Tää on vaikeata. Rikon perheeni hakemalla eroa
Tyttäreni kertoi mulle luokkatoverista joka on joka toinen viikonloppu isällään ja miten hän tuntee myotätuntoa häntä kohtaan.
Mies koko ajan sanoo et ei halua eroa. Ja olen todella itsekäs kun näin teen
Kuitenkin olen se joka on vuosikausia kärsinyt ja pitänyt perheen yhdessä. Elin ensin miestä varten, sit kun lapset tuli niin lasta ja miestä varten, ja nyt vain olen niin uupunut et on elettävä itseä varten
Kunpa miehiäkin syyllistettäisiin kun he jättävät perheensä. Jotenkin se on kaksinkertainen synti jos nainen sen oman perheen rikkoo.
Mitä mun nyt sit olis tehtävä, jatkua huonossa suhteessa ja erota sit kun lapset ovat käyneet koulun? Ja sit vanhana olla katkera menneistä vuosista?
Yhteen ihmiseen sitoutuminen alusta loppuun sopii joillekin, on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja.
En vain pääse pois ajatuksesta kuinka ihanaa elämä olisi ilman miestä talossa ja jospa voisin vain asua lasteni kanssa.
Kommentit (11)
on jonkun psykologijuttujen perusteella altteinta ajautua avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen? Kuulemma tyypillisin tapaus on nainen, joka on elänyt palvellakseen miestään ja lapsiaan unohtaen omat tarpeensa.
Sen sijaan kannattaisi hakea ratkaisua niihin ongelmiin, mitä teillä on keskenänne miehesi kanssa. Perheneuvolaan, mars mars.
Vierailija:
Kuulemma tyypillisin tapaus on nainen, joka on elänyt palvellakseen miestään ja lapsiaan unohtaen omat tarpeensa.
elää miestä ja lapsia varten
Sinun on aika ryhtyä etsimään turhautumisesi syitä itsestäsi ja omasta elämäntilanteestasi. Miehesi ja lapsesi eivät ole vastuussa tai syypäitä SINUN pahaan oloosi. Olet aikuinen nainen ja uskon sinun pystyvän selvittämään tuon tilanteen aikuisen ihmisen tavoin.
Mitä siis toivoisit eron tuovan? Sitäkö, että miehesi ja lapsesi ymmärtäisivät vihdoinkin huutaa naama kiitollisuudesta vääntyneenä perääsi?
Nyt onkin juuri otollinen hetki. Sanot miehelle että jotta jaksat elää tässä suhteessa, sun on saatava ILMAA ja omaa tilaa ja panostaa omaan hyvinvointiisi. Lapset miehen kanssa kotiin ja alat käymään jumpissa, taidekursseilla, luonnossa kävelemässä, shoppailemassa rauhassa, kampaajalla ja kasvohoidoissa, leffassa, ravintolassa, kirjastossa... Itseksesi!
Et sinä mitään riko!
Jokaisella on oikeus elää onnellista elämää. Miehes on itsekäs kun vaatii sinua olemaan liitossa, jossa et halua olla.
Lapset on ennenkin selvinnyt erosta. Miksi eivät sinun lapsesi sitten selviäisi???
Sitäpaitsi lapset kyllä vaistovat vanhempien huonot välit, vaikka kuinka yrittäsitte niitä peitellä.
En tietenkään tarkoita, etteikö liittoa kannattaisi yrittää paikata, mutta jos tunnet ettei siihen ole enää mahdollisuutta, niin miksi tuhlata aikaa siihen.
Lopeta jossittelu ja muuta pois lastesi kanssa samantien!
Voit opiskella ammatin, hankkia uuden työn, harrastuksia.... Tartteko sitä uutta miestä, jotta olisi sitä elämää?
Ajattele lapsiasi. He haluavat ehjän perheen. Toki sopeutuvat kaikkeen, mutta olen lähipiirissä nähnyt kuinka KAIKKI eroperheiden lapset ovat tilanteesta kärsineet. Toiset vähemmän ja suurin osa enemmän.
Sinulla olisi omaa aikaa. Et pesisi miehen pyykkiä . Saisit harrastaa. Sinulla olisi vapaata vaikka mennä baariin joka toinen viikonloppu. Ehkä mies ei kommentoisi tai määräisi jotain tekemistäsi - mikä se onkin. Saisit tavata niitä ystäviä joista mies ei pidä. Voisit harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.
Uutinen sinulle: kaiken tämän viimeistä lukuunottamatta voit toteuttaa eroamatta. Se vaan vaatii että kasvat aikuiseksi ja otat vastuun tekemisistäsi. Ja sanot miehelle että nämä asiat minä haluan - ei vaan aion tehdä. Tässä on kalenteri menoistani.
oli sänky ja oma huone
kaipaan sitä et aamuisin hän ei tukkisi suihkua tai keitttiotä. Et ei tarvitsisi kuunnella hänen ainaista purnutusta aina jostain
saisin katsoa tv:tä ilman häirikointiä.
voisin jopa lukea sanomalehteä
ja kuulkaas, mikä on itsekkyyden ja itsestä huolehtimisen raja?
Milloin se on sitä karmeaa itsekkyyttä ja milloin selviytymis vaistoa?
Miksi naisia tuomitaan enemmän näissä asioissa? Miehet hän saavat mennä ja tulla kuin haluavat, ja syypäänä pidetään sitä toista naista?
Vaimohan on se joka pitkään koko lystiä yhdessä pitää vaikka itse kärsii. Miksi pitää nyt tuomita?
-- ap
Ei mikään suhde missään, ikinä, oo vaan niin ihana. Pitää tehdä töitä sen kanssa. Jos miehesi ei halua erota niin hän tekee töitä kans, yhdessä. Menkää vaik kurssille tai leirille taijjotian.
Ei se kuule siitä parane, että lähdet omilles jos kyse on vaan kyllästymisestä (eikä esim väkivallasta tai pettämisestä tms.) Luultavasti olet liian kiltti ja alistuva - jos joku ulkopuolinen auttais teitä tajuamaan tasapuolisuuden tärkeyden, niin ehkä voitte vielä jatkaa.
Joka suhteessa on näitä kuolleita pisteitä, ei sille voi mitään. Älä kuitenkaan eroa sen takia, että halua ' aikaa itselle' . Huono syy. Mies voi antaa sulle sitä aikaa.
Ääähh.. en jaks kirjoittaa, tää jää kesken. Anyway, mieti vielä. Marttyyriero on tyhjä ratkaisu. Jos mies haluaa jatkaa, niin suostuu vaik ulkopuoliseen apuun. Jos ei halua, niin.. no sittenhän et voi paljo mitään...