Pitkä sairasloma ja terapian aloitus, varovaisen toiveikas olo..
Vappuun asti olen s.lomalla ja nyt löytyi mukavan ja pätevän oloinen terapeutti. 2x vko olisi terapiaa. Olen varovaisen toiveikas.
Jospa vyyhti alkaisi purkautumaan.
Onko hyviä kokemuksia kriisi/traumaterapiasta?
Kiitos!
Kommentit (14)
kevät talvella 3 kk ja kesäkuunlopusta asti olen ollut taas sairaslomalla. Kriisejä on ollut koko vuoden mittaisella ajalla useampi, miehelläni suhde toiseen naiseen, läheisen ihmisen kuolema, itselläni epäily vakavasta sairaudesta joka lopula todettiin vaarattomaksi yms. Nyt on sairaslomaa vielä jäljellä ja työpaikkalääkärissä olen käynyt viikottain keskustelemassa, mutta tuntuu että kaikkien näiden kriisien jälkeen/keskellä en enään tiedä kuinka mennä eteenpäin:( Millainen tuo traumaterapia on? Mitä kautta sinne pääsee? Kuinka kauan kestää päästä " jaloilleen" kriisien jälkeen? kysymyksiä valtavasti.....
Toistuva vaikea masennus, kaksisuuntainen mielialahärö. Toistuvasti olen ollut pitkillä sairaslomilla, töissä välissä. Hoitosuhde on, käyn juttelemassa viikottain. Mitään varsinaista psykoterapiaa ei ole.
Eipä tähän oikein mikään tunnu auttavan. Uusiutuu, uusiutuu ja uusiutuu. Mutta kriisi on kuitenkin eri asia kuin masennus, koska siinä on syy tiedossa. Uskon että sulla kyllä tulee menemään hyvin.
Tsemppiä sulle ap.
Vierailija:
Toistuva vaikea masennus, kaksisuuntainen mielialahärö. Toistuvasti olen ollut pitkillä sairaslomilla, töissä välissä. Hoitosuhde on, käyn juttelemassa viikottain. Mitään varsinaista psykoterapiaa ei ole.Eipä tähän oikein mikään tunnu auttavan. Uusiutuu, uusiutuu ja uusiutuu. Mutta kriisi on kuitenkin eri asia kuin masennus, koska siinä on syy tiedossa. Uskon että sulla kyllä tulee menemään hyvin.
Tsemppiä sulle ap.
Kirjoituksista ja kysymyksistä huomaa. Mustasukkaisia kyyliä raukkoja!
täysin terve, tasapainoinen ja onnellinen ihminen??
Vierailija:
Vierailija:
Toistuva vaikea masennus, kaksisuuntainen mielialahärö. Toistuvasti olen ollut pitkillä sairaslomilla, töissä välissä. Hoitosuhde on, käyn juttelemassa viikottain. Mitään varsinaista psykoterapiaa ei ole.Eipä tähän oikein mikään tunnu auttavan. Uusiutuu, uusiutuu ja uusiutuu. Mutta kriisi on kuitenkin eri asia kuin masennus, koska siinä on syy tiedossa. Uskon että sulla kyllä tulee menemään hyvin.
Tsemppiä sulle ap.
Kirjoituksista ja kysymyksistä huomaa. Mustasukkaisia kyyliä raukkoja!
omat kriisimme joillakin isommat joillakin pienemmät, hyvä merkki on että tunnistaa ne ja hakee apua.
sekä viime vuosina useampi kriisi jotka aiheuttivat somaattisia oireita.
Mua ei tarvitse kadehtia kyllä kenenkään. Olen ihan romuna, lihonut 30kg en jaksa juuri mitään, mutta toivottavasti terpia auttaa koska totta, syyt ovat tiedossa miksi olen näin huonossa kunnossa.
Minua on heitetty enemmällä kuin kestin : (
Kiitos kaikille tsemppaajille.
Ja sinulle joka kysyit: mun hoito alkoi osastolta josta avohoitoon ja sieltä sitten etsimään mun traumoihin erikoistunutta terapeuttia.
Ei ollut helppoa, mutta onnekseni asun isossa kaupungissa.
Maksan itse alkuun terapiat ja kela toivottavasti tukee jatkossa.
ap
Hienoa, että jaksat hakea itsellesi apua! Kaikki kääntyy varmasti vielä parhain päin. Sitä nappia, jolla kaiken saisi hetkessä hyväksi, ei valitettavasti meillä kellään ole, mutta hetki kerrallaan, eikös niin. Jaksamista, olet ajatuksissa.
Vierailija:
täysin terve, tasapainoinen ja onnellinen ihminen??Vierailija:
Vierailija:
Toistuva vaikea masennus, kaksisuuntainen mielialahärö. Toistuvasti olen ollut pitkillä sairaslomilla, töissä välissä. Hoitosuhde on, käyn juttelemassa viikottain. Mitään varsinaista psykoterapiaa ei ole.Eipä tähän oikein mikään tunnu auttavan. Uusiutuu, uusiutuu ja uusiutuu. Mutta kriisi on kuitenkin eri asia kuin masennus, koska siinä on syy tiedossa. Uskon että sulla kyllä tulee menemään hyvin.
Tsemppiä sulle ap.
Kirjoituksista ja kysymyksistä huomaa. Mustasukkaisia kyyliä raukkoja!
Kun ei vaan osuisi pilkka omaan nilkkaan...
et voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. En minäkään olisi vuosi sitten uskonut miten " lopuun" voin kulua ja nyt menen päivä kerralaan eteenpäin ja välillä taaksepäin itseäni etsiessä koska on tapahtunut niin paljon asioita mitä en omalle kohdalle ajatellut.
Mä alan olla aika poikki, mutta esim. töissä olen voinut olla...
Mua on hoidettu sekä että, ja ihmisellä voi olla molemmat jne.
ap
olet saanut apua ja toivon, että terapeuttisi osoittautuu sinulle sopivaksi.
Itse sain aikanaan yksityiseen psykoterapiaan kahdeksi vuodeksi Kelan kuntoutustuen. Nykyään käyn kaupungin psykiatrisella viikottain.
Takana lapsen kuolemaa, toisen lapsen vammautuminen ja tuleva kuolema, hirviöäiti ja nyt viimeisimpänä olen kehittänyt itselleni jonkin asteisen syömishäiriön. Olen myöskin lihonut 14 kg puoleen vuoteen jne. En söisi mitään muuta kuin pullaa ja karkkia, en koskekaan päiväkausiin mihinkään oikeaan ruokaan....Miksi kohtelen itseäni näin huonosti nyt? Siinäpä kysymys johon yritämme tällä hetkellä löytää terapeutin kanssa vastausta.
En minäkään uskonut nuorena tyttönä että tällaisen kohtalon saan osakseni ja että kaiken tämän läpi pitää rämpiä....mutta niin vaan Siperia näköjään opettaa...
Tsemppiä kaikille meille masentuneille naisille!!!
Olo paranee, tosin näyttäisi siltä, että vaivun masikseen aina keväisin ja piristyn syksyisin.
Sitä aletaan nyt purkamaan, että miksi näin.