mistähän johtuu että joillakin lapsilla on tarve lyödä pienempiään?

Neuvolassa sanottiin, että jos ei lopu 3v mennessä, täytyy ottaa yhteyttä perheneuvolaan, tms.

Eli tuskin meidän " hakkaajat" ovat oppineet sitä meiltäkään ;)

Esikoinen oli vieläpä sellainen että jos uskalsin mennä makuuasentoon vaikkapa sohvalle, niin hän tuli mahdollisimman ison ja painavan esineen (kuten puuauton) kanssa ja tätäytti sillä minua kalloon. Eli hänen kanssaan ei voinut todellakaan heittäytyä pitkälleen :(



Voi se tietysti olla sukuvikakin. Lasteni serkku oli vielä tuplapaha. hän saattoi esim potkaista vastaantulevaa mummoa jalkaan jos " ei naama miellyttänyt" .

Ovat joskus jääneet pienemmän varjoon ja nyt " kostavat" sen kaikille pikkuisille? Vähän kuin se (anteeksi mauton vertaus), että jos koiraa potkaisee keltatakkinen mies, niin koira muistaa sen ja antaa kyytiä muillekin keltatakkisille tulevaisuudessa...

ja saa mallin, että pienempää on oikeus satuttaa ilman mitään syytä

pienet ovat vain riesoja ...

Vaikka joskus tietysti näinkin on niin ilman syytä voi jättää omaan arvoonsa nuo vastaukset vanhempien antamasta esimerkistä.



Myös minulla on tällainen lapsi ja meillä ei todellakaan toisia hakata! Tällaisen lapsen kanssa on vanhemmilla myös henkisesti tosi raskasta. Useimmiten kyse on siitä että keinot hallita omia tunteitaan ovat vielä niin primitiivisiä; jos toinen ärsyttää ja häiritsee ei siinä mietitä kypsästi vaan nyrkit heiluu. Se on kamalaa ja siihen täytyy puuttua, mutta ilman turhanpäiväistä raivoa ja dramatiikkaa koska ei lapsi sitä pahuuttaan tee. Rauhallisesti pyrkiä kerta toisensa jälkeen opettamaan lasta olemaan menettämättä malttia. Ja toki oltava koko ajan valpaana ja askeleen edellä ettei ketään satu. Voimia!

Esikoista ei taatusti mätetty meidän taholtamme eikä edes kenenkään lapsen, ihan itse keksi vajaa parivuotiaana että on huisin hauskaa töniä kaikki 1-vuotiaat kumoon.

Myöskään tätä viimestä ei ole kukaan mätkinyt, sillä muihin lapsiin on iso ikäero eivätkä he mätki pikkusiskoansa.



Sen sijaan kakkos- ja kolmoslapset saivat kyllä tuta esikoisen nyrkeistä, mutta koskaan eivät ole vieraita lapsia lyöneet tai tönineet, omien sisarusten kesken sellainenkin on kyllä sujunut, kunhan tarpeeksi on ärsytetty.



ap

ja jos lapsi on jo kolmas tai neljäs, voi olla, että vanhemmilla on hänelle absoluuttisesti paljon vähemmän energiaa/aikaa/resursseja kuin näille vanhemmille on ollut.



Eli vaikka koti olisi ihan ok, niin nuorempi jää vaille jotain sellaista, mitä vanhemmat lapset ovat saaneet. Ja tässä siis selitys siihen, miksi ehkä vanhemmat eivät mätki, mutta nuorempi kyllä. Eli nuorempi saa ehkä vähemmän huomiota.



Ja koska nuorempi tuntee olonsa koko ajan jotenkin " vajaaksi" tai muuten olevansa epäreilussa asemassa, hän sitten mätkii pienempiään, koska hän tuntee itsensä mätkityksi - hän on aina se nuorin, taitamattomin, typerin jne. Yleensä pienin ottaa vakavammin kaikki mollaukset, senkin takia kun ero vanhempiin sisaruksiin on sen verran iso.

