Ja taas lähti esikoinen tarhaan ilman aamupalaa...

Ei se siihen kuole.

pääpointti on se, että ton ikäinen pärjää vallan mainiosti lounaaseen. Ja on jo sen ikäinen, että jos tulee karsee nälkä, niin osaa yhdistää asian aamupalattomuuteen, jos siitä hänen kanssaan on keskusteltu.

Mielestäni tarhassa ei tulis antaa sille mitään, jos aamupala-aika siellä on jo ohi. Lapsihan rupee käyttään sitä etuoikeutta eikä syö sen vertaa kotona aamulla.

Ei minunkaan 5-vuotias heti herättyä suostu syömään mitään, ei itsellenikään aamiainen maistu kuin n. tunnin kuluttua heräämisestä.



Sitäpaitsi tarhassa olis kaveritkin aamiaisella syömässä, vähän huonompikin ruoka menee kun kaveritkin syö :D

viedä tarhan tädeille nälkäänsä kiukutteleva ja natiseva tenava ja sanoa vielä, ettei ruokaa saa antaa ennen lounasta...



Mutta vaikeapa tuohon on muutakaan ratkaisua keksiä, jos perinteiset kiristys, uhkailu ja lahjonta eivät kerran toimi. Ehkä jostain muutoksesta aamupalassa olisi apua (annokseksi ihan vähän ja jos syö, saa jotain kivaa, vaikka tarroja). Syömisen suhteen uhkailu on aika huono menetelmä. positiiviset jutut toimivat yleensä paremmin.

En jaksa sitä aamupalashowta kotona. Eivät siis kotona syö aamuisin niin paljon, että jaksaisivat tarhassa lounaaseen saakka.

Ei shown takia vaan ihan siksi, että saavat nukkua sen vajaan puoli tuntia pitempään.



Tietysti jos aikataulut ovat sellaiset, että viernti menee myöhempään, aamupala on syötävä kotona. Ainakin meillä tarhan aamupala on heti kahdeksan jälkeen ja joskus, kun on myöhästytty, lähempänä puolta yhdeksää olivat jo siivoamassa ruokailun jälkiä.

Vaihtelevasti muutenkin menevät aamupalalle tai vasta sen jälkeen. Mutta se siitä aamupalasta sitten.



Miten saan muuten esikoisen " kuriin" ??

Mielestäni minulla on täällä erittäin huonosti kasvatettu pikku riiviö joka yrittää pomottaa vanhempiaan. Lisäksi kiukutelleessaan sulkeutuu niin ettei lapsesta saa mitään irti, ei siis puhu ei pukahda, huutaa vaan ja raivoaa jollei saa tahtoaan läpi.



5-v neuvolassakaan ei suostunut tekemään mitään, sai vaan ihan hirveitä raivareita. Pituus ja paino saatiin otettua, pakottamalla, mutta kaikki muu jäi tekemättä. Toista tuntia pitkälti yritettiin, kunnes th sanoi että nyt täytyy ottaa muita asiakkaita vastaan ja kokeillaan uudestaan syksyllä.

Vitsit miten noloa!



Rangaistuksetkaan jotenkin ei tunnu tehoavan, karkkipäivän poisjättöä ollaan käytetty ja pelihetken poisjättöä (saa pelata pleikkarilla 2h/vko lauantaisin) mutta ne tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa.

Leluja ei oikein voi ottaa pois kun veljelleen täytyy kuitenkin jotain jättää ja leikki sitten vaan niillä ja muutenkin jos uhkaan kivoimmaan lelun poisotolla, sanoo vaan että ota vaan ei mua kiinnosta ja on ihan oikeasti välinpitämätön.



Mitä ihmettä me ollaan tehty väärin että pojasta on tollainen kasvanut?

Ja ennen kaikkea, mitä voidaan tehdä asian korjaamiseksi?

Ja se siitä syystä, että 6-vuotias esikoinen ei yksinkertaisesti saa mitään suuhunsa heti herättyään. Jos teillä ei ole mahdollista antaa lapsen syödä vasta tarhassa, kiinnittäisin huomiota seuraaviin:

- nukkumaan meno varhain iltaisin, etenkin sunnuntaisin. Varhainen nukkumaanmeno helpottaa heräämistä aamuisin. Olennaista on, että herätään aikaisin, jotta ei tule kiire syödä tai muutenkaan herätä.

- aikataulutetaan toiminnot, suunnitellaan milloin herätään, miten puetaan jne.

