Ovatko lelut lasten vai vanhempien? ov

Mutta ehkä he haluavat säilyttää ne muistona sinusta pienenä. Eikös ole ihan mukavaa ja saahan lapsesi niillä sitten leikkiä mummolassa.

mutta on kyllä kiva juttu, että mummolassa on eri lelut kuin kotona.

mun vanhoja leluja ei oikein olekaan tallessa, vain pikkusiskon vanhoja.

minä olen omalle lapselleni ostanut leluja. Lapsi saa niitä käyttää, mutta hän EI omista niitä, ei voi esimerkiksi hajottaa, myydä tai lahjoittaa pois niitä oman mielensä mukaan.

Äiti on niitä kyllä yrittänyt tuputtaa meillekin, mutta mieluummin pidän nen näin. Jotain duploja, legoja jne. olen ottanut meillekin, kun niitä on niin paljon.

pois. Ovat sitten erikseen ostaneet uusia leluja lapsen lapsilleen mummolaan leikittäväksi.



Minä ainakin ajattelen että lelut ovat lapsen;muttei tietenkään niitä saa hajottaa niin kuin ei mitään muutakaan,oli se sitten omaa tai ei. Tai myydä ilman lupaa.



Minä säästän joitakin leluja oman lapseni lapsuudesta ja annan ne sitten mukaan kun muuttaa pois. Mulla on erikseen ns. vauvalaatikko jossa muistoja (ensimmäinen nuttu,helistin,tutti tms)jotka säilytän varmaankin ikuisesti itselläni :)

Mukaan jonnekin 15 neliön opiskelijasoluun tai edes kaksioon? EI KUKAAN.



Eri asia on tietenkin, jos on vaikka uskovainen ja muuttaa kotoa pois vasta 3-kymppisenä papin aamenen jälkeen, mutta en usko että kukaan muuten huolii leluja siinä vaiheessa.

Vierailija:

Eri asia on tietenkin, jos on vaikka uskovainen ja muuttaa kotoa pois vasta 3-kymppisenä papin aamenen jälkeen, mutta en usko että kukaan muuten huolii leluja siinä vaiheessa.

Minun mielestäni ei. Minun mielestäni ne vanhemmat saa kyllä päättää mitä niille leluille ja muille tekee, vaikka säilyttää lapsenlapsilleen.

Nyt kun lapsia on, niin osan leluista olen ottanut kotiin ja osan olen jättänyt mummolaleluiksi. Mielestäni ja vanhempieni mielestä minä omistan leluni, koska olen ne lahjaksi aikoinaan saanut.

lapsen tulevaisuudeksi.



Mun äiti antoi mulle monta vitsin pahvilaatikolilsta mun vanhoja vaatteita 70-luvun alusta, voi vitjat, ja mun olisi pitänyt olla niistä aivan yhtä hullaantunut kuin hän, voi kääk, ja sitten sitä muun romppeen määrää.



No, onneksi retrot kävi kaupaksi huutonetissä, mutta jotain sellaisiakin, mitä mun vanhemmat oli ostaneet mulle, josta itse pitivät hirvittävästi ja mitä mä olin aina vihannut, niin miksi mun sitten vielä olisi pitänyt antaa ne omille lapsilleni tai säilyttää omissa nurkissani.

Eli leikkii niillä kyläillessä. Tämä on ollut hyvä, ei tarvitse esim viikonloppu vierailua varten mukaan ottaa kotoa leluja

Eli saamme päättää mitä niille tavaroille tehdään. En ala toimimaan varastoimispalveluna, en halua säilyttää nurkissani ylimääräistä turhaa tavaraa siltä varalta että lapseni joskus 15 v kuluttua haluavatkin ne itselleen.

On eri asia säilyttää laatikkokaupalla kamaa kuin se,jos on pieni laatikko ja siellä muutama esine.



Vai mitä ajattelit lapsenkin miettivän jos yhtään muistoa ei ole säilytetty hänen lapsuudenajasta kun " äiti nyt vaan heitti roskiin" ..? Sehän hienoa.



Eikä vanhemmilla ole velvollisuutta säilyttää lapsen tavaroita ikuisuuksia;meillä porukat kysyi että haluanko muistoni mukaan vai mitä tehdään? Oli hauska kattoo miten pienet töppöset mulla on joskus ollu;tai mitä olen runoillut pieneen runokirjaan ekalla jne.



Täytyy olla varmaan aika karsea lapsus jos on tuollainen asenne kuin jollain...