Lähihoitajat hoi!

Riippuu varmasti paikkakunnasta mikä on työllistymistilanne. itse olen lähihoitaja, joka erikoistunut mielenterveys-ja päihdetyöhän mutta työskenetelen vanhusten parissa. Ei se suuntautuminen estä työskentelemästä myös muiden kanssa ja vanhuksilla on yllättävän paljon mielenterveys ja lisääntyvissä määrin myös päihdeongelmia. ei mennyt suuntautuminen hukkaan, vaikka tällä hetkellä en juuri sitä työkseni tee, ehkäpä sitten myöhemmin.

Huomasin, että olit vastannut mulle. Sehän on vielä parempi, jos olet mies tässä tapauksessa. Meillä on paljon (kymmeniä) keikkalaisia ja tuntityöntekijöitä ja meitä vakituisia lähihoitajia on kolme, minä olen nainen ja ne kaksi muuta miestä. Minusta on niiin tärkeää, että miehet tekevät tällaista työtä ja hyvistä tyypeistä on kova pula. Meillä esim. 10-14 v. as ja autistipojat tarvitsevat ehdottomasti siihen ryhmään miehen. Ja nimenomaan sellaisen miehen, joka on mukana siinä kuntoutuksen kaikissa vaiheissa (juuri nuo bändi yms. jutut), eikä vain joku tärkeä neurologi, jota tavataan puoli tuntia joskus vastaanottohuoneessa. Tsemppiä ja uskallusta! ( toivottavasti huomaat tämän viestin.)

Oon itse asiassa ajatellut jotain sun yksikkösi kaltaista paikkaa. Ilmaisin itseäni vähän kärkevästi tossa aiemmin. Toki koen nykyisenkin työni arvokkaaksi ja tärkeäksi, mutta tässä ei tosiaan ole kuin se yksi ulottuvuus, eli pitää asiakkaat elossa.

Haluaisin olla auttamassa ihmisiä jossain heille vaikeassa elämänvaiheessa ja kenties myöhemmin todeta, että olen osaltani saanut vaikutettua asiakkaan elämään myönteisesti.

Ois mun omalle työmotivaatiolle tosi tärkeetä, että voisin käyttää työkaluina enemmän vuorovaikutuksellisuutta ja motivointia. Nyt mun duuni on pelkästään hoidollisia toimenpiteitä, siivoamista ja kokkaamista. Taas ehkä inan kärkevästi sanottu, mutta siltä usein tuntuu.

Ois kauhee fiilis päästä vetään esim. bänditoimintaa, tai jotain urheiluryhmää (oon siis mies).

Noh, josko tästä joskus uskaltautuis lähteen markkinoille, sinänsä ok työpaikasta.

Oon toiminu ikääntyvien kehitysvammaisten kanssa pari vuotta ja nyt tunne, että tää on nähty.

Haluisin tehdä työtä, jossa voin oikeasti auttaa asiakkaitani. Nykyinen työ on niin puhtaasti ylläpitävää, että meikää turhauttaa. Lääkkeet ja ruoka nieluun oikeaan aikaan, kuivat vaipat ja siinä se. Asiakkaat sekä dementoituneita että vammaisia, joten motivoivasta tai kuntouttavasta työotteesta on turha puhua.

Tuntuu että omat vahvuudet hoitajana menee "harakoille".

olen töissä perhekuntoutuslaitoksessa. Meillä on paljon lähihoitajia töissä, vaikka meidän kaikkien suuntautumisvaihtoehto on tainnut olla lapset ja nuoret. Mutta kuntoutustyötä tehdään vammaisten ja muuten sairaiden sekä muita ongelmia omaavien perheiden kanssa. Mielestäni tällaiseen työhön sopii myös mt ja päihde, koska hoidamme ja kuntoutamme koko perhettä.