4-vuotias hautajaisissa. Kokemuksia??

ihan sellasiakin on " leikitään hautajaisia" ja taas siitä luopumisen puolesta, mikä nyt sinusta tuntuu parhaimmalta.

Siistit juhlavaatteet päälle. Lapsella ei ole pakko olla mustat. Kerrot etukäteen, mitä tapahtuu: pappa on kuollut ja sen ruumis on arkussa. Pappi puhuu, välillä lauletaan, kirkossa ollaan hiljaa. Sitten arkku viedään hautausmaalle, jossa se lasketaan kuoppaan. Ihmiset on surullisia, koska niillä on ikävä pappaa. Sen jälkeen vastaat lapsen esittämiiin kysymyksiin, jos osaat. Jos et osaa vastata, sanot, ettet tiedä.

En kauheasti selittänyt asioita vaan ajattelin, että kerron sitten kun poika kysyy. Ei kovin paljon kysellyt mitään. Kerroin, että isopappa oli jo vanha ja sairas ja siksi kuoli. Eikä häntä enää ole olemassa. En kertonut mitään taivaaseen pääsystä, koska ajattelin, että se voi olla 4 vuotiaalle liian vaikea ymmärtää. Poikani on vielä kaikenlisäksi todella herkkä, joten en viitsinyt viedä häntä haudalle, jossa arkku laskettiin maahan. En halunnut aiheuttaa hänelle ahdistusta ja pelkoa.

Eikö siitä tule pelkoja, että itse joutuisi arkussa maan sisään??

Eikä lapset oikein jaksaneet sitä muistotilaisuutta (tai olisi varmaan tämä 4-vuotias jotenkin jaksanut mutteivät nuoremmat sisarukset).

ovat muuttuneet enkeleiksi ja päässeet Jumalan luokse. Samoin ollaan keskusteltu ihmisten ym. kuolemasta. Jostain syystä poikaa on asia kiinnostanut, syy lienee siinä että lähipiirissä on kuollut paljon lemmikkejä ja ulkoa löytyi kuollut sammakko.

En pitänyt hautajaisissa olemista kauheana vaan hyvinkin luonnollisena. Eikä minua mitenkään valmisteltu siihen.

Muistan aika hyvin ne tapahtumat eikä mitään traumoja jäänyt.

Kysyi kovaan ääneen kappelissa: " milloin mennään kattomaan sen luita" . Ei se kyllä ketään tuntunut haittaavan. Oli muitakin samanikäisiä muksuja ja touhusivat hekin omiaan välillä kun oli vaikea istua paikallaan.

Meidän lapset ei ole itkeny hautajaisissa vaan katsellu ympärilleen ja kyselly kyselemästä päästyään. Miksi kuoli? Mihin menee? Mitä ruumiille tapahtuu maassa? Miksi ihmiset on surullisia? Miksi niillä on ikävä? Miksi katossa on kuvia? Onko tuo NAINEN pappi? Miksi on mustat vaatteet? Saako sinne kuoppaan kurkistaa? Onko se kuoppa syvä?



Hautausmaalta lähdön jälkeen käyttäytyivät iloisesti ja vilkkaasti kuin missä tahansa hauskoissa pippaloissa. Hivenen hävettikin, vaikka kyllähän sen ymmärtää, ettei pieni lapsi jaksa vakavana istua paikallaan.

mutta itse olin 7 kun olin mummoni hautajaisissa ja äidin kertoman mukaan oli kovasti alkanut itkemään, että mummolle pitää viedä peitto, muuten se paleltuu haudassa (oli talvi ja pakkasta). Enkä sitten ollut ymmärtänyt, ettei mummolla kylmä ole : (

Niin, että kysymyksiä voi tulla vaikka minkälaisia, eikä vähän vanhempikaan lapsi sitten välttämättä ymmärrä kaikkea, vaikka kuinka aikuinen kertoisi.

en ottanut poikaa mukaan isänsä hautajaisiin, juuri tuon iän vuoksi.



mielestäni pieneen päähän liian suuria ja pelottavia ajatuksia, ties kuinka pitkäksi aikaa.

vaikea käsitellä..

Minun poikanikaan ei oikeastaan tajunnut siellä hautajaisissa mistä oli kyse. Puhui vaan aarrearkusta, jonka päälle laitetaan kukkia. Yritin selittää, että isopappa on siellä. En viitsinyt puhua edes nukkumisesta, koska ajattelin, että nukkumaan meno saattaa sitten pelottaa häntä.

Poika kyllä kyseli, että onko ihmiset siksi surullisia kun isopappa on kuollut.

Ja ihan kauniisti käyttäytyi kirkossa ja muistotilaisuudessa.

" Tota juts mietin, että miten 4-v. pystyy käsittelemään arkun laiton maahan?

Eikö siitä tule pelkoja, että itse joutuisi arkussa maan sisään??"



En osaa sanoa, miten siinä tilanteessa, jos vanhemmat ei usko Jumalaan, mutta itse selitin pienille lapsille, että arkussa on vain ihmisen kuori ja itse ihminen on Jumalan luona taivaassa ja katselee meitä sieltä. Se oli lapsista viehättävää. Toinen nosti sormilla ihoaan ja kysyi: " Onko tämä minun kuori?" Ajatus taivaasta ja Jumalan luona olemisesta ei ollut lapsille pelottavaa vaan mieluista. Kuoren voi haudata maahan, koska sitä ei taivaassa enää tarvita.

on pelottavaa.