Kun lapsi ei "suostu" nukkumaan yksin...

Pysytisikö häntä lahjomaan? Eli siis sellainen ruudukko, johon laittais aina tarran/ruksin, kun on pysynyt omassa sängyssään yön?



Tai peti lattialle, johon voi tulla yöllä jos ei uskalla yksin nukkua? Ja sille vanhemmalle se lahjontaruudukko?

Miltä itsestäsi tuntuisi jos sinä joutuisit nukkumaan yksin, ja miehesi ja lapsesi nukkuisivat samassa huoneessa?



Laittakaa lapset nukkumaan samaan huoneeseen, pienempi selvästikin tarvitsee turvaa toisesta ihmisestä. Kerrossänky kehiin, tai sitten vaikka patja lattialle.



Älkää tuputtako yksinään nukkumista, lapsenne ei selvästikään tarvitse yksin nukkumista, ei halua, eikä uskalla. Aivan varmasti sitä ehtii vielä.

En pidä lainkaan pahana vaikka nukkuukin. Ihan hyvin nukutaan 190cm leveässä moottorisängyssä...

Miksi ihmeessä lapsen pitäisi edes nukkua yksin, jos ei ole siihen valmis. Kamala ajatuskin, että lasta pelottaa olla yksin, ja vanhemmat pakottavat siihen, koska.... en edes keksi syytä miksi pitäisi pakottaa.



Älkää olko julmia lapsellenne. Kyse on kuitenkin 4-vuotiaasta, joka ei juuri minkään mittapuun mukaan ole vielä kovin iso lapsi.

Miltä itsestäsi tuntuisi jos sinä joutuisit nukkumaan yksin, ja miehesi ja lapsesi nukkuisivat samassa huoneessa?

Laittakaa lapset nukkumaan samaan huoneeseen, pienempi selvästikin tarvitsee turvaa toisesta ihmisestä. Kerrossänky kehiin, tai sitten vaikka patja lattialle.

Älkää tuputtako yksinään nukkumista, lapsenne ei selvästikään tarvitse yksin nukkumista, ei halua, eikä uskalla. Aivan varmasti sitä ehtii vielä.

Meillä oli poika puolitoistavuotiaana niin herkkäuninen, että siirsimme hänet yksin nukkumaan. Mutta silloin tällöin hänkin kaipaa "seuraa" yöllä ja nukkuu makkarimme lattialla patjalla. Nyt jo nelivuotias. Toisinaan nukkuu esikoisen kanssa samassa huoneessa patjoilla lattialla. Ovat hotellissa olevinaan.

Meillä nuo nukkumiset on olleet enemmän nukahtamisongelmia, siitä selvittiin lahjonnalla ja ruudukoilla.

T. 4

p.s. minä nukkuisin mielelläni ihan yksin pimeässä huoneessa. Ukko kuorsaa sen verran, että häiritsee yöuniani joskus. Eikä huoneemmekaan ole pilkkopimeä ;)

Meillä ei lapset voineet nukkua samassa sängyssä meidän kanssa, sillä mieheni on kroonikko, jolla on kipuja, eikä kestä yhtään potkuja eikä tönimisiä, ei pysty nukkumaan sitä vähääkään sitten. Joten patja lattialla + pientä lahjontaa että pysyisivät omissa sängyissään, on ollut meillä se paras ratkaisu. Ja päivisin mahdollisimman paljon läheisyyttä :)

että perheessä itsenäiset ja riippumattomat aikuiset saavat nukkua toisensa vieressä, mutta pieni päiväsaikaan täysin aikuisesta riippuvainen lapsi, jolla vielä mielikuvitus ja unet ovat erittäin eläviä, pakotetaan nukkumaan yksinään.



Meillä on iso sänky ja iso sydän. 6-10-vuotiaat lapset lampsivat sänkyymme koska heitä huvittaa. 10v ei enää viitsi useinkaan tulla, nauttii selkeästi yksityisyydestään, 8v tarvitsee vierihoitoa pari yötä viikossa ja 6v nukkuu ehkä 50-50.

Kun meillä lasta/lapsia nimenomaan ei ole pakotettu nukkumaan yksin. Siksihän minä neuvoja kyselenkin, että millä jipolla se onnistuisi lempeästi. Eikä meidän huonetta ja sänkyä lapsilta sittenkään kokonaan suljeta, mutta kyllä nyt jossain vaiheessa voisi minusta jo opetella nukkumaan omassa pedissään - minusta tämä on hänellä enemmän tottumuskysymys jo, eikä enää sitä turvan hakemista. Ja makkarit ovat kaikki lähekkäin.





Ap

esikoinen on 3v7kk ja hänen sänkynsä on samassa huoneessa kuin meidän sänky. Metrin päässä. Silti yöllä haluaa tulla vanhempien sänkyyn. Viime yönä taas oli sirkusta. Pitää nukuttaa uudestaan omaan sänkyynsä.

..kanssani. Sitten hän halusi omaan huoneeseen. Yritimme toki saada hänet jo aikaisemmin omaan sänkyyn - tuloksetta. Emme kuitenkaan ottaneet asiasta paineita. Kuorsaava mies oli onnellinen, kun sai oma sviitin. Lapsi ei koskaan nähnyt painajaisia. Illalla keskustelimme rauhassa sängyssä päivän tapahtumista, tunteista ja ajatuksista. Hienoa aikaa!!