- jätetään syömättä kokonaan jos ei kotona syödä. Sovitaan myös tarhassa, ettei siellä anneta mitään välipalaa tms. ennen lounasta.



Mitä yleensä lapsen kurittomuuteen tulee, niin ikävä kyllä se johtuu vanhemmista ja esim. kasvatuksen suunnittelemattomuudesta. Viisivuotias kaipaa jo melko paljon selittämistä ja syy-seuraus -suhteiden selvittämistä, pelkkä käskytys ei onnistu. Minusta se on jo paljon, että olet huomannut itse että jotain pitäisi tehdä. Suosittelen asiasta keskustelemista avoimesti esim. neuvolassa tai jos sieltä apua saa, vaikka psykologin kanssa.

5-vuotias poika. Ja jos ei syö aamupalaa kotona niin ei kyllä pärjää tarhan lounaalle asti. Tarhassa aamupalana vain puuroa ja sen oksentaa ulos, joten en voi lastani vaatia syömään sitä. Liian monta kertaa on oksennettu...



Meillä saa tarhaan viedä halutessaan oman aamupalan, jos puuro ei passaa. Jos poika ei ole syönyt aamulla kotona niin otamme mukaan esim. yhden jugurtin+banaanin ja lapsi syö ne sitten heti melkein kun menee tarhaan. Kaikilla hyvä mieli =)

syöneet " kunnon" aamupalaa kotona. Eivät saa alas mitään herättyään joten pitkin hampain syövät hedelmiä, viiliä tai yhden pienen voileivän... Eikä koulussa saa mitään ennen lounasta. En itsekkään kyllä pysty aamulla ennen seitsemää mitään syömään....Näin on menty jo pari vuotiaasta asti. Hyvin silti jaksavat ja ovat kasvaneet normaalisti.

jotta aamulla ehtii sen, mitä on ajateltu, esim. syödä aamupala. Siihen ei auta muu kuin tahto tehdä asia toisin. Ja se tahto taas onnistuu sillä, että iltapuuhat aloitetaan illalla ajoissa ja tehdään joka kerta samoin ilman poikkeuksia.



Toinen asiaan vaikuttava asia on se, että kun lapsen kanssa ehtii olla " laatuaikaa" edes hetken ennen iltatoimia, niin lapsi ei tarvitse niin paljon huomiota iltatoimien aika ja erityisesti nukahtamisessa: ei tarvitse enää seurustella silloin.



Voitte myös jutella, millaisesta aamupalasta lapsesi pitää. Anna vaihtoehdot ja sitten niistä lapsi saa päättää - ja sitten vaikka viikon kerrallaan tarjoat samaa aamupalaa.



Lisäksi aamusta voi tehdä muuten houkuttelevan. Lähes esikoululainen voi olla onnellnen omasta repusta, jonka kantaa kouluun. Pakatkaa varavaatteet edellisenä iltana reppuun ja reppu odottamaan eteiseen ja sitten lapsen oikeudeksi kustakata reppu päiväkotiin.



Ja ole itse läsnä aamupalalla. Juttele ja ole itse lukematta sanomalehteä.

tekemään - ehkä siinä sitten kysytään syitä ja miksi, mutta sääntö siis se, että ruvetaan heti tottelemaan.



Mulla ei energia yksinkertaisesti riitä syy-seuraussuhteiden selostamiseen enempää kuin luokkaa yhden kerran - liikenteessä ja esim aamutoimissa että ehditään ajoissa. Mitä selostamista noissa esim. on, kun sen on kerran perustellut?



Minusta lapsi vaan testaa valtaansa, jos ei suostu esim. pukeutumaan vaan kyselee ja vaati perusteluja ennen siihen ryhtymistä. Kuten sanoin, meillä käsken lasta pukemaan, ja vastaan kaikkiin aloituksiinsa että en perustele mitään, ennekuin rupeaa saamaan kenkiä jalkaan. Sitten voin kyllä auttaa pukiessa ja muistuttaa mit ollaan tekemässä ja miksi.



Meillä puhutaan ja keskustellaan paljon eri asioista, mutta ei silloin jos minä olen jo päättänyt että nyt mennään suihkuun tai puetaan.



