Veljekset ensimmäisen kerran erossa toisistaan. Ikää 5 ja 3,5.

Aivan hellyyttävä ja säälittäväkin hetki koettiin tänään, kun veljekset joutuivat eroamaan toisistaan ensimmäistä kertaa elämässään kokonaiseksi vuorokaudeksi ;-) Pikkuveli itki isoveljeään ja isoveli lohdutti, että kyllä mä tulen huomenna takaisin. Puhelimessa puhuivat tunnin kuluttua erostaan ja isoveli nauroi katketakseen pikkuveljen höpötyksille. Äsken soittivat vielä hyvänyön puhelun.



Äidin sydän meinaa haljeta ilosta, että veljekset ovat toisilleen niin läheisiä vaikka ovatkin todella erilaisia luonteeltaan. Ja onnellinen olen siitä, että jaksoin uskoa sisarusrakkauteen vaikka itselläni ei moisesta ole kokemusta. Heillä on aina toisensa turvana ja tukena...