G: Sinä, jolla useampia lapsia! Jaksatko leikkiä lastesi kanssa?

Ja ihan tyytyväisiä ja tasapainoisia lapsia meillä on! t. Neljän äiti

Leikin kyllä, sillä se on ihan hauskaa. Puen nukkeja, barbeja, teen junarataa jne..

Mutta ei se ole pääasia mitä lapsen kanssa tekee kunhan antaa AIKAA



t. kolmen äiti

Minä teen lasten kanssa muita juttuja, sellasia mistä me kaikki tykätään.



t kuuden äiti

Autan kyllä leikkien alullelaitossa, esim. kokoan kaverina junaradan tai etsin sopivia legoja rakennelmien tekoon. Saatan kyllä istuskella leikkihuoneen nojatuolissa syöttämässä vauvaa tai lukemassa.

Yhdessä tehdään toki paljon muuta, askarrellaan, pelataan, leivotaan jne.



kolmen äiti

Pelaan kyllä lautapelejä ja touhuan muuten yhdessä. Minusta äidin tehtävä ei ole leikkiä vaan leikki on lapsen oman mielikuvituksen tuotetta (johon toki voi aikuinenkin osallistua JOSKUS).

En juuri osallistu leikkeihin, peleihin tai askarteluihin, sillä ne sujuvat mainiosti ilman minua. Joskus pyytävät asiakkaaksi vaikkapa leikkikirppikselle, jos kaikki haluavat olla myyjiä, eikä ole yhtään asiakasta, silloin tietty menen. ;-)



Sen sijaan otan muksuja mukaan kotitöihin ja koitan pitää jokaisen kanssa sylittely- ja höpöttelyhetken päivittäin.

Ilmeilen, pelleilen ja " riepotan" lapsia mutten oikeen jaksa leikkiä alle 2,5 vuotiaiden kanssa.

Sellaista pientä nyt joskus että laitan vauvanukelle peittoa rattaisiin tai helistelen helistintä vauvalle.



Oma yhdessäolo lasten kanssa on hellyyspainotteista kun taas mieheni on se joka osaa eläytyä rooliin ja leikkii lasten kanssa erilaisia leikkejä..

Joskus ne pelaa jotain pallopelejä tai muuta vastaavaakin. :)

en tiedä oikein itsekään miksi esim. autoilla leikkiminen lapsen kanssa on niin kamalan tylsää... vaikka tiedän että lapset tykkäisi siitä. Mä kuvittelin raskausaikana että musta tulee sitten sellainen äiti joka leikkii lastensa kanssa, pelaa futista yms. Ja paskan marjat...



Mutta yritän keksiä sitten sellaista tekemistä jota itsekin jaksan: legoja tykkään rakennella, lukea lapsille ja piirtää heidän kanssaan.

Siis tietenkin lapset leikkivät enimmäkseen keskenään, mutta suoraan sanottuna minusta on aika karseaa, jos äiti ei koskaan leiki lasten kanssa, vaikka näkee lasten pitävän osallistumisesta. Olisiko ylitse pääsemätöntä osallistua vaikka autojen ajeluttamiseen joskus? Siis ei tyyliin tunti päivässä, mutta silloin tällöin. Ovatko aikuiset niin tosikkoja, etteivät osaa heittäytyä leikkiin ja näkevät leikin vain tylsyytenä?!

Leikki on lapsen työtä, mutta jonkin verran leikkeihin osallistumalla aikuinen osoittaa arvostavansa tätä työtä.



Totta kai on yhtä tärkeää on lapsi mukaan muihin askareisiin jne., mutta jonkin verran on hyvä olla leikeissäkin mukana. Tietenkin on tajuttava, ettei leikkiminenkään saa mennä överiksi - ei ole aikuisten tehtävä olla koko ajan jokin seremoniamestarileikittäjä. Kohtuus siis tässäkin asiassa.



Ja vastaus kysymykseen: En jaksa ihan niin paljon innostua pienten lasten leikeistä kuin ehkä pitäisi. Enemmän tosiaan puuhailen lasten kanssa muita juttuja, mutta tsemppaan tuon leikkiasiankin kanssa, kun huomaan sen oleva lapsille tärkeä.

Kun poika oli pieni, leikin hänen kanssaan autoilla ja rakennettiin legoilla ja muilla palikoilla. Junaratoja tehtiin varmaan joka päivä. Pelattiin myös paljon lautapelejä. Poika hankki kaikki Batman-hahmot ja Turtlesit ja niillä leikittiin myös. Tyttöjen kanssa olen lekkinyt barbeilla ja baby bornilla, parkkitalolla ja junaradoilla, Belvilleillä, Muumitalolla, palikoilla ja pikkueläimillä. Nuorimmaisen kanssa olen leikinyt erityisen paljon. Tyttö on nyt 5-vuotias ja minulla ikää 48 ja aina vain tykkään leikkiä.

meillä 2 poikaa ja ei kiinnosta pätkääkään autoleikit. lasten täytyy osata leikkiä keskenään.

rakentaa tykkään, piirrellä, muovailla ja lukea kirjaa. edellä olevat ei kuitenkaan ole leikkimistä.

lejä ja askartelen.



Eli kaiketi ihan hvyin?