Sektion kokeneet, kysymys.

kolme ekaa päivää aivan kamalan kipeä, sitten pikkuhiljaa helpotti.



Selkäsärkyä podin kokonaiset 9 kk -liittyi varmaan niihin vatsalihaksiin...





Alatiesynnytys oli ainakin minulle tuhat kertaa helpompi, vaikka siitä sainkin kivuliaat pukamat:)

Minä ainakin nousin vatsalihasten turvin ylös sängystä, jota en olisi voinut tehdä mikäli nekin olisi vedetty poikki.

alatiesynnytyksessä, jossa alapään repeämä aiheutti kipua pari kuukautta.

menee taas kattilat ja kauhat sekaisin..



Kiireellinen sektio, toivuin mielestäni hyvin. Nousin ylös ehkä 12h jälkeen. Kipulääkkeitä söin koko sairaalassaoloajan, niitä käskettiin ottaa säännöllisesti ja kivun odottaminen ja sen jälkeen lääkkeen ottaminen kiellettiin, sillä sitten burana-panadol yhdistelmä ei enää olisi toiminut vaan olisi pitänyt siirtyä reippaampiin lääkkeisiin.. Tuo lääkkeiden syönti on vähän hirvittänyt jälkeenpäin.



Lattialta taivuin ottamaan tavaroita ehkä 2 päivää sektion jälkeen ilman kipuja, muuten elelin hyvin rauhallisesti

hätäsektiossa ihoon tuleva arpi on yleensä pystyssä, kiireellisessä vaakasuorassa.. en tiedä mitä alemmissa kerroksissa tapahtuu, mutta ei kai ne nyt lihaksia poikki vedä?? Eiköhän lihakset vain siirretä syrjään pois tieltä

nakin näin minun annettiin ymmärtää.



Leikkauksista (siis eihän nämä missään nimessä synnytyksiä ole!! :o) toivuin nopeasti molemmilta, kakkosen jäljiltä oikeastaan vielä nopsempaan sillä olihan kaikki tuttua. Maito nousi hyvin ja sitä tuli paljon. Ainut mikä oli hankalaa oli vuoteesta nouseminen ilman vatsalihaksia, mutta yöksi olen molemmat vauvat ottanut viereen niin ei ole tarvinnut turhaan pomppia.

Vierailija:

nakin näin minun annettiin ymmärtää.

Leikkauksista (siis eihän nämä missään nimessä synnytyksiä ole!! :o) toivuin nopeasti molemmilta, kakkosen jäljiltä oikeastaan vielä nopsempaan sillä olihan kaikki tuttua. Maito nousi hyvin ja sitä tuli paljon. Ainut mikä oli hankalaa oli vuoteesta nouseminen ilman vatsalihaksia, mutta yöksi olen molemmat vauvat ottanut viereen niin ei ole tarvinnut turhaan pomppia.

jo ja lopettakaa tämä omituinen sektion vastainen propaganda.

Meinasin kaatua suihkussa selälleni, kun nojasin taaksepäin huuhdellessani shampoota, enkä tajunnut, ettei minulla ole vatsalihaksia vastaan panemassa.



Pari ekaa päivää leikkauksen jälkeen olivat kivuliaat. Tosin vauva tosiaan vie huomion kivusta. Sängystä ylös nouseminen ja kävely oli inhottavinta.



Viikon päästä olo oli jo hyvä. Kävin koirien kanssa lenkillä jne. Sairaalassa olimme 3 vrk ja sieltä lähtiessäni kävelin jo portaita, joiden nouseminen tuntui toisena päivänä leikkauksesta utopistiselta ajatukselta.



Pari viikkoa sektiosta tuntui, että siitä on vuosi.

Vierailija:

Meinasin kaatua suihkussa selälleni, kun nojasin taaksepäin huuhdellessani shampoota, enkä tajunnut, ettei minulla ole vatsalihaksia vastaan panemassa.

Pari ekaa päivää leikkauksen jälkeen olivat kivuliaat. Tosin vauva tosiaan vie huomion kivusta. Sängystä ylös nouseminen ja kävely oli inhottavinta.

Viikon päästä olo oli jo hyvä. Kävin koirien kanssa lenkillä jne. Sairaalassa olimme 3 vrk ja sieltä lähtiessäni kävelin jo portaita, joiden nouseminen tuntui toisena päivänä leikkauksesta utopistiselta ajatukselta.

