Olenko ainoa, joka on väsynyt ns. ajan henkeen ja vaatimuksiin?

Vierailija:

Tarkoitan sitä, että ovatko teillä työmäärät, aikataulut, työn ehdot jne. kohtuulliset? Ei pelkkä pomon sanominen todellakaan mitään takaa..

hyvät ja niitä myös noudatetaan, kiusaamista ei sallita, ylitöitä ei teetetä ilman työntekijöiden suostumusta, firma maksaa hierojan käynnit työpaikalla, työterveys pitää erilaisia luentoja mm. liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista, eli kaikin puolin hyvä meininki. Vaihtuvuus onkin tosi pientä, kaikki ovat viihtyneet samassa työpaikassa jo useampia vuosia.

Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja välissä lasten kanssa kotona enkä koe asiaa noin. Jokainen voi valita itse alansa ja sen, miten suurta roolia työ elämässä näyttelee.

Jumala on luonut minut sellaiseksi kuin olen ja Jumala antoi minulle kaiken tarvittavan tätä elämää varten, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Sieltä ne kaikki vaatimukset kumpuavat.

kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaa arvojärjestyksen. Sairastuminen on tavallinen tällainen käännekohta.



Se on hyvä muistutus siitä, että todellisuudessa me itse vaadimme ja teemme elämämme sellaiseksi kuin se on. Avaimet ovat omissa käsissä, mutta moni löytää ne vasta kun jotain pysäyttävää tapahtuu. Aloittakaa etsiminen aikaisemmin.



Kuka teiltä itseasiassa vaatii, kuka painostaa ja miten tilannetta voi korjata? Älkää olko elämän ajopuita vaan menkää veneellä. Ja airot mukaan.

huomenna mitään muuta ja kas kummaa, en saa siitä huomisesta edes palkkaa! Mutta jos haluan säilyttää työpaikkani, niin kannattaa osallistua! Ja sairaita lapsia ei oikein pitäisi jäädä hoitamaan, vaan asia täytyy järjestää jotenkin muuten. Muuten voi olla niin, että seuraavalla kerralla ei vastuuta niin annetakkaan! Tämän on työnantajani minulle suoraan sanonut.

Haen kokoajan uutta työtä, mutta taloustilanteesta stressi. Entä jos en saakaan uutta työtä? Sitten jatkan vain pahoinvoivana nykyisessä työpaikassa? Jos en jatka, niin miten tulemme toimeen? T: 39

tuo aina mukanaan epävarmuutta.



Miksi suostut tekemään töitä palkatta? Eikö työpaikassasi ole työehtosopimusta?

Pariinkin kertaan oli tarjolla työelämässä nousujohdannetta, mutta kun tuli perhe perustettua ja lapsia tehtyä useampikin, niin koin omalla kohdallani tämän parhaimmaksi. En jaksaisi jakaa aikaani ja energiaani muualle.

Eikä ole uraa ikävä.

sen, että jatkossakin töitä (jos en satu löytämään muualta). Mulla määräaikainen, jota jatketaan, jos asiat ok.



Työsopimuksessa ei lue tessistä mitään, paitsi sairaslomista on erikoisjärjestelyjä ja jos ne eivät onnistu, niin sitten sairaslomiin sovelletaan yleistä työlainsäädäntöä.

luvassa voi olla muitakin ongelmia jos tessiä ei ole.

Olen pätkätöissä ja palkattomissa ylitöissä raatanut humanisti (palkka ollut aina alle 2000), joka on ollut mukana useissa projekteissa, joissa on luvattu tehdä yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ihan minimaalisilla resursseilla. Kenenköhän selkänahasta tämä sitten revitaan? Sen nuoren naisen, joka yrittää epätoivoisesti saada edes jonkinlaista jalansijaa työelämässä...



Tällä hetkellä toivun vakavasta masennuksesta ja en ole töissä yhtään missään. Olen vaikka mielummin pysyvästi ilman työtä kuin enää suostun moiseen pompottamiseen

Siis haluaa rakentaa itse elämänsä kokonaisuuden eikä tyytyä työnantajan käsityksiin. Siinä on riskinsä ja myös huonot puolensa, mutta elämän voi rakentaa huomattavasti enemmän mieleisekseen. Kun on itse vastuussa työ-elämästään, siinä säilyy myös tietty vipinä, eikä edes ole ketään kelle ruikuttaisi tympeää työ-elämää. Eikä muuten edes voi menestyä jos ei ole aidosti innostunut ja kiinnostunut työstään.



