Eikö nykylapsille enää kelpaa VAATElahjat vaan aina pitäisi saada leluja? ov

Ei ne pehmeät paketit olleet niin innostavia kuin kovat lelupaketit. Lapset on lapsia.

vaikuttaa myös? Me kovasti kyllä aina kiitetään lahjoista ja kehutaan vaatteita hienoiksi ym. Yleensä viellä toivotaankin että ostaisivat vaatteita tai vaikka kirjoja ja pelejä lelujen sijaan koska leluja tässä maailmassa on jo aivan liikaaaaaaa...niihin hukkuu=)

Joskus ne oli jopa niitä parhaimpia..

Saman olen huomannut oman poikani kanssa. Kehtasi valittaa, kun sai lahjaksi vaatetta. Toruin. Sai kaksi lelua ja innoissaan selitti kaikille vieraille, että onneksi joku toi kivoja lahjoja. Otin lapsen puhutteluun ja selitin, että vaate on tarpeellisempi kuin lelu (joita jo huone täynnä). Lapsi on siis 4v.

Häpesin lapseni käytöstä. Ja pyytelin anteeksi vierailta, onneksi jokainen kuitenkin tajusi, että lapsi on lapsi.

Mutta pitkät keskustelut kävimme juhlienkin jälkeen lapsen kanssa. Ehkä 5v synttärit menee paremmin.

joten jos olen lapselle vaatetta vienyt, niin olen sitten mukaan jonkun pienen lelun tmv. laittanut.

On niin tarkka vaatteistaan että joka paidassa pitää olla joku kuva ja se kuva onkin sitten niiiin tärkeä.

että " vaatteita ja leluja" eli aika helpolla päästiin. Ei tietenkään mitään ruskeaa verryttelypukua toivonut, vaan vaaleanpunaisia hörhelöitä ja kimalteita, mutta kuitenkin vaatteita.

eli kaikki kelpaa. Vaatteitakin kommentoi sanoilla " vau, miä oon aina halunnutkin tällaista paitaa/housuja/mikä tahansa vaate onkin" tai että " mistä XXX tiesikin että miä halusin just tällaisen?"

En minäkään ollut lapsena innoissani vaatteista. (Tosin vanhemmat kyllä opettivat, että sitä ei saanut näyttää.) Minua ei muutenkaan lapsena kiinnostanut vaatteet ja ulkonäkö, joten oli varmaan aika luonnollista, että vaatteet lahjoina eivät saaneet aikaan ilonkiljahduksia, kun itselleni oli melkein sama mitä päällä oli. Vähän samanlainen juttu kuin ruoka: Oli tottunut, että välttämättömän saa ja muulla ei ollut väliäkään.



Ei lapset sen kummempia varmaan ole kuin ennenkään. Jotkut ovat kiinnostuneita vaatteista ja osaavat arvostaa vaatelahjoja, toiset eivät taas huomaa vaikka olisivat pukeneet paidan jalkoihin, joten vaatteista ei lahjana pidetä.



Käytöstavat sitten erikseen. Nelivuotiaalle pitää opettaa, että kaikista lahjoista ollaan kiitollisia, mutta ymmärrettävää on, jos tuon ikäinen ei aina muista käyttäytyä.

..ellei sitten lapsi kulje tavallisesti paikatuissa rääsyissä joita häpeää eikä koskaan saa mitään vaatetta ihan uutena.



Vaatteet lojuvat kaapissa eikä lahjapaita yleensäkään lämmitä tai tunnu sen mukavammalta päällä kuin vanhempien hankkima paita.



Lahjalla on minun käsittääkseni ilahduttaa saajaa. Aikuiset osaavat arvostaa hyödyllisiä lahjoja, lapsille tärkeintä on lahjan kivuus.

Käytännössä se ilmeni siten, ettei niitä vaan tullut käytettyä. Tosin mallikin oli yleensä vähän väärä, minä kun olen ihan eri muotoinen kuin äitini, joten hänellä kesti kauan oppia ostamaan sopivia.



Eli en ainakaan minä ollut kovin innostunut vaatelahjoista 80- ja 90-luvuilla. Siksi tuo enää-sana on hassu.

Heittävät sen samointein menemään. Uskomatonta kiittämättömyyttä. Ollaan kuitenkin köyhä perhe ja musta on ihanaa jos joku viitsii muistaa ja antaa lahjaksi muuta kuin sitä jonninjoutavaa krääsää. Viimeksi tuli noottia poikani eskarikaverilta kun lapseni oli ollut hänen synttäreillään. Minun olisi kuulemma pitänyt ostaa hänelle täyskokoinen transformer. Eihän ne maksakaan kuin 50-100e!

Jos lapsella " on jo kaikkea" , niin hänelle voi antaa lahjaksi vaikka yhteisen leffakäynnin, uimahallikäynnin tai vaikka mennä yhdessä HopLopiin (tms.).



Äänikirjat ja kirjat (jos vanhemmat ovat yhtään lukuintoisia) yleensäkin on hyviä lahjoja. Lasten DVD:t, joissa ikärajaan tulee kiinnittää huomiota (se ei ole suositus, vaan ikäRAJA).



Meillä on lapsilla paljon kirjoja ja äänikirjoja (reissaamme paljon autolla, jolloin äänikirjat tarpeen).

Vähän sama kuin aikuiselle naiselle toisi lahjaksi astioita tai kodinkoneita. Voivat kyllä olla tarpeellisa, mutta...

EN kyllä yhtään ihmettele jos 4-vuotias poikalapsi ei niistä niin innoissaan ole. Kun ne vaatteet nyt on hänelle aika yhdentekevä juttu, päälle laitetaan mitä äiti käskee ettei tule kylmä.

Mutta vaateita tarvitsee aina.

Tottakai osa lapsista pitää vaatelahjoista, mutta kukapa sitä jaksaisi kalsareista riemastua. Minusta lahja on tarkoitettu ilahduttamaan lahjan saajaa, ei esim. vanhempia. Minusta on varsin itsekeskeistä sanoa, että lelut ovat " turhia" , sillä lapsi ei taatusti niin ajattele. Ei minusta käytannöllisyys saa olla se ainut kriteeri, jolla lahjaa arvioidaan. Mitä väliä sillä on, että kaapit on täynnä leluja. Ostaahan aikuisetkin itselleen asioita, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä esim. muotivaatteita, uusin kulutuselektroniikka jne jne

Minusta 4v on vielä aika pieni, joten on ymmärrettävää ettei käytös ole aina sosiaalisesti korrektia. Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle hyvät käytöstavat. Korrektiin käyttaytymiseen minusta kuuluu lahjasta kiittäminen (riippumatta pitääkö siitä vai ei).

Vierailija:

Käytiin tänään kummipojan synttäreillä ja lapsi aika melkein jokaiselta lahjaksi vaatetta, me annettiin hänelle peli ja setä perheineen antoi jonkun hilavitkuttimen.

Poika valitti mulle sellaisella valittavalla äänellä, kuinka KAIKKI antoivat VAIN VAATETTA lahjaksi eikä yhtään lelua (kehui kyllä sitä peliä). Onko maailma mennyt tähän, ettei enää vaatteet kelpaa?