Lue keskustelun säännöt.
Erittäin omalaatuinen ongelma.. liekö kenelläkään muulla tällaista.
16.07.2006 |
Nimittäin: Minä inhoan puhelimessa puhumista. Inhoan sitä niin paljon, etten koskaan olisi kännykkää hankkinut, jos sitä ei työn puolesta olisi vaadittu. Asia on saanut minulla sellaiset mittasuhteet, etten haluaisi pitää puhelintani koskaan päällä enkä jaksa jaaritella puhelimessa ystävien tai sukulaisten kanssa. Niinpä pidänkin kännyäni suurimman osan ajasta kiinni ja auki ollessaan AINA äänettömällä. En kestä ajatustakaan, että puhelimessani olisi äänet päällä ja tulisin koko ajan vartoneeksi sen mahdollista pirinää.
Minulla on aina ollut paljon ystäviä ja heihin olen mielelläni pitänyt yhteyttä kasvokkain, kirjeitse tai mailitse. Kännykän hommattuani jouduin todellisiin ongelmiin, kun uudet ja vanhat ystäväni alkoivat kaivaa numeroani finderista ja puhelin piippasi ja soi jatkuvasti. Väsyin nopeasti. Ratkaisin ongelman siten, että vaihdoin puhelinnumeroni salaiseksi ja annoin numeron vain muutamalle ihmiselle. Silti tässäkin tilanteessa väsyn yhteydenottoihin, enkä jaksa juuri koskaan palata asiaan, jos joku on soittanut enkä ole päässyt vastaamaan. En tiedä miten tätä selittelisin - paitsi että yksinkertaisesti INHOAN puhelimessa puhumista. Ystäviäni en inhoa. Silti olen jatkuvasti vaikeuksissa sen takia, etten ole soitellut kenellekään tai en ole vastannut soittopyyntöihin. Ja tämä kaikki vain todentaa sen, miksi alunperinkään en kännykkää halunnut: puhelin on pelkkä rasite.
Kommentit (11)
Miten pidit yhteyttä ystäviisi ennen kännykkää? Täytyyhän siihen tavalliseenkin puhelimeen puhua. Vai täräytitkö vaan itsesi ystävien luokse kylään... kaameeta!
Sulla ei varmaan sitte koskaan ole ollut lankapuhelintakaan, kun et ole kestänyt varrota sitä, jos se vaikka sattuu soimaan :).
Huh, kulostaa, että olet sekoamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstareihin vastaaminen ei kuitenkaan ole ongelma. En pidä puhelinta äänettömällä päivisin, mutta yritän selvitä puheluista mahdollisimman nopeasti. Ystävissä ei ole vikaa eikä livenä puhumisessa.
Tapaan mielelläni ystäviäni ja vietän paljon aikaa heidän kanssaan. Joko kirjoitan kunnon mailin kun minulla on aikaa, tai sitten vietän illan ystävän kanssa. En niin perusta puhelinkeskusteluista, en koskaan ole ollut ns. puhelinihminen.
Ennen kännykkäaikaa olin toki vielä koululainen ja silloin tapasin heitä pienellä paikkakunnalla päivittäin jo ihan koulunkin puolesta.
Olen melkein kohtalotoveri. En juuri koskaan vastaa puhelimeen, enkä varmasti soita kellekään. Tekstareita kyllä kirjoittelen ahkerasti, ja olen muutenkon tosi sosiaalinen. Mulla on laaja ystäväjoukko, enkä ole kärsinyt siitä että kommunikoin mieluiten naamakkain tai kirjoittamalla.
Jos jollain on tärkeää asiaa, jättää viestin vastaajaan, johon mä vastaan tekstarilla, jos tarvetta on.
En ole aiemmin ajatellut olevani erikoinen, mutta nyt huomaan olevani vähän... ;)
Voisiko sinulla olla kyse sellaisesta? Tuleeko jotain fyysisiä oireita matkapuhelimesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mulla on känny auki mutta äänettömällä ja ilman värinää.
Viesteihin vastaan mutta viiveellä joka saattaa olla 1päivästä 1 viikkoon kun olen unohtanu kännyn olemassa olon.
on kännykkä AINA äänettömällä enkä koskaan vastaa puheluihin tai soittele kenellekään. Tekstiviestit on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ikäänkuin " pakottaa" reagoimaan ja naisten maailmassa heti suututaan jos toinen ei vastaa. Minulle on muutama ystävä sanonut suoraan, että he loukkaantuvat verisesti, jos en vastaa puhelimeen tai palaa asiaan heti kun pystyn. Ja olen sen seurauksena sulkeutunut entistä enemmän, minua kun ei määräillä.
ap
Yksi tuttuni ei koskaan lue tai vastaa tekstareihin, vaan hänen mielestään pitää aina soittaa. Voitte arvata, että hänen kanssaan olemme aika vähän tekemisissä, sattuneesta syystä... Muiden kanssa on kyllä kommunikointikanavat löytyneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin ajan autolla 60km saadakseni jonkun asian toimitettua, kuin soitan. Ystäväni tietävät ongelmastani ja hyväksyvät sen, onneksi.
Miten tekstariin vastaaminen eroaa meiliin vastaamiseen. En ymmärrä.