Miksi aikuisilla länsimaalaisilla on tarve riistää kehitysmaan pieniä lapsia? No siksi kun niin voi tehdä!

jos nämä tulivat liian lähelle tai olivat tiellä. Selvästi hänen omat kommnikaatio- ja sosiaaliset taitonsa eivät riittäneet siihen että olsi hoitanut asian sivistyneesti, joten tuuppasi " häiritsijän" tylysti kumoon. Se tapa saatiin karsittua 3 ikävuoteen mennessä, mutta edelleen 5-vuotiaan hänellä kyllä nyrkit heiluu herkästi riitatilanteissa. Hän on kuohahteleva luonne jonka tunteet ottavat vallan helposti niin hyvässä kuin pahassa ja itsehillintää on vielä opeteltava. ilkeä hän ei ole, ei siis halua ehdoin tahdoin satuttaa ketään ilman syytä, vaan kyse on aina konfliktista kun hän huitaisee.



Kai se on paljolti luonteenpiirre, mutta poishan se on kitkettävä. Vanhemmille on tosi raskasta kuulla, miten oma lapsi on satuttanut toista, mutta asiaan on vaan jaksettava paneutua ja toivoa parasta.

Mistäköhän niitä väkivaltaisia nuoria ja teiniä ja aikuisia oikein sikiää? Olisiko niin, että väkivaltainen taipumus olisi havaittavissa jo varhaisessa vaiheessa?

Vierailija:

Mistäköhän niitä väkivaltaisia nuoria ja teiniä ja aikuisia oikein sikiää? Olisiko niin, että väkivaltainen taipumus olisi havaittavissa jo varhaisessa vaiheessa?

Tää on niin taas tätä. Ei mun lapsi tee sitä tahallaan. Ihan muuten vaan mukiloi tai potkii (!) pienempiään. Mä en voi kuvitellaakaan, että mun lapseni löisi tai potkisis ketään saatikka heittelisi painavilla esineillä. Sen kerran kun mua purrut olen purrut takaisin ja kertonut, että se todella sattuu! Loppu hyvin lyhyeen.

Tuttavani lapsi löi ja potki omaani. Vanhemmat vähättelivät tapausta, joten puutuin itse siihen kun vahinkoja rupesi sattumaan. Lapsi tuli ja löi esimerkiksi halutessaan lapseltani jonkun tavaran kädestä ja lapseni ei halunnut sitä luovuttaa. Seurasin tilannetta ja kun lyönti tuli, nappasin pojan välittömästi pikkueteiseen miettimään asioita. Pois tultiin vasta kun anteeksi pyydettiin ja sitten juteltiin siitä miksi pyydettiin anteeksi. Välillä eteisessä vietettiin puolikin tuntia huutaen ja itkien. Jokatapauksessa lapsen vanhemmat ihmettelee miksi lapsi tottelee minua, ei heitä ja miksi hän kuitenkin aina kapuaa ensimmäisenä syliini.

Vierailija:

ja jos lapsi on jo kolmas tai neljäs, voi olla, että vanhemmilla on hänelle absoluuttisesti paljon vähemmän energiaa/aikaa/resursseja kuin näille vanhemmille on ollut.

Eli vaikka koti olisi ihan ok, niin nuorempi jää vaille jotain sellaista, mitä vanhemmat lapset ovat saaneet. Ja tässä siis selitys siihen, miksi ehkä vanhemmat eivät mätki, mutta nuorempi kyllä. Eli nuorempi saa ehkä vähemmän huomiota.

Ja koska nuorempi tuntee olonsa koko ajan jotenkin " vajaaksi" tai muuten olevansa epäreilussa asemassa, hän sitten mätkii pienempiään, koska hän tuntee itsensä mätkityksi - hän on aina se nuorin, taitamattomin, typerin jne. Yleensä pienin ottaa vakavammin kaikki mollaukset, senkin takia kun ero vanhempiin sisaruksiin on sen verran iso.

Meillä mätki ja töni esikoinen, joka sai sopivassa määrin aikuisilta huomiota.

jotka muuten kummatkin oat saaneet ENITEN huomiota. Kaikkein kiltein, sopuisin, ymmärtäväisin jav rehellisin lapsistamme on kakkonen, joka paitsi on saanut osakseen paljon lyöntejä ja ilkkumista esikoiselta, on jäänyt vähimmälle huomiolle lapsistamme, koska kolmoslapsi putkahti melko pian perässä ja vei yhdessä esikoisen kanssa äidin ajan ja huomion. Että se siitä teoriasta ;)

ap

Vierailija:

Vierailija:

ja jos lapsi on jo kolmas tai neljäs, voi olla, että vanhemmilla on hänelle absoluuttisesti paljon vähemmän energiaa/aikaa/resursseja kuin näille vanhemmille on ollut.

Eli vaikka koti olisi ihan ok, niin nuorempi jää vaille jotain sellaista, mitä vanhemmat lapset ovat saaneet. Ja tässä siis selitys siihen, miksi ehkä vanhemmat eivät mätki, mutta nuorempi kyllä. Eli nuorempi saa ehkä vähemmän huomiota.

Ja koska nuorempi tuntee olonsa koko ajan jotenkin " vajaaksi" tai muuten olevansa epäreilussa asemassa, hän sitten mätkii pienempiään, koska hän tuntee itsensä mätkityksi - hän on aina se nuorin, taitamattomin, typerin jne. Yleensä pienin ottaa vakavammin kaikki mollaukset, senkin takia kun ero vanhempiin sisaruksiin on sen verran iso.

Meillä mätki ja töni esikoinen, joka sai sopivassa määrin aikuisilta huomiota.

Vähän liian vaativa osa-alue vastattavaksi. Tarvitaankohan tähän psykologia, filosofia vai teologia?



Miksi isot miehet lyövät?

Miksi halutaan puolustaa itseään?

Miksi ihmiset kukkoilevat ja nostavat omaa häntäänsä?

Miksi syntyy sotia?

On tainnut itse opettaa huonoille tavoille veljensä.

Pienempää lyödään surutta.



Täällä kyllä osataan haukkua, jos joku on tehnyt väärän valinnan eikä täällä inhimillisyyttä tunneta. Täällä tölvitään, vaikka toinen tarvitsisi rohkaisua ja tukea.



Onko se sitten ihme, että lapset käyttäytyvät kuten aikuiset? Heille ne nyrkit vaan on helpompi väline kuin sanat.

ei hyväksynyt lapsensa käytöstä vaan kertoi aina puuttuvansa siihen. Sen sijaan en kyllä suostu tuomistemaan pientä lasta tulevaksi väkivaltarikolliseksi vaikka hän suuttuessaan saattaakin lyödä. Lasten käytöksestä ei pitäisi kovin helposti vetää johtopäätöksiä siitä millaisia aikuisia heistä tulee saati sitten ovatko he hyviä ihmisiä vai pahoja. Mun molemmat pojat on lyöneet, potkineet ja heitelleet tavaroilla, nyt vanhempi on koulussa ja saa pelkkiä kehuja käytöksestään eikä ole koskaan ollut osallisena missään konflitkissa. Nuorempi vielä opettelee päiväkodissa mutta käyttäytyy koko ajan yhä paremmin. Olen varma että hänestäkin tulee kunnollinen nuori mies joka ei turvaudu väkivaltaa riitatilanteissa kunhan me kasvattajat jaksamme tehdä omaa työtämme sinnikkäästi ja lapseen uskoen.

Vierailija:

Tää on niin taas tätä. Ei mun lapsi tee sitä tahallaan. Ihan muuten vaan mukiloi tai potkii (!) pienempiään. Mä en voi kuvitellaakaan, että mun lapseni löisi tai potkisis ketään saatikka heittelisi painavilla esineillä. Sen kerran kun mua purrut olen purrut takaisin ja kertonut, että se todella sattuu! Loppu hyvin lyhyeen.

Tuttavani lapsi löi ja potki omaani. Vanhemmat vähättelivät tapausta, joten puutuin itse siihen kun vahinkoja rupesi sattumaan. Lapsi tuli ja löi esimerkiksi halutessaan lapseltani jonkun tavaran kädestä ja lapseni ei halunnut sitä luovuttaa. Seurasin tilannetta ja kun lyönti tuli, nappasin pojan välittömästi pikkueteiseen miettimään asioita. Pois tultiin vasta kun anteeksi pyydettiin ja sitten juteltiin siitä miksi pyydettiin anteeksi. Välillä eteisessä vietettiin puolikin tuntia huutaen ja itkien. Jokatapauksessa lapsen vanhemmat ihmettelee miksi lapsi tottelee minua, ei heitä ja miksi hän kuitenkin aina kapuaa ensimmäisenä syliini.

oliskohan se geeneissä? Aggressiiviset apinamiehet pärjäs parhaiten?