Muilla yhtä pimeää syyllisyyttä (vauva ja esikoinen jne..)?

Koskahan nää hormoonit oikein tasottuu, vai onko musta tosiaan tullu tämmönen??



Kauhea syyllisyys vaivaa teen niin tai näin (ja varsinkin kun en tee kumpaakaan..)



Eli meillä on esikoinen vajaa 2v ja vauva 2kk. Mummi otti esikoisen luokseen päiväksi että saan levätä ja olla heken ihan vaan rauhassa vauvan kanssa. Nyt olisi kuitenkin NIIN mahtava sauma siivota koti kunnolla, kun pikkuapuri ei ole jaloissa, mutta samalla vaivaa syyllisyys siitä etten ole " nauttimassa" vauvasta, siis köllimässä sylitysten ja nuuhkimassa vauvan tukkaa... jos taas vaan köllin ja löllin, vaivaa ajatus sotkuisetsa kodista kokoajan takaraivossa, eikä siitä siis paljon rentoutumista irtoa.



Pahinta kaikessa, nyt mä vaan roikuin koneella enkä tee kumpaakaan.



Miksen mä osaa enää höllätä ja unohtaa vaan tota sotkua?? Milloin musta tuli tällänen asioiden ja äitiyden suorittaja??? Miksen voi vaan antaa asioiden soljua omalla painollaan?????



Pikkujuttu, mutta mul on nyt karmee stressi päällä.