Mut ap;n kommenttiin; kyllä ihan suu auki katselen tätä menoa. Ihan sekopäistä on. On naurettavaa että ihmisen pitäisi uhrata elämänsä ja perheensä jollekin jonninjoutavalle firmalle tms.

on aika paljon vääntöä ja sivuja, mutta niin paljon asioita, joista hahmottaa tämän nykymenon ja oman orjan osansa siinä. Kirjasta on paljon hyötyä kun yrittää saada jotain suhteellisuudentajua asioihin. Suosittelen.

Ei tietenkään läheskään yhtä kattava saati painavaa tekstiä kuin Siltalan teos, mutta hauskaa ja ajatuksiaherättävää luettavaa.

työehtosopimuksen puuttuminen tarkoittaaa sitä, ettei työnantaja ole sidottu alan työehtosopimukseen. Monet normaalisti työehtosopimukseen sisältyvät asiat ovat tällöin sopimuksenvaraisia kuten palkat, lomarahat ym. Laki antaa näille aika väljät raamit jos työehtosopimusta ei ole. Ongelmat tällaisissa työpaikoissa ovat tavallisia.

työntekijän oikeuksia polkevan työsopimuksen. Se nyt kuitenkin on vielä kesään asti voimassa. Yritän löytää uutta työpaikkaa, mutta mikäli en onnistu, niin sitten kai olen hampaat irvessä tuolla (jos vielä jatkavat sopimustani, kun suhtaudun niin nihkeästi esim. kokouksiin, joihin pitäisi mennä, mutta josta ei makseta palkkaa ja kun minulle on sattunut pari tartuntatautia ja olen joutunut olemaan pois töistä. Työsopimukseni mukaan palkan saaminen sairastapauksissa ei ole yksioikoisen selvää. Hassua, että sitä vielä tässä iässä (30-v.) haksahtaa allekirjoittamaan tollaisen sopimuksen. :(



Tilanne on sinälläänkin outo, että taidan olla ainoa, joka kyseenalaistaa yrityksen " vaatimuksia" tehdä töitä palkatta.



Hyväuskoisia naisia töissä yrityksessä. Musta tuntuu, että yrittäjä käyttää sitä hyväkseen. Ja pahimmassa tapauksessa ei edes itse ymmärrä tekevänsä väärin.

Minä olen totaalisen kyllästynyt siihen miten ihmisiä kyykytetään ja ruoskitaan koko ajan. kotona lapsia hoitaessa sitä pääsee seuraamaan maailmamenoa sivusta ja silloin sen vasta oikein huomaa mitä kaikkea sitä ihmisiltä koko ajan vaaditaankaan.

Vaikka kaikki tuntuvat aina hukkuvan kiireisiinsä ja olevan tärkeitä, tuntuu siltä, että monenkin homma on mielikuvien luontia, sanoisin paskanpuhumista, ei oikeaa työtä. Tähän lasken esimerkiksi jotkin konsultit ja analyytikot ja sen sellaiset. Työn merkitys on hävinnyt.



Ja sitten puhutaan tulevasta työvoimapulasta, uskon kun näen.



t. 20 vuotta pätkätöitä tehnyt asiantuntija

Minä hyppäsin tuosta junasta kotiäidiksi muutama vuosi sitten mutta joskus on palattava ja mitäs sitten?



Vaatimukset ovat koventuneet myös muualla kuin työelämässä...Jo pelkästään se, että on ns kunnon kansalainen tarkoittaa että pitää olla tuo hyvä työ (ja alla hyvä koulutus), harrastaa jotain liikunnallista ja jotain sivistävää, viettää aikaa perheen kanssa, sisustaa, olla rento seuraihminen ja perillä kaikista asioista. Ja mahdollisimman vaivaton yhteiskunnalla, eli sairastua ei saa....



Ja vanhemmuuden vaatimukset on nekin ihan toista luokkaa kuin silloin joskus ennen, varsinkin kun meidän pitäisi kasvattaa lapsistamme sellaisia että ne pärjäisivät näiden järjettömien vaatimusten kanssa.