Te joita vanhemmat ovat tukeneet taloudellisesti, olisitteko te valmiit tekemään samoin omille lapsillenne?

Kuitenkin, kuten minulle itsellenikin on opetettu, aion painottaa työnteon merkitystä. Ahkeraksi ja kunnianhimoiseksi voi (yllätysyllätys) kasvattaa, vaikka taloudellisesti tukeekin.

voin olla itsekäs mutta silti (ja siksi!) tuen lapsiani

Kohtuudella olen valmis tukemaan. Asuntoa en osta, enkä varmaan autoakaan. Mutta pidän kyllä huolta, että opiskeluaikana (ja muutenkin) ei tarvitse nälkää nähdä. Ja siinäkin jälleen kohtuudella. Jos kaikki opintotuet ym. pistetään bailaamiseen, niin turha vinkua ruokarahaa.

Itsekästä? Ehkä.

Köyhistä perheistä ollaan lähtöisin, tosin 3/4 vanhemmistamme ovat kelvanneet takaajiksi asuntolainallemme. Eli me ollaan raavittu kasaan aika pitkälti itse tämä, mitä meillä nyt on.



Mutta koska pirun vaikeaa se on ollut, haluamme omille lapsillemme edes jotain pesämunaa kerätä. Heillä on rahastot kasvamassa, pienillä summilla kasvaa, mutta kuitenkin. Kaikkea valmista emme pysty mekään tarjoamaan, mutta ei nyt ihan tyhjästä tarvitse aloittaa.

Ei niitä kannata tehdä ollenkaan jos rahaa suree.

Lapsille tullaan avaamaan omat tilit lapsilisiä varten, kunhan taloudellinen tilanne tästä tasoittuu (palaan töihin). Ja totta kai autan kun on tarvetta, jos itselläni on rahaa sitten " isona" .

olen ikuisesti kiitollinen äidilleni (nyt edesmennyt) hänen huolenpidostaan ja avustaan (sekä henkisestä etää materiasta). Työtä pitää kyllä oppia tekemään ja elää kohtuudella, mutta ite en aio rahojani pihistellä itselläni- ei niitä hautaan mukaansa saa.

Ja jos lapsistani tulee itsekkäitä, laiskoja, moraalittomia vetelyksiä niin katsoon pitkään peiliin ja haen syytä itsestäni kasvattajana. Vahinko on nimittäin siinä tapauksessa tapahtunut jo ennen lahjoituksia, joiden aika on ehkä siinä 20-v tietämillä.

Vierailija:

Työtä pitää kyllä oppia tekemään ja elää kohtuudella, mutta ite en aio rahojani pihistellä itselläni- ei niitä hautaan mukaansa saa.

kaikki mahdollinen liikenevä, tulee menemään näille lapsille.

Ehdottomasti aion muuttaa perimmän tältä osin ja olen jo säästänyt kullekin lapselle opintoihin tarkoitettua rahaa.



En varmaan pysty asuntoa ostamaan mutta muuten tuen kaikin tavoin

miksipä en ostaisi vaikka asuntoa lapselleni, jos minulla on siihen varaa ??? Töitä pitää kyllä opetella tekemään, eikä olettaa että pappa betalar..

En tosin mitään valtavan isoa ole vanhemmiltani saanut (en siis asuntoa, autoa, omia lapsilisiäni tms.), mutta kuitenkin taloudellista tukea lukio- ja opiskeluaikana, samoin omille lapsilleni vanhempani ovat ostaneet jotain isompaa joko ihan muuten vain tai esim. synttärilahjaksi. Vanhempani eivät ole mitään kroisoksia, mutta ovat aina laittaneet lasten tarpeet etusijalle.



Mieheni ei ole saanut vanhemmiltaan juuri mitään sen jälkeen, kun muutti pois kotoaan (eikä kyllä järin paljon sitä ennenkään), mutta on kanssani samaa mieltä siitä, että omia lapsiamme haluamme auttaa myös taloudellisesti sen verran kuin se meille aikanaan on mahdollista.