Miten oppisin elämään tässä hetkessä?

Mulla on ollut elämässäni muutamia suhteita miehen kanssa, kaikki on päättyneet jotenkin ikävästi ts. mies on pettänyt tai lähtenyt toisen takia. En oo siis ikinä ollut mikään deittailija, ollut aina vaan pidempiä suhteita.

Nyt mulla on uudehko suhde, tapailuasteella. Huomaan, että pelko petetyksi tulemisesta on jäänyt selkärankaan. Aina jos miehestä ei kuulu muutamaan päivään, oon varma että nyt hänellä on toinen. Jos on jossain bileissä, oon varma että ainoo tarkotus on pokata sieltä joku. Jos lähtee reissuun kavereitte kanssa... plaah, arvaattekin jo. Toistaiseksi mitään todellista syytä ei ole ollut epäillä. Ja tiedän, että tää saamarin kyttääminen ja etukäteen murehtiminen (vaikka yritän olla näyttämättä sitä miehelle) lopulta tappaa koko homman - ei nyt oo varsinaisesti mikään hurmaava luonteenpiirre!



Mä en vaan tajua miten mä oppisin luottamaan edes nyt, tällä hetkellä, ja murehtisin sit vasta jos aihetta oikeesti olis. Musta tuntuu, että yritän koko ajan olla askeleen edellä, oikeen kuulostelen tilanteita joista vois saada tekosyyn vaikka lakata tapaamasta.. ennenkuin tapahtuu jotain ikävää! Karseeta. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa, ja miten siitä pääsee yli? Oisko ammattiauttajasta apua, mihin pitäis ottaa yhteyttä..?