Kiusaaja oli pomoni, joka jatkuvasti epäili pätevyyttäni muiden kuullen, omi kaikki vähänkään mielenkiintoiset hommat itselleen ja jätti minulle " lyijykynän terottamiset" (ja meistä kahdesta minä olin sentään se, jolla oli alalle korkeakoulututkinto). Hän myös arvosteli kärkkäästi lastenkasvatusmetodejani, vaikkei koskaan ollut edes tavannut lapsiani. Itse oli tietenkin lapseton. Omia mokiaan hän saattoi sälyttää minun syykseni väittämällä, että oli antanut asian minun hoidettavakseni, mutta minä olin unohtanut.
Töissä käyminen oli varsinaista takkuamista. Jossain vaiheessa pomo sai onneksi päähänsä hakea toisiin tehtäviin. Ja onneksi pääsikin. Elämäni muuttui totaalisesti. Olemme edelleen samassa firmassa ja rakennuksessakin, mutta näemme vain ohimennen jossain käytävällä. Tällä entisellä pomolla ei organisaatiomuutoksesta johtuen enää ole yhtään suoraa alaista kiusattavanaan ja hänestä on mielestäni tullut jotenkin arempi kuin ennen. Minun sieluuni hän kyllä jätti jälkensä ja ikuisen epäilyksen siitä, olenko työpaikkani ansainnut vai todellakin niin avuton kuin hän tuntui ajattelevan.
Kiusaaja oli pomoni, joka jatkuvasti epäili pätevyyttäni muiden kuullen, omi kaikki vähänkään mielenkiintoiset hommat itselleen ja jätti minulle " lyijykynän terottamiset" (ja meistä kahdesta minä olin sentään se, jolla oli alalle korkeakoulututkinto). Hän myös arvosteli kärkkäästi lastenkasvatusmetodejani, vaikkei koskaan ollut edes tavannut lapsiani. Itse oli tietenkin lapseton. Omia mokiaan hän saattoi sälyttää minun syykseni väittämällä, että oli antanut asian minun hoidettavakseni, mutta minä olin unohtanut.
Töissä käyminen oli varsinaista takkuamista. Jossain vaiheessa pomo sai onneksi päähänsä hakea toisiin tehtäviin. Ja onneksi pääsikin. Elämäni muuttui totaalisesti. Olemme edelleen samassa firmassa ja rakennuksessakin, mutta näemme vain ohimennen jossain käytävällä. Tällä entisellä pomolla ei organisaatiomuutoksesta johtuen enää ole yhtään suoraa alaista kiusattavanaan ja hänestä on mielestäni tullut jotenkin arempi kuin ennen. Minun sieluuni hän kyllä jätti jälkensä ja ikuisen epäilyksen siitä, olenko työpaikkani ansainnut vai todellakin niin avuton kuin hän tuntui ajattelevan.