Iakkaat vanhemmat: Mietitteko ollenkaan omia vanhempianne? Saavatko lapsenne heista iloa ja turvaa isovanhempina, vai ovatko jo kohta seniileina vihanneksina vanhainkodissa?

Saattaapi olla myös niin, että äitini on saanut minutkin jo iäkkäänä, jolloin hän on ihan varmasti iäkäs kun minä saan lapsia normi-ikäisenä ( mikä se nyt sitten lieneekään ). Kaikkea ei voi ennakoida! Suvussa voi olla myös muita läheisiä ihmisiä kuin omat isovanhemmat.

milloin mun siis olisi pitänyt lapset tehdä, jotta mun vanhemmista olisi heille ollut turvaa?



Mä olen luullut että vanhemmat on lasten turva, ei isovanhemmat.

Onko reilua että omien ruuhkavuosiensa kanssa taistelevat lapsenne joutuvat mahdollisesti huolehtimaan vielä teistäkin, eli omista vanhemmistaan?

.

ja vielä aivan yhtä lujaa vauhtia

Mieti sitten, miten kivaa on, kun joku haukkuu sun vanhempiasi vihanneksiksi.



Sillä välin meille toisille ne meidän iäkkäät vanhempamme ovat aivan yhtä rakkaita ja arvokkaita meille kuin sinun nuoremmat vanhempasi sinulle.

ikäkysymyksillänne. Itku ja nauru tulee näitä ikäidioottien juttuja lukiessa. Jos ei teillä muuta mietittävää ole kuin vanhempien ikä, juoskaa kirjastoon ja pyytäkää kirjastonhoitajalta hyvää luettavaa - ja miettikää sitä.

Vierailija:

Onko reilua että omien ruuhkavuosiensa kanssa taistelevat lapsenne joutuvat mahdollisesti huolehtimaan vielä teistäkin, eli omista vanhemmistaan?

Niinhän me kaikki. Joudutaan mahdollisesti sitä tai tätä. Vanhemmista huolehtiminen nyt niistä on yks pienimmistä mitä tulee mieleen. Eihän se ole mikään joutumisen juttu ollenkaan.

t. nimimerkki " pienet lapset ja huono-kuntoiset appivanhemmat"

Mun isovanhemmat on kaikki yli 90, heistä alan olla huolissani, vaikka ei mitään vikaa tunnu olevankaan, paitsi mummoni polvi on huonona. Ukki metsästää hirviä ja ajaa autoa paremmin kuin kukaan teistä.

Vaikka en olekaan iäkäs äiti, vaan keskivertoa nuorempi. Kaikenlaisia ongelmia sitä joku päässään pyörittelee.

kuoli ennen heidän syntymäänsä lasteni isän ollessa 23 vuotta, aina ei niitä isovanhempia voi siis nähdä.



Omat vanhemmat ovat hyväkuntoisia ja hoitavat lapsia silloin tällöin ei taakaksi asti.



Lapset sanoo että mummon pitää olla mummon näköinen ja heille olis vieras ajatus jos heidän mummo olisi nuori

Elämä ei ole reilua.



Tosin yksi reiluimmista asioista on, että omista huolehditaan, olivatpa lapsia tai vanhuksia.

...joka on kuolemanpeloissaan juuri tajunnut elämän realiteetit.



Ilmeisesti ihmiset eivät saisi ikääntyä.

Tai jos ikääntyy, täytyy se tehdä piilossa. Ja kun ikääntyy, eli heti kolmenkympin jälkeen, ei saisi harrastaa enää seksiä. Sillä siinä on se raskaaksi tulon vaara.



Ja raskaaksi ei saa tulla, koska naama ei ole enää tarpeeksi nätti tämän ap-äidin katsella, jos sattuu samalle hiekkalaatikolla.



Voi yhen kerran.



Ja toisenkin.

ja ainoat, jotka eivät ole terveyttään juoneet asuvat 6000km:n päässä.



Iällä sitten vielä väliä...

En oikeen ymmärrä kysymystä. Kyllä mahdollisesti lapseni ovat joskus seniilinä vanhainkodissa, mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa onko heillä ollut iloa isovanhemmistaan?

toinen isoäitin kuoli kun olin 12v. hänestä nyt jotain muistan, toinen isoäitini kuoli kun olin 16v. ja en tavannut häntä usesti koska hän asui kaukana. Äitini isä, toinen isoisäni joka kuoli kun olin 21v. ja asuin itse jo ulkomailla, mutta minulla ei jäänyt tästä isoisästä niin hyviä muistoja oli todella itsekäs ja ilkeä tyyppi, valitetavasti. Hän ei pitänyt omista lapsenlapsistaan ollenkaan.

Mun vanhemmat ovat siinä viidenkympin kieppeillä ja heitä ei lapsen lapset, tai omat lapset, voisi vähempää kiinnostaa. Ehkä mun olisi pitänyt sillä perusteella jättää lapset tekemättä?

.

Isänisä, äidinisä ja äidinisäpuoli kuolivat paljon ennen syntymääni. Äidinisä tietysti jo sen takia, että äidinäitini meni leskenä naimisiin, kun äitini oli 7v. Eli äitini oli noin 3v, kun hänen oma isänsä kuoli.



Isänäitini kuoli, kun olin 2v ja äidinäitini kuoli kun olin 7v. Eli minullakaan ei pahemmin ole ollut isovanhempia.



Isäni kuoli, kun olin 30v. ja mieheni isä kuoli, kun mieheni oli noin 30v. Omat lapsemme saimme vasta tämän jälkeen.



Molempien äidit elävät ja voivat hyvin. He ovat jo yli 70v ja tykkäävät lapsenlapsistaan.



Eli vastaus kysymykseen: en todellakaan ajattele, että se häiritsee lapsiani ainakaan isovanhempien kannalta, että olin 32 v ja mieheni oli 36 v, kun saimme ensimmäisen lapsen ja tämän jälkeen saimme vielä kaksi lasta lisää.