Vahva, koska pitää olla...muita samanlaisia?

Pärjään elämässäni yhdessä mieheni kanssa itse. Olemme tulleet itse toimeen ilman mitään almuja vanhemmilta tai muilta niin kauan kun olemme yksissä olleet. Lapsia on kolme ja itse lapsemme hoidamme ilman apuja. Kun ei ole ketään kuka tulisi avuksi niin miksi ruikuttaa? Ainut palvelus, jota olemme vanhemmiltamme pyytäneet on nimet takauspaperissa asuntolainaa varten ja se siinä.



Kuulen jokapuolelta " ylistystä" siitä, miten hienosti pärjäämme omillamme. Pärjätäänhän sitä kun on pakko. Tunnustan, että välillä olisi tosi kiva jos jommatkummat isovanhemmat vapaaehtoisesti tarjoutuisivat ottamaan lapsia hoitoon edes hetkeksi. Esikoinen on kysellyt yökylään kummillekin mummeille, mutta asia on jäänyt siihen, että " ilmoitellaan kun on sopiva väli" . Ilmeisesti sitä sopivaa väliä ei ole tullut, joten olkoon. En ala kerjätä yöpaikkaa lapsillemme kun ei ole kyse mistään pakkotilanteesta. Asiasta on kuitenkin ollut niin monta kertaa puhetta...



Välillä tympii se, että minun vanhempani niin hyysäävät siskoani; ostavat ruokaa, vahtivat lapsia, syöttävät koko perhettä yms. Tunnustan, että väliin olen kateellinen ja ihmettelen miten siskoni annetaan käyttäytyä niin ja suoranaisesti käyttää vanhempiani hyväkseen. Itse elää ylivarojensa ja sitten valittaa kun ei ole rahaa ja avot: kaikki järjestetään suoraan nenän etteen. Olen kyllä sinäänsä ylpeä siitä, että pärjäämme perheenä hyvin enkä kyllä edes alistuisi tuollaiseen loisimiseen.