Miksi jotkut kuvittelee olevansa niin hyviä ihmistuntijoita?
Minua on ruvennyt ärsyttämään yhä vain enenevässä määrin nämä ihmiset, jotka kuvittelevat tuntevansa muut ihmiset niin hyvin. Sitten analysoidaan näiden luonteenpiirteitä ja vertaillaan kuinka itse on sitä tai tätä ja toinen tota ja tätä. Ja useimmiten analyysit on jostain ihan syvältä, mutta yritäpä kertoa se ihmistuntijalle, koska kyllä hän ymmärtää nämä asiat paljon paremmin kuin muut. Joka asia pitää analysoida puhki ja pohtia siitä kaikenlaisia sivumerkityksiä (joita ei useimmiten edes ole) mutta ihmistuntijapa on varma, että kyllä sillä taas sitä ja sitä tarkoitettiin.
Tietääkö muut tyypin?
Kommentit (15)
niin totta kai jatkaa siinä uskossa että on nerokas ihmistuntija
vaan siittä, että ihmiset itse ei aina näe metsää puilta. Omia juttuja on vaikea rehellisesti analysoida.
Tietty ei kenellekään kandee mennä naamaan hieromaan kommenttejaan, mutta jos toinen itse kysyy neuvoja, niin ne neuvot ei aina ole itseä imartelevia ja sekin pitää hyväksyä, jos oikeesti apua kysyy.
tarkoitti tai millainen ihminen toinen on. Analysoijat sentään jättävät vähän erhetymisen varaa arvioihinsa, mutta näillä intuitiivisillä on aina totuus hallussaan silloinkin, kun ovat aivan väärässä. Ja väitä siinä nyt sitten vastaan.
Fletch:
tarkoitti tai millainen ihminen toinen on. Analysoijat sentään jättävät vähän erhetymisen varaa arvioihinsa, mutta näillä intuitiivisillä on aina totuus hallussaan silloinkin, kun ovat aivan väärässä. Ja väitä siinä nyt sitten vastaan.
Unohdin taas tyhmyyksissäni, miten av toimii. Eli olisi pitänyt laittaa aloitus niin, että väitän olevani parempi ihmistuntija kuin muut ja kuvaillut kaikkia ihmistuntijan tyyppejä, niin johan minut oltaisiin teilattu.
Tarkoitan sitä, että tällaisen tyypin kanssa pitää koko ajan olla varuillaan, koska hän päättelee mitä ihmeellisimpiä sivumerkityksiä aivan normaaliin kanssakäymiseen. Sen verran ainakin tiedän, että tiedän itse tarkemmin mitä ajattelen kuin tämä ihmistuntija. Tuntuu sitten tyhmältä, kun on sanonut jonkun asian ja tämä tulkitaankin ihan toisin ja sitä sitten toitotetaan totuutena kaikille.
Olen tästä eräästäkin ihmistuntijasta jutellut yhteisten ystäviemme kanssa ja kaikki ovat sanoneet ihan samaa. Kyse ei siis ole vain minun huonosta kommunikaatiokyvystäni. Eli saattaa ihan totuutena kertoa, vaikka että kyllä sillä Maijalla on nyt niit vaikeaa, taitaa olla avioliitossakin ongelmia kun sanoi niin ja niin ja oli sellainen ja sellainen ilme. Ja jos Maijalta kysytään asiasta, niin ei todellakaan ole tarkoittanut mitään sellaista.
Ap
juuri tuota mä tarkoitin. Siis juuri tuota. Että on mahdoton edes yrittää selittää, että hei, en mä oikeesti ole onneton tms. kun toinen on vaan vakaasti päättänyt, että kyllä sä olet.
Ap
Kuten joku jo tässä sanoikin, ihmistuntemusta voi opiskella ja siinä voi harjaantua.
Oikea " ihmistuntija" ei kuitenkaan jyrää ihmisen omia mielipiteitä, vaan hänen tehtävänään on esittää kysymyksiä ja panna ihminen itse miettimään motiivejaan, halujaan ja pelkojaan. Näin toimitaan myös terapioissa.
Joskus, kun ihminen on oikein lukossa, hän kokee ikävinä tuonkin. Kuten ap kuvailee, hän voi hyvin aggressiivisestikin reagoida siihen, että joutuu miettimään tarkemmin tunteitaan:
Vierailija:
Joka asia pitää analysoida puhki ja pohtia siitä kaikenlaisia sivumerkityksiä (joita ei useimmiten edes ole) mutta ihmistuntijapa on varma, että kyllä sillä taas sitä ja sitä tarkoitettiin.
Voi tietysti olla, että aggressiolla on syynsäkin eli ap:tä on pyrkinyt joku väkisin luokittelemaan ja kyökkidiagnosoimaan. Sellainen väkisin analysointi tietysti on turhaa ja tuomittavaa.
