Laihduttaminen alkaa risoa oikein tosissaan!! Miten tästä eteenpäin?

On jotain mitä odottaa, eikä himo pääse ylitsepääsemättömäksi. Ja ei tarvitse repsahtaa ja kokea epäonnistumista, kun on lupa.

Pääsiäisenä aion päästää hihnat irti ja syödä niin että tulee paha olo. Mutta kun en jaksa enää odottaa! Olen kokeillut aikaisemminkin, mutta ei lohduta yhtään. Seuraavana päivänä vaan risoo entistä enemmän laskea kaloreita. Ei ehkä olisi pitänyt pitää sitä ensimmäistäkään herkuttelupäivää.



ap

Kuten huomaat, tuollainen niukkakalorinen juttu ei toimi. Jos kieltää herkut itseltään, niitä tekee vaan enemmän mieli.



Kerran viikossa mässäilykään ei ole pahasta. Joka päivä voi syödä jotain hyvää, esim. aivan pienen suklaapatukan (esim. suffeli) tai pullasiivun. Opettelee syömään pikaruokapaikoissakin järkevästi, esim. aina ei tarvitse ottaa ranskalaisia. Itse pyydän usein hampparin puolikkaalla majoneesimäärällä ja otan salaatin ranskalaisten tilalle. Tyydyttää ainakin mun rasvaisen ruuan himon.

Et voi jatkaa tavoitepainon jälkeen mässäilyä. Siksi pitäisi löytää kultainen keskitie, jotta pysyt normaalipainossa.

niin saat syödä joka päivä hyvää ruokaa.

Olen pienikokoinen ja pudotan painoa 1700 - 2100 kcal:n päiväenergiamäärällä. Hyvin on onnistunut eikä riso. Tahti on omasta tahdostani hidas, mutta tehoaa eikä ole kertaakaan suututtanut. Pidän taukoja merkkipäivien ja matkojen yhteydessä.

Jos mä " pudottaisin" painoani 2100 kcal dieetillä, niin lihoisin takuuvarmasti. Enkä ole tod. mikään kukkakeppi.

2

Ja luin jostain kirjasta, että älä mieti, miten iloitset sitten kun olet laihtunut, vaan iloitse siitä, että laihdutat.



Tämä lause avasi silmäni huomaamaan, että sitä, mitä parhaillaan tekee, laihduttaa, opiskelee ym. Pitää nauttia sitä tehdessä, eikä koko ajan miettiä tulevaa.



En tiedä, ymmärrätkö, mitä yritin sanoa, mutta minua tuo oivallus on auttanut.

Osaan syödä 1200 kcal verran niin etten ole nälissäni. En riudu tms. En suinkaan nälän takia himoitse herkkuja vaan niiden tunnun ja maun vuoksi. Osaan tehdä niin p****leen kevyttä ruokaa, mutta se ei tyydytä. Nälän vie, mutta ei anna nautintoa.



Kieltämättä ilmassa on sitä että kunhan saavutan tavoiteen niin hallelujaa kun taas mennään. Miten siihen elämäntapamuutokseen voi itsensä motivoida? Pelkät terveysnäkökohdat eivät vaan riitä minulle.

Ysin sanoissa on kyllä totuuden siemen. Jos unohtaisi koko tavoitepainon? Eihän se monesti matkustaessa ole määränpää se tärkeä vaan liike. Noin kuvainnollisesti.



ap

salmiakkia tai popcornia!

Patrik Borg: rentoa painonhallintaa



loistava opus jossa meikäläisen " tunnesyömiseen" ja iltapuputtamiseen ja makeanhimoon löytyi vastaus...

Kaikenlainen kunnollinen jumppa, juokseminen, kävelylenkit (ei mikään hyötyliikunta, vaikka sekin tietty laihduttaa) mutta siis ekstra jumppa lisää kulutsta paljon. Kokeile ihan huvikseen. Kun olin tottunut syömään näitä kevyiä ruokia ja sitten aloin käymään salilla ja jumpassa yks kaks olin ihan täynnä, olin syönyt jo herkkujakin ja silti olisin saanut syödä vielä vähän jotain... en enää oikein keksinyt mitä olisi edes tehnyt mieli.

Itselläni kokonaiskulutus on 1850 kalorin luokkaa päivässä. Jos vedän 2000 kalorin dieetin niin minähän lihon, enkä laihdu. En laihdu vielä 1500 kalorillakaan, vaikka sen alle ei suositella mentävän. Kalorivajauksen pitää olla noin 500 päivässä, jotta laihtumista tapahtuisi, ja silloinkin se tapahtuu vajaan kahden viikon jaksoissa: tasanne, vajaan kilon pudotus, tasanne.



Itse olen pyrkinyt syömään kaikkea, mitä mieleni tekee, mutta herkkuja vain pieniä määriä ja nauttien ja makustellen. Tänäänkin söin lenkkimakkaraa Kaurasydämen päällä, nam nam. Mutta vain 60 grammaa.