapsellekin kiva, jos isikin olisi mukana! Ja oletko sitä mieltä, että NAISEN pitäisi yksin jaksaa olla lapsen kannssa aina ja joka paikassa koko ajan???! erittäin ärtynyt ap

ja se taas on tasan miehen vika. En oikeasti tajua, mikä siinä on niin hankalaa, kun juhlia on niin harvoinkin. Mies ei ole asperger, työssäänkin on oltava erittäin sosiaalinen.

ap

miten olen oppinut asian kanssa elämään mutta se ei tarkoita että hyväksyisin mieheni käytöksen. Mua harmittaa ja surettaa, että perheenä menetämme monia kivoja yhteisiä hetkiä. Joskus olen kateellinen ystävättärieni miehille jotka osallistuvat innostuneina juhliin.

Terkuin kohtalotoverisi 6. ja 9. viestin kirjoittaja)