Lapsen huutamisen kanssa olen yrittänyt olla johdonmukainen, eli meillä huutamalla ei saa mitään, ja päinvastoin huuto-esitystä jatkamalla menettää jonkun jo saavutetun edun. Tämä on vaikeaa, tiedän, mutta mä en siedä sitä, että lapsi tekee jonkun kiukkushown jossa on keskipisteenä. Olen laittanut käden lapsen olalle, ja sanonut tavallisella äänellä, että nyt loppuu huuto, tai saa itse mennä pois/mennään kaikki pois/menettää jotain. Ja jos ei huuto lopu, niin uhkaamani asia toteutuu sitten heti, eikä 12 toiston jälkeen.



Minusta 5-v:n ei kyllä pitäisi olla mikään matsi aikuiselle. Tietty mietin sitten itse teenkö lapsistani auktoriteettikammoisia, mutta meillä ei esiinny jankuttamista.



Sillä hetkellä kun vie sen pelin tai telkkarikatselun pois, lapsi luonnollisesti sanoo että ei tunnu missään. Mutta annas olla kun se viikonlopun pelihetki tulee, niin kyllä se silloin alkaa tuntua.

Eilen alkoi vesirokko eikä vielä ainakaan ole kuumetta tai muuta oireita kuin näppylät. Aika tuntuu jo nyt pitkältä täällä sisällä, poika ei ole mitenkään sairaanoloinen, päinvastoin riehuu kuin tuulispää kun ei eilenkään sitten ulkoiltu..

" Vierailija:

jotta aamulla ehtii sen, mitä on ajateltu, esim. syödä aamupala. Siihen ei auta muu kuin tahto tehdä asia toisin. Ja se tahto taas onnistuu sillä, että iltapuuhat aloitetaan illalla ajoissa ja tehdään joka kerta samoin ilman poikkeuksia.



Toinen asiaan vaikuttava asia on se, että kun lapsen kanssa ehtii olla " laatuaikaa" edes hetken ennen iltatoimia, niin lapsi ei tarvitse niin paljon huomiota iltatoimien aika ja erityisesti nukahtamisessa: ei tarvitse enää seurustella silloin.



Voitte myös jutella, millaisesta aamupalasta lapsesi pitää. Anna vaihtoehdot ja sitten niistä lapsi saa päättää - ja sitten vaikka viikon kerrallaan tarjoat samaa aamupalaa.



Lisäksi aamusta voi tehdä muuten houkuttelevan. Lähes esikoululainen voi olla onnellnen omasta repusta, jonka kantaa kouluun. Pakatkaa varavaatteet edellisenä iltana reppuun ja reppu odottamaan eteiseen ja sitten lapsen oikeudeksi kustakata reppu päiväkotiin.



Ja ole itse läsnä aamupalalla. Juttele ja ole itse lukematta sanomalehteä. "



Haen lapset tarhasta noin klo 14. 30- 15. 00 Sitten menemme kotiin, pojat jää pihalle ja minä menen laittamaan sisälle ruokaa. (asumme ok-talossa, kadun päässä ja meillä on aidattu turvallinen piha)

Noin klo 16. 30 pojat tulevat sisälle ja syövät. Sitten tulee lasten ohjelmaa tv. stä jonka jälkeen noin klo 18. 15- 19. 30 pojat leikkivät sisällä, riehuvat tms. usein myös sylitellään sohvalla tms. 19. 30- 20. 00 meillä syödään iltapala jonka jälkeen pojat hammaspesulle ja nukkumaan.



Tämä kohta on illan painajainen. Pojat riehuu! Mikään ei auta, kaikkea suurinpiirtein on kokeiltu ja ainoa joka toimii edes joskus on se että nuorempi menee ensin ja vanhempi vasta kun nuorempi nukkuu, eli yleensä noin klo 21. 00 Joskus sitten esikoinen saa vielä nuoremman heräämään ja silloin on piru irti.



Tohon repun kantamiseen sen verran, että meillä on tarhassa varavaatteet lokerossa, ei niitä kuskata joka päivä mukana, eikä siinä ole mitään mieltä että tyhjää reppua raahais edes takas...

Pk:ssa aamupala on viim. 8.30 jolloin lapsi nukkuu vielä jollei Väkisin Revitä Ylös.

ja olen itse ollut samanlainen koko ikäni. Aamiainen heti herättyä kertakaikkiaan etoo.



Itse elin koko kouluajan niin että söin aamupalaksi korkeintaan yhden hedelmän tai lasillisen tuoremehua ja hyvin pärjäsin. Lounasaikaan sitten olikin ihan kunnolla nälkä.