Mitä sääli on?

Olen jäänyt miettimään, onko sääli todellista myötätuntoa. Minä kun olen hyvin, hyvin myötätuntoinen ja empaattinen ihminen. (on sanottu, että harvinaisen myötätuntoinen). Mutta en tunne kuitenkaan sääliä. Eli jokin ero on myötätunnolla ja säälillä, vaikka ne sukua toisilleen ovatkin.



Luin jostain että häpeästä selviäminen synnyttää myötätuntoa. Voisiko tästä päätellä, että jos ei ole selvinnyt omasta häpeästään, niin sitten ei tunne myötätuntoa vaan sääliä?

missä av:n filosofit ovat tänä aamuna?

kielteisten piirteiden takia? Minusta esimerkki Romanian orpojen ajattelusta on kuvaava: kyllä ne lapset säälittävät todella paljon. Yhtä hyvin voisi sanoa, että heitä kohtaan tuntee suurta myötätuntoa.

Jos Romanian orpoja ajattelen, niin ehkä se on sääliä, jota tunnen. Mutta jos palaan alkuperäiseen kysymykseen " säälitkö pelkkien poikien äitejä" - niin se ei ole sääliä.



Lasta säälin, aikuista en..Onko siinä eroa?? Lapsi ei kykene tekemään elämälleen mitään, aikuinen voi aina vaikuttaa edes omiin asenteihinsa.



Vai säälinkö sen takia, että orvolla on todella kova kohtalo. Poikien äidillä ei ole kova kohtalo (vaikka hän olisikin halunnut tyttöä, niin ei häntä silti elämä ole päähän potkinut). Onko siis sääli syvempi tunne kuin myötätunto?



ap

Ja toki sääliin voi liittyä ylemmyyttä, jos säälii ihmistä jostakin, jota tuo säälin kohde itse ei tunnista ollenkaan puutteeksi (kuten vaikkapa poikalasten äidit, lesbot, mustat jne.).



Sen sijaan on mun mielestä olemassa ihan " hyvääkin" sääliä, joka on lähellä empatian tunnetta, sitä että myötäelää toisen kurjassa tilanteessa, tuntee hätää hänen vuokseen ja haluasi auttaa. Esim. voi sääliä vaikka Romanian orpokotien lapsia tai jonkun onnettomuuden uhreja ja toivoa, että heillä olisi asiat paremmin.

toivoisi, että se olisi parempi, mutta tilanne itsessään on sen verran kaukana omasta kokemusmaailmasta, että oikeastaan myötätuntoa ei voi tuntea. Tai etäällä muuten. Siis jos tuntee myötätuntoa naapurin äitiä, jonka lapsi on rota-viruksen kourissa, kohtaan, niin lukiessaan lehdestä äidistä, joka on menettänyt kaksi lastaan syövälle, tunteekin sääliä, koska ei pysty enää samalla tavalla asettumaan toisen asemaan. Tai tosiaan säälii juuri Romanian orpokotien lapsia tms.