Pari viikkoa sektiosta tuntui, että siitä on vuosi.

sitten ole synnyttänyt.

N.2 viikkoa meni että piti liikkua vähän hitaammin, ja vain ehkä 2 ensimmäistä päivää oli leikkaushaava oikeasti kipeä.

Nauraminen ei sitten onnistu, sattuu kaikkein eniten:)

kuin sängystä noustessa, toki minulla oli siis sairaalan määräämät särkylääkkeet käytössä. Kiireellinen sektio on kai operaationa samanlainen kuin suunniteltu sektio.

Kiireellisessäkin pitää kyllä toimia tosi nopeasti, joten aikamoista haipakkaa mentiin.



Pahimmat kivut olivat ohi jo tokana päivänä leikkauksen jälkeen ja silloin olin jo normaalisti jalkeilla. Viikossa olin jo toipunut voinnin puolesta, mutta toki haavaa piti varoa ne 3-4 vkoa (välttää kovaa fyysistä rasitusta ja nostelua yms.). Olin yllättynyt, että sektiosta toipuu niin nopeasti, vaikka haava (vaaka) oli aika iso.

aika oli. Ei kovin paljon kuitenkaan, koska kiireelliseen päädytään mm. vauvan sydänäänten laskiessa ja happivajeen uhatessa. Hätä on sitten sellainen " vatsa heti auki" tyyppinen tilanne.

Haava oli kipeä vain leikkauspäivän ja sitä seuraavan päivän ja silloinkin vain jos yritti liikkua.



Näiden 2 päivän jälkeen söin vain buranaa 400 n. neljän päivän ajan. Silloin ei enää sattunut liikkuminen, mutta yskiminen ja aivastelu sattuivat.



Heti leikkauspäivää seuraavana päivänä pystyin nostamaan ja hoitamaan vauvaani täyspainoisesti.



Vaikka kyseessä onkin iso leikkaus, niin hyvin mennessään se tuntuu pieneltä toimenpiteeltä.

hätäsektio oli, eikä haava maailman pienin. Kuntoutuminen vei noin puolivuotta, jos otetaan lukuun vatsalihasten ennalleen palautuminen.



Ensimmäinen kuukausi oli tuskaista, mutta kyllä siitä selviää.

käynnistyksen jälkeen päätyi kiireelliseen sektioon kun vauva ei mahtunutkaan ulos. Syntyi 42 +1 ja hyvin toivuin. Kaksi viikkoa niin ei ollenkaan kipuja enään ja hyvin vähän ennen sitä. Haava oli hieman arka mutta ei muuten kipeä...

Suunniteltu sektio kahdesti ja viikon piti syödä särkylääkkeitä. 3-4 ekaa päivää oli tosi tuskaisia, liikkuminen ekana päivänä miltein mahdotonta, vasta seuraavana päivänä pääsin vessaan. Ihan ok kokemus kuitenkin.

mutta kun yhden syntymän jälkeen jouduin hyppään heti pyörätuolilla (lapsi teholla), ei haava meinannu arpeutua kunnolla, märki ja koski niin pirusti. Kannattaa siis levätä ja tuulettaa haavaa pari päivää, anna hoitajien nostaa lapsi rinnalta toiselle, äläkä leiki sankariäitiä tyyliin: ekapäivästä hoidin itte kaikki. Anna myös yöksi hoitoon, jos mahdollista. Luulen, että leikkaajastakin on kiinni, mulla on niin erilaiset toipumistarinat, siitä vaikeimmasta oli vielä puolen vuoden jälkeen kamalia pistoskipuja (nekin jäi sitten pois).

Ei voi sanoa, että olis tarvinnut varsinaisesti kokea häiritseviä kipuja. Tai sitten niihin ei kerinnyt kiinnittää huomiota kun oli tärkeämpääkin ajateltavaa :). Kyllähän se eka pystyyn nouseminen tietysti sattui, ja juuri tuo makuulle meno ja sängyssä vaakatasossa liikkuminen oli hankalaa jonkin aikaa, mutta en muista että olis ollut mitään jatkuvia särkyjä tai jomotuksia. Kipu liittyi enemmänkin liikkumiseen. Käsittämättömän hyvin sitä pystyi olemaan jalkeilla ja liikkumaan heti toisena päivänä, kun ottaa huomioon mitä oli tehty! Samoin vauvan hoito sujui ihan normaaliti seuraavasta päivästä alkaen. Särkylääkkeitä en enää syönyt kotona.