En väitä olevani intuitioguru tai muita viisaampi, mutta oikeasti ihmettelen näitä, jotka niin jaksavat uskoa väkivaltaisen/ pettävän/ valehtelevan/ ego-ongelmaisen puolison muuttuvan oleellisesti. Ehkä kyse pikemminkin terveestä järjestä ja elämänkokemuksesta (en ole ihan nuori enää ja kaikenlaista on tullut läheltä nähtyä).
jos annat puutteellista infoa, joudut tarkentamaan, mikäli haluat että sinut ymmärretään.
Vierailija:
No keneltäpä luulet? Olisko alkuperäiseltä?
Voit panna kysymyksesi alkuun numeron tai ap. Tai voit lainata viestiä, jota kommentoit.
Se on ihan eri asia kuin se, että selität jollekin, että tämä ei pidä työstään, koska sinun intuitiosi sanoo, että hän on väärällä alalla, etkä usko, vaikka toinen kuinka piipittää vastaan, että kyllä hän pitää työstään ihan oikeasti (tai puolisostaan tai harrastuksestaan tai kaurapuurosta.) Koska intuitio ei ole järjellä selitettävissä, sitä ei näiden intuitiomestareiden mielestä voi myöskään järkiperustein perustella vääräksi.
Joku tuolla puhui siitä, miten aggressiivisuus kertoo siitä, että sanoja osui kohdalleen. Se voikertoa myös puhtaasta turhautumisesta. Kuvittele itse väitteleväsi jonkun kanssa siitä, pidätkö vai oletko pitämättä omenamehusta, kun se toinen lähtee siitä, että hän on ilman muuta oikeassa. Ja jos tuo esimerkki tuntuu epäuskottavalta, niin olisittepa olleet viime viikolla perhekerhossamme kärpäsenä katossa, kun yksi superintuitiivinen väitti toiselle ei niin intuitiiviselle, että tämä on pettynyt lapsensa sukupuoleen (tytöllä oli vielä sininen mekkokin päällä, mikä oli selvä merkki siitä, että äiti olisi halunnut pojan.) Tämä ei niin intuitiivinen lähti lopulta tekosyyn varjolla aikaisin pois (selvä merkki siitä, miten intuitiivinen oli taas oikeassa.)
Vierailija:
En väitä olevani intuitioguru tai muita viisaampi, mutta oikeasti ihmettelen näitä, jotka niin jaksavat uskoa väkivaltaisen/ pettävän/ valehtelevan/ ego-ongelmaisen puolison muuttuvan oleellisesti. Ehkä kyse pikemminkin terveestä järjestä ja elämänkokemuksesta (en ole ihan nuori enää ja kaikenlaista on tullut läheltä nähtyä).
kirjoitti hyvin!
JA ymmärrän ap hyvin mitä kirjoitat! Ymmärsin siis pointtisi!
ko ihmisten kanssa on aika raskas pitemmän päälle olla etes tekemisissä!
Siis ne, joilla oikeasti on, vai ne, jotka uskovat olevansa aina oikeassa? Koska niitäkin on, jotka oikeasti näkevät toisesta paljon enemmän kuin muut. Heillä tosin tuntuu yleensä olevan myös hyvä itsetunto, joten heillä ei ole tarvetta kerskua erinomaisuudellaan ja esitellä havaintojaan.
Tuollaiseen, että kyllä minä tiedän, miltä sinusta tuntuu, olen minäkin törmännyt. Yllättäen kyseessä olivat keski-ikäiset miehet. Olin 19 ja tehtaassa töissä. Päällimmäiseksi mieleen on jäänyt se, kun he vaan tiesivät, etten minä ollut ikinä voinut olla rakastunut, kun kerran olin alle 20. Sinänsä ymmärrettävää, koska jotkut nuoret luulevat ensimmäistä ihastusta ensirakkaudeksi (kuten minäkin joskus lapsena), mutta siitä ei enää ollut kyse. Mutta he vaan olivat oikeassa.
Ihan mun tekstiä. Ihmettelen aina, kun mulle tulee joistakin ihmisistä pahoja-fiiliksiä. En kerro näistä fiiliksistä todellakaan ympäri kyliä, vaan vain omalle siskolleni. Pahat fiilikset saattavat koskea mm tuttavien seurustelusuhteita. Välillä pelottaa oikeasti, että olenko joku näkijä, kun jutut päättyy aina niin kuin olen ajatellut. Siskoni sanoo minulle, että mä en saisi enää sanoa hänelle mitään ääneen, kun kaikki käy niin kuin sanon. Olenkohan joku pahan onnen lintu?
Kyllä ihmisillä sitä paitti on paljon alitajuisia haluja ja toiveita ja on hyvä, jos niitä joku vähän pöyhii. Tietty ne kommentit on vaan kysymyksiä ja ehdotuksia, ei niitä tartte jumalan sananan ottaa. Moni vaan ei ite analysoi itseään yhtään ja sellaisesta on kiusallista ja inhottavaa, kun joku panee peilin nokan eteen.