Kumpi tapa on mielestäsi parempi/oikeampi/moraalisempi valinta?

ole onnellinen vaikka muuta väittäisi. Ajatus sinänsä on kaunis, mutta ruohonjuuritasolla ei pidä paikkansa. Hyödyttömyys syö ihmistä ja siten myös onnellisuutta. Näin meidät ihmiset on rakennettu.

max alhaisella stressitasolla. Yksi lapsi ja niin edelleen. Olen ollut onnellinen. Syistä joita en jaksa tässä selittää, kestän stressiä äärimmäisen huonosti ja pienikin määrä tekee minusta todella, todella onnettoman. Voin koettaa parantaa stressinsietokykyä lääkkeillä, mutta sitten tulee taas niitten haittaavaikutukset. Hiustenlähtö, lihominen, kilpirauhasen vajaatoiminta, seksuaalisen halun häviäminen, tunne-elämän latistuminen, pöllämystynyt olo. Nice. Pärjään siis jos mun ei tarvitse stressata juuri ollenkaan. Aika vaikea tältä pohjalta kuulkaa rakentaa elämäänsä!

Verojen maksaminen?

on hyödyllisen ihmisen tuntomerkkejä, siis nykykäsityksen mukaan

Freudin mukaan terve ihminen pystyy tekemään työtä ja rakastamaan. Eli jokin mättää, jos ihminen ei pysty tekemään töitä

Hoitovapaalla hoidat ja kasvatat lastasi, mikä on ehkäpä yhteiskunnallisesti ajatellen tärkeintä ja hyödyllisintä hommaa mitä olla voi.

Itselläni on fyysinen sairaus, joka reagoi voimakkaasti stressiin. Syön vahvoja lääkkeitä kun työtahti kiristyy.



Siksi pitääkin löytää ala tai työ, jossa stressiä ei koe voimakkaasti. Selvittää kallonkutistajan kanssa, mistä stressi johtuu. Ongelmat eivät ikinä ratkeakaan jos niiden taustaa ei tunnista. Usein stressaajat ovat suorittajatyyppejä, joilla on ongelmia itsetunnon kanssa.



Kotona pakoilu ei tee ketään onnelliseksi. Kun lapsi kasvaa, hän tarvitsee sinua vähemmän ja tulet onnettomammaksi. Kakkonen on pohjimmiltaan oikeassa. Toimeton ihminen ei ole onnellinen, vaikka muuta väittäisi.

tulkitsenko oiken, että et halua tehdä palkkatyötä? ehkä et koskaan?

Elämä toivon mukaan vielä 40-50 vuotta.

Mutta en pysty. Ja tämä tauti on btw. sellainen, johon perinteinen terapia ei pysty. Stressinsietokyvyn puute on ihan taudin oire.



En jaksaisi selittää perusteita näille jutuille, tiedän oikeasti itse paremmin. Nyt ei ole kyse siitä, vaan mua oikeasti kiinnostaisi vastaus alkuperäiseen kysymykseen.

Mihin tahansa kysymykseen on turha vastata, jos ei tiedä taustoja.

toimia voi olemalla itselleen ja omalle elämälleen hyödyksi. Tämä on minun filosofiani, ei kiinnosta tippaakaan olenko yhteiskunnalle hyödyksi.



Olen onnellinen, sinut itseni kanssa. Ei tarvitse todistella mitään kenellekään suorittamalla. Voi harrastaa ja toimia omaksi ilokseni. Minulla on huono työmoraali, tiedän sen, mutta mielestäni tärkeämpää on nautinto ja läheiset ihmiset, kuin itsensä työhön piiskaaminen.



Meillä on kuitenkin vain rajallisesti aikaa ja vain tämä yksi elämä.



Tottahan se tosin on, että jos kaikki ajattelisivat näin, ei yhteiskunta pyörisi :)

Kumpi vaihtoehto:



Lääkitä itsensä juuri ja juuri yhteiskuntakepoiseksi, että pystyy tekemään töitä ja olemaan sillä lailla hyödyllinen. Olotila on siedettävä, elämä juuri ja juuri elämisen arvoista.



Elää jo testatun kaavan mukaan aktiivista ja onnellista elämää, mutta elättämättä itseään sataprosenttisesti omalla työllään, yhteiskunnan loisena.

Eli tekee töitä vaikkapa osa-aikaisena, tai on joka joka toisen kuukauden " vapaalla" ja joka toisen töissä (40h/vko tai enemmänkin...)



Itselleni vapaa-aika on tärkeää, mielummin tingin elintasosta kun vapaa-ajasta!!!



Ja loppujen lopuksi ei tarvitse edes tinkiä erityisemmin mistään. Toki minulla ei ole autoa ja kännykkäkin vanhahkoa mallia, ja vaatteet ostan Hennesiltä/Seppälästä/VeroModasta, ja asuntoni on aika pieni...



Mutta toisaalta matkusteluun ja ulkona syömiseen ymv. kyllä riittää rahaa. Mutta nämä ovat arvovalintoja; Kolme ihmistä joilla " samat tulot ja menot" --->joku hankkiin " ylimääräisellä" rahalla ison taulu-tv:n, toinen parin lähtee viikon matkan ulkomaille. Kolmas raataa niska limassa ylitöitä että saa sekä tv:n että pääsee matkalle...;)



Mutta minulle sopii parhaiten osa-aikatyö joustavin työajoin. Vapaata on silloin kun haluan, toisaalta rahapulan iskiessä voin tehdä enemmän tunteja.