Lue keskustelun säännöt.
Ei lapsia tarvitse opettaa olemaan yksin
08.09.2007 |
Nykyään on muodissa ajattelu, että äiti (ja isä) opettavat lapselle kaiken, mitä sen ikinä täytyy oppia. Onko tullut mieleen, että ehkä niistä lapsista suurin osa ihan opettamattakin oppisivat monet jutut? Esimerkiksi lapsen tarpeita ei tyydytetä, jotta tämä " oppisi odottamaan" . Ja sitten on tämä yksin oleminen. Kun lasta opetetaan olemaan yksin, niin mitä se oppii? Hän oppii, että aina välillä kaikki menevät pois eivätkä huolehdi hänestä.
Minusta lapselle pitää ensisijaisesti opettaa, että aina joku huolehtii jos on hätä, ja aikuinen (ensin tietty äiti/isä) on läsnä aina kun hän tarvitsee. Näin lapselle kasvaa terve perusluottamus siihen, että elämä sujuu kyllä. Kun lapsi on tämän oppinut, niin se ihan luonnostaan alkaa kaivata omaakin aikaa viimeistään siinä 2-3 v kieppeillä ja uskaltaa tehdä omia juttujaan VAIKKA vanhempi ei olisikaan läsnä. Mitä voimakkaampi perusluottamus, sitä rohkeampi lapsi. Ja luottamus rakennetaan vain läsnäololla ja tarpeiden nopealla tyydyttämisellä.
Mutta tämähän ei sovi nykyäidille, EEEEI, siinähän menee monta VUOTTA kun ei pääse tekemään uraa / kuntoilemaan / kampaajalle / shoppailemaan JUST silloin kun ITSE haluaa. Itse itse itse. Näitä itse-tyyppejä kasvaa juuri niistä puutteellisella perusluottamuksella varustetuista ihmisistä, jotka eivät uskalla päästää hetkeksikään irti mistään saavutetusta " edusta" koska pelkäävät menettävänsä sen heti kokonaan.
Kommentit (4)
Jopa yksinoloon ennen koulua ja käymään vaikka lähikaupassa.
Myös luistelemaan, hiihtämään ja uimaan on hyvä opettaa ennen koulua.
Yksin ei tarvitse osata muuten olla, ei ainakaan yöllä eikä alta kouluikäisen koskaan.
Kolme aikuista lasta ja kuopus. Koskaan en heitä yksin yöksi ole jättänyt, edes murrosiässä. Ehdottomasti täytyy olla vahtimassa murrosikäisiä missä kunnossa tulevat kotia, lapsia hekin vielä - vasta murrosiässä josta kasvetaan aikuiseksi ajan kanssa ja neuvoilla, opetuksilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v ja 4v. Ja yksin emme ole jättäneet lapsia esim. hoitoon ilman että olen ollut varma ettei tule hätä. Esikoinen sai mennä yökylään kun itse halusi noin 2,5-vuotiaana, kakkonen ei olekaan vielä ollut yökylässä. Päivällä ovat toki olleet mummoilla hoidossa useampia tunteja ja kerhoonkin arka esikoinen jää oikein mielellään. Nukumme myös " laajennetussa perhepedissä" , eli lasten sängyt ovat meidän sängyssämme kiinni. Pääsevät lastenhuoneeseen sitten kun se saadaan yläkertaan remontoitua ja itse sinne haluavat nukkumaan.
Uskon vahvasti että hyvästä perusturvallisuudesta lapsen on hyvä ponnistaa.
Mutta tuosta tarpeiden tyydyttämisestä olen sitä mieltä, että vauvan (alle 1v) tarpeet tulisi tyydyttää heti. Sen jälkeen voi hiljalleen opettaa lasta odottamisen jaloon taitoon. Esikoistani ei ole juuri tarvinnut opettaa tähän, mutta kakkonen on alkanut reilun vuoden vanhana raivoamalla vaatia että palvellaan samalla sekunnilla kun hän jotain haluaa (lisää maito lasiinsa tms.). Hänelle on todella tehnyt hyvää huomata ettei maailma siihen kaadu että puoli minuuttia pitää odottaa sitä maitoa. Ja vaikka tulisikin kiukku, niin siitäkin selvitään. Nyt kaksivuotiaana on jo oppinut että " pieni hetki, kultaseni" , todella tarkoittaa sitä että ihan kohta saa kyllä.