Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotain alatiesynnyttänyttä ärsyttää
21.05.2007 |
jos sektioäiti haluaa kutsua lapsensa syntymää synnytykseksi?
Jos on tyytyväinen omaan alatiesynnytykseensä, niin miksi jaksaa murehtia mitä termiä muut käyttävät. Eikö voi vaan todeta mielessään että itse en tuota synnytykseksi kutsuisi, mutta jos itse noin haluat niin siitä vaan. Eihän se ole alatiesynnyttäneiltä pois.
Kommentit (21)
toiset muuttuvat lapset saatuaan suvaitsevaisemmiksi, joustavammiksi, ystävällisemmiksi ja leppoisammiksi.
Ja toisilla nousee hormoonihuuruista esiin tarve kilpailla äitiydessä, pilkata muita, olla muita viisaampi, suurempi ja mahtavampi yms. ei kovin tervettä. Eli löydetään oma ainoa oikea musta-valkoinen näkökulma tähän suureen äitiyteen ja kilpaillaan siitä muiden kanssa vaikka muut eivät haluakaan kilpailla yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kaikista anteeksiantamattominta mitä äiti voi tehdä.
Että minä en ainakaan tiedä sektiosta yhtään mitään, mutta se pelottaa minua toimenpiteenä hel..tin paljon enemmän kuin alatiesynnytys.
ja sektioäidillä on kuin immen pillu.
Jos lapsi on syntynyt, hänet on synnytetty. Ja lisäksi minulla lukee synnytystavan kohdalla sektio synnytyskertomuksesssa. Kun menen seuraavan kerran synnytämään, olen uudelleensynnyttäjä, en ensisynnyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eikö se kerro kuulijalle jo sen oleellisen? Miksi enää hioa termejä, tiedät tuon perusteella miten lapsi on maailmaan saatu niin eikö se riitä.
Oikeasti tämä päivä on niin täynnä suorittamista, että varmasti tämänkin palstan juttujen perusteella joku kokee tarvetta mieltää sektionsa synnytykseksi. Tehkööt sitten niin, ei se minua häiritse.
On täysin käsittämätöntä, miten toisen ratkaisut (jotka eivät muihin vaikuta mitenkään) saavat aikaan niin valtaisia tunteita äiti-kollegoissa. Imettää, ei imettää, kuinka kauan imettää, antaako pullosta joskus tai ei koskaan, juoko maitoa vai mehua, kestovaipat tai kertikset, päiväkoti vai kotihoito, ja suurin vertailu aloitetaan jo laitoksella: saiko se perkele naapurisängyssä sen kakaransa sektiolla!?
Miten helvetin pieni pitää ihmisen ja elinpiirinsä olla, että toisen asiat voivat kiinnostaa niin ylettömästi?? Suuntaisivat vaikka sen luppoaikansa ja energiansa oikeasti hädänalaisten lasten auttamiseen tai johonkin muuhun hyödylliseen.
Vierailija:
toiset muuttuvat lapset saatuaan suvaitsevaisemmiksi, joustavammiksi, ystävällisemmiksi ja leppoisammiksi.Ja toisilla nousee hormoonihuuruista esiin tarve kilpailla äitiydessä, pilkata muita, olla muita viisaampi, suurempi ja mahtavampi yms. ei kovin tervettä. Eli löydetään oma ainoa oikea musta-valkoinen näkökulma tähän suureen äitiyteen ja kilpaillaan siitä muiden kanssa vaikka muut eivät haluakaan kilpailla yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla ei ole koskaan ollut mitään halua synnyttää ja siksi olin ikionnellinen kun varmistui että pääsen tuolta kokemukselta välttymään. Eli en missään tapauksessa sano synnyttäneeni tai tunne jotain alemmuudentunnetta sektioni suhteen. Olen ihan rehellisesti leikkauksella lapseni maailmaan saanut ja tavattoman onnellinen siitä!
On sektiosynnytys ja alatiesynnytys ja kaikki vauvat syntyy tavalla tai toisella, mutta sektiossa se äiti ei itse synnytä. Ymmärrättekö pointin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
minulla ei ole koskaan ollut mitään halua synnyttää ja siksi olin ikionnellinen kun varmistui että pääsen tuolta kokemukselta välttymään. Eli en missään tapauksessa sano synnyttäneeni tai tunne jotain alemmuudentunnetta sektioni suhteen. Olen ihan rehellisesti leikkauksella lapseni maailmaan saanut ja tavattoman onnellinen siitä!
Ensin yritin 12 tuntia alateitse, mutta koska synnytys ei edennyt, lapseni syntyi sektiolla. Muuten hän olisi vammautunut tai kuollut. Mitäs siis sanotte: Olenko synnyttänyt vaiko en? Mielestäni olen ja vielä kaksi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä synnytin = kun minä makasin leikkauspöydällä enkä evästänikään liikauttanut.
..haluaa vaan olla niin marttyyria, niin marttyyria kokemastaan tuskasta ja kivusta, että ovat katkeria sektioäideille.
Eiköhän se lopputulos merkkaa kuitenkin enemmän kuin se synnytystapa, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ensin yritin 12 tuntia alateitse, mutta koska synnytys ei edennyt, lapseni syntyi sektiolla. Muuten hän olisi vammautunut tai kuollut. Mitäs siis sanotte: Olenko synnyttänyt vaiko en? Mielestäni olen ja vielä kaksi kertaa.
...pillu pilalle synnyttämisestä? siis alatiesynnyttämisestä? mä olen synnyttänyt kolme eikä se ole muuttunu miksikään! täällä kun aina nuo sektiomammat herjaavat asiasta, mua ihmetyttää todella....
vasta pari kuukautta myöhemmin. Tikkasivat väärin.
Alulle saa tietty laitaa jollain muumimuki-menetelmällä tai koeputki hommalla mutta sektiolla ei sitten saa lasta maailmaan auttaa...
Vierailija:
...pillu pilalle synnyttämisestä? siis alatiesynnyttämisestä? mä olen synnyttänyt kolme eikä se ole muuttunu miksikään! täällä kun aina nuo sektiomammat herjaavat asiasta, mua ihmetyttää todella....
Joillakin synnytykset aiheuttavat pahoja repeämiä eikä alapää koskaan ole läheskään entisensä. Leikkauskaan ei apua minulle tuonut.
Sektiosta voin sanoa, että sen jälkeen olin 2 viikkoa toosi kipeä. Paraneminen vei paljon kauemmin, kuin alatiesynnytyksen II-luokan repeämisistä.
Vierailija:
Kun minä synnytin = kun minä makasin leikkauspöydällä enkä evästänikään liikauttanut.
Minulla on takana viisi erilaista lapsen syntymää. Ehdottomasti karmein ja kivuliain kokemus oli ensimmäinen sektioni, jossa puudutus katosi kesken kaiken. Siinä liikkui enemmänkin kuin evä...
Olen synnyttänyt kaksi kertaa alateitse, toisella kertaa ilman puudutuksia. Asteikolla 1-10 ilman puudutuksia synnyttäminen oli 8, tuo ensimmäinen sektioni 10. Varsinkin sektiosta toipuminen oli horroria verrattuna alatiesynnytyksistäni toipumisiin (ekasta alatiesynnytyksestä episitomia, toisesta ei repeämiä). Yhdestä sektiostani (niitä siis kolme) vietin yhteensä 10 päivää sairaalassa ja siitä 5 suonensisäisessä tiputuksessa pahan kohtutulehduksen vuoksi. Ekasta sektiostani, jossa oli komplikaatioita jo itse leikkaustilanteessa, toivun melkein kaksi kuukautta.
Minun sektioni ovat olleet " vastentahtoisia" , ne on tehty " terveydellisistä syistä" . Jos olisin itse saanut päättää, olisin halunnut alatiesynnytyksen. Vaan kun en saanut.
Saa olla melko, hmm, yksinkertainen, jos on keskityttävä mollaamaan esim. sektiota " kun makasin leikkauspöydällä" mentaliteetilla. Siitä vaan itse kokeilemaan: sekin on rankkaa. Jälkikäteen usein rankempaa kuin alatiesynnytyksestä toipuminen.
Lapsen syntymä lienee se pääasia, ei tapa jolla hänet maailmaan saatettiin. Meditaatiota kannattaisin synnytysmuotona, mutta se ei nyt vaan tätä nykyä vielä onnistu.
Lapsi on kyllä syntynyt, mutta äiti ei varsinaisesti ole synnyttänyt.
Ja jos joku on saanut lapsen/lapset suunnitelulla sektiolla niin se ei tiedä synnyttämisestä MITÄÄN!