Yliopisto-opinnot kun ikää jo 40v?

Tosin aloitin kun olin 37 ;) ja aiemmat yliopisto-opinnot takana nuoruudessa, mutta valmistuessani olen 40v. Riippuu varmaan alasta, lähinnä muiden opiskelijatovereiden ikä voi olla rasite (fuksiaisbileet ja bileet, ja vielä kerran bileet...) mutta ei välttämättä.



Väitän, että itsellä ainakin opiskelumotivaatio on ollut koko ajan korkealla, kokemuksen kautta osaa seuloa tärkeän ja sälän, ja voi keskittyä siihen oleelliseen. Itse opiskelen samassa tiedekunnassa kuin aiemminkin, joten paljon on tuttua ainesta. Teen viiden vuoden opinnot kolmessa (saan aiemmista opinnoista jonkin verran korvaavuuksia, mutta tutkintoni laajuudeksi tule yli 350 op)



Suosittelen lämpimästi, joskin odottelen omaa valmistumistani malttamattomana!

Kuinka paljosta jään paitsi kun en iltarientoihin osallistu. Kotona lauma pieniä lapsia, joten en todellakaan ala missään bileissä riekkumaan iltoja.

Jonkin verran saan myös edellisetä koulutuksestani hyvitystä, joten saan opinnot tehtyä kolmessa vuodessa.Nyt on vielä vuosi jäljellä.



Motivaatio ja uuden oppimisen halu on tosi korkealla ja sen ansiosta tahti on kova ja tulosta syntyy. Onneksi porukassa on muutamia samanikäisiä tai muuten samanoloisia, joiden kanssa olemme liittoutuneet porukaksi. Tuemme toisiamme ja olenkin nyt ymmärtänyt mikä voima on ryhmän hyvällä hengellä ja tuella on oppimisessa :)



Suurin osa muista opiskelijoista on niitä "normaalin" ikäisiä yliopisto-opiskelijoita, joiden suurin intohimo on bailaaminen, "laumailu" ja "pariutuminen". Aina ei oma elämä ja heidän elämänsä kohtaa, mutta oikeastaan se on ollut vain virkistävää. Saa muistella omaa nuoruuttaan heidän juttujaan kuunnellessaan. Ihan joskus vähän ärsyttää toisten nuoruus ja "tyhmyys", mutta ei suuremmin tai edes kovin häiritsevästi (kunhan ei tarvitse tehdä parityötä ihmisen kanssa, jolla ei ole minkäänlaista opiskelumotivaatiota).



Opiskelu nelikymppisenä on siis erilaista mutta hyvin antoisaa. Suosittelen!



Tosin valmistumistani odottelen myös kiihkeästi, kuten joku edellisistäkin :)

Yhtiinkään bileisiin en ole osallistunut. Niin paljon vanhaksi tunnen itseni, ettei ne kiinnosta yhtään. Mistään en koe jääneeni paitsi, vaikka koenkin olevan hieman ulkopuolinen monista kuvioista. Toisaalta en ole mennyt yliopistoon hakemaan uusia kavereita, vaan ihan ja pelkästään opikselemaan ja hakemaan tutkinnon.



Asenteeni tai poissaoloni juhlista ei ole tietääkseni ketään häirinnyt, sillä kaikki ovat ymmärtäneet ettei perheellinen "vanhus" enää juokse iltaisin kapakoissa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2009 klo 21:17"]

Kuinka paljosta jään paitsi kun en iltarientoihin osallistu. Kotona lauma pieniä lapsia, joten en todellakaan ala missään bileissä riekkumaan iltoja.

[/quote]

No ole onnellinen jos edes kerran sut johonkin kutsuvat. Yli 25-vuotiasta fuksia katsotaan jo säälien.

Äitini meni n.40v. yliopistoon ja työn ohella opiskeli hallintotieteiden maisteriksi ja sitten vielä tohtoriksi asti.

2 viikkoa oli virkavapaalla koko aikana.

Ei osallistunut mihinkään opiskelija-pippaloihin vaan eli ihan omaa aikuisen ihmisen elämään.

Ymmärrä että ne opinnot vievät 5-6 vuotta täyspäiväisesti - yksi kevät on kiva lukea pääsykokeisiin mutta se on arkeasi sitten seuraavat viisi vuotta...

Itsekin tein toisen tutkinnon vähän alta 40 v. Ei tullut mieleenkään osallistua mihinkään opiskelijarientoihin, kävin vaan suorittamassa kurssit. Nuorempana tuli sitä lajia jo tarpeeksi :) Jokainen tyylillään, kyllä yliopistoon monentyyppisiä opiskelijoita mahtuu.

Olen 47-vuotias yliopisto-opiskelija ja nyt kolmatta tutkintoani opiskellessani sopeudun paikkaan paljon paremmin kuin 19 v tai 27 v -ikäisenä sovin.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:18"]

No ole onnellinen jos edes kerran sut johonkin kutsuvat. Yli 25-vuotiasta fuksia katsotaan jo säälien.

[/quote]

Yli 30 ja yli 40 v fuksia on kuitenkin kutsuttu ilolla mukaan ja väliin kivaakin on ollut.

"Sääli" taitaa kohdistua eniten sinuun ja kapeaan ajatteluusi.

Kävitkö pääsykokeissa? Jos kävit, niin kai sinä näit, että siellä oli paljon sinuakin vanhempia. Älä ylläty, kun sitten aloitat, mutta moni heistä pääsi sisään etkä sinä ole suinkaan vanhin.

Itse opiskelin juuri tuossa iässä ja tunnustan, että fuksien bileitä en tuntenut omikseni. Sen sijaan paransin maailmaa omaikäisteni kanssa, joilla oli jo elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin hauskanpito.

Suuri osa aikuisista opiskelijoista pitää yleensä tärkeämpä opiskelua ja valmistumista kuin sitä, että "kutsutaan rientoihin". Jos elämäsi tärkein sisältö on tähän saakka ollut hauskanpito ja kaveriporukkaan kuuluminen ja se on edelleen suurin syy opintoihin, olet kieltämättä pari vuosikymmentä myöhässä. Tai enhän minä tiedä, kyllä melko moni kuusikymppinen jaksaa juhlia aamuun saakka, kun sen sijaan kolemkymppiset perheelliset kiirehtivät nukkumaan heti kun siihen on tilaisuus.

Up