Lue keskustelun säännöt.
Kellään muulla tällasta ongelmaa?: OMAT VANHEMMAT PALVOO!!
25.07.2006 |
Mä en KESTÄ enää mun vanhempia! Ne paitsi ärsyttää, myös nolaa mut jatkuvasti joka paikassa. Oon ainoa lapsi ja kun tuun vanhemmille käymään alkaa se ihme palvonta mua kohtaan. Mitä tahansa haluan, mun vanhemmat järjestää. Kerran sanoin miten kiva ois saada espressoa ni eiköhän mun isä ryntää ostamaan espressokeittimen, ja muutenkin mua " palvellaan" jatkuvasti. Nyt kesällä oon pidemmän pätkän tääl vanhemmilla (mies ulkomailla) ni en saa olla hetkeäkään yksin ku molemmat seuraa mua ympäri taloa ku hai laivaa. Jos mennään jonnekki kylään tai tänne tulee joku ni mun vanhemmat ei edes yritä yhtään peitellä tota palvontaansa vaan jopa kehuskelee sillä. Ja mä oon niin nolo et voisin vajota maan alle!! Mä oon kuitenki jo 26, jatkuuko toi siis ikuisesti? Nuorempana, ku asuin kotona tilanne ei ollu noin paha mut nyt se on täysin ryöstäytyny käsistä. Osittain se johtuu ehkä siitä et mun vanhemmat on vähän sellasia hiljasia hissukoita ja reppanoita, ja mä taas sosiaalisempi, mulla on paljon kavereita jne. Tekis mieli itkeä tän asian takia!! Toisaalta mua säälittää mun vanhemmat ja toisaalta taas häpeilen niitä ja esim. kavereiden kanssa jutellessa oon välillä valehdellukki mun vanhemmista, jos esim. kaveri kertoo miten se oli riidelly äitinsä kanssa ni myötäilen et joo, meilläki on tollasia riitoja vaik oikeesti mun vanhemmat ei oo varmaan IKINÄ ollu mun kans erimieltä mistään, saati korottanu ääntänsä, aina vaan myötäilee ja hymyilee ja kattoo silmiin ku jotain selitän. Heissä ei siis löydy yhtään räväkkyyttä, ei minkäänlaista. Mun mies pitää myös mun vanhempia reppanoina ja jotenkin mollaa mua sen takia, ihanku mä voisin jotenki vaikuttaa siihen millasia mun vanhemmat on. Voi oispa mulla yhtä normaalit vanhemmat ku kaikil muillakin! Ois ihana olla tasavertanen vanhempiensa kanssa, pystyä jopa riiteleeki niiden kanssa. Tulipas vuodatus. Onko ketään kohtalotoveria? Tilanteelle ei vissiin oo mitään tehtävissä, vai onko? :( :(
Kommentit (2)
ja ihailee mun tulevia lapsia muttei taatusti komenna yhtään vaikka tekisivät pahojaan. Ei niitä varmaan voi pitkäksi aikaa edes mun vanhemmille hoitoon jättää ku ne ei muuta tekis kun täyttäis jokaikisen pyynnön mitä lapset keksii. :(
Mitä voisin sanoa niille jos otan asian puheeksi? Tosta itsenäisyysasiasta on jo keskusteltu. Toisaalta mun vanhemmat on niin reppanoita et jos niille sanoo pahasti niin ne järkyttyy varmaan tosi syvästi. Oisko jollain vielä neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko yrittää sanoa vanhemmillesi, miltä heidän käytöksensä sinusta tuntuu? Jos sanoisit, että sinusta on hienoa, että he arvostavat sinua korkealle, mutta että jos sen voisi näyttää vähän hienovaraisemmin. Voisit selittää, että haluat itsenäistyä ja olla omissa oloissasi. Keskustele fiksusti vanhempiesi kanssa.
Jos saat joskus lapsia, palvonta voi kohdistua heihin. Sinänsä ei mikään huono asia, jos se ei saa vääriä mittasuhteita. Sitten viimeistään pääset itse ehkä kauemmaksi vanhemiesi huomion valokeilasta.