Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen ylihuolehtiva ja takertuva äiti=(

Vierailija
08.05.2007 |

Poikani (esikoinen) on ollut pienen ikänsä erittäin arka ja hyvin hitaasti lämpiävä. Tästä varmaan on sitten kehkeytynyt siihen, että olen käynyt tosi huolehtivaksi (uudet tilanteet yms..).. Anopit sun muut saarnaa koko ajan siitä miten poika pitäis laittaa tarhaan sosiaalisoitumaan (kirjotinkohan oikein??) ja etä se teksi pojalle hyvää. Lapsi on nyt vajaa 3-v. Minusta itsestä tuntuu jotenkin ihan kauhealle, että laittaisin pojan tarhaan, jossa se rääkyis keuhkot pellolle jättötilanteessa. Me käydään kerran viikossa kerhossa ja sillon tällön tuttujen lapsien luona leikkimässä. minusta tämä on ihan hyvä. Kukaan perhe/lähipiirissä ei kuitenkaan näin ajattele, vaan heidän mielestä pojan pitää mennä tarhaan. olen heidän mielestä takertuva ja ylihuolehtiva. Olen ajatellut tarhaan laittoa vasta n.4-v:nä.. Tuntuu tosi painostavalle, kun kaikki pommittaa tän tarha-asian tiimoilta=(

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäs laittaa 2 ja 3v viikonlopuksi hoitoon kun lähetään lomalle mutta en tiiä tohinko. lapset odottaa innolla että pääsee mutta minä... RAUKKA

Vierailija
2/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOs lapsi on ujo ja arka tempperamentiltaan, ei tarha ja " karaiseminen" ole mikään ratkaisu, päinvastoin arkuus ja turvattomuus vian pahenee. Musta sun tulisi rohkaista lasta pienin askelin pärjäämään muiden lasten kanssa ja ilman äitiä. Esim. antaa lapsi hoidettavaksi jollekin luotettavalle aikuiselle pieniksi ajoiksi. Ei kai sun poikasi koko ikäänsä sun helmoissa ole ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän poika oli samanlainen kun sun poika ton ikäsenä, noin 4-vuotiaana yhtäkkiä alkoi kaivata toisten lasten seuraa, nyt kun on eskarissa, on tullut paljon kehuja kun on sosiaalinen ja avoin. Eli aika tekee tehtävänsä. Anna pojan rauhassa kerätä rohkeutta, ei kaikkien tarvi olla rämäpäitä jo syntyessään.

Vierailija
4/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

(ja sinne menee tosi mielellään) ja ei ikävöi.. Ja tosiaan käydään kerhossa, jossa poika leikkii lapsien kaa ja välillä käy sylissä(halimassa ja jatkaa leikkiä (pieni tarkastus oonko vielä siinä?). Vaikka on ihan tosi rasittavaa muiden sekaantuminen tämän tarha jutun tiimolilta, niin taidan vielä olla " hysteerinen takertuja" ainakin tohon 4-v asti;)

Vierailija
5/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja eihän lapsesi pelkästään kotona ole, jos käytte kerhossa ja kylässä. Tuo sukulaisten neuvominen ja omien mallien tyrkyttäminen on rasittavaa.

Vierailija
6/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsesi kerran haluavat mennä hoitoon viikonlopuksi ja innolla sitä odottavat, on ITSEKÄSTÄ kieltää se siksi, ettei äiti niin halua. Sä et ole raukka, vaan itsekäs.



Ap:n tilanne on ihan toinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa tutustua Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoihin (Temperamentti, Temperamentti ja koulumenestys ym.), hän kirjoittaa hyvin lasten temperamenteista. Hitaastilämpiävän temperamentin omaaville lapsille ei todellakaan ole hyväksi väkisin sosiaalistaminen ja pakottaminen, vaan antaa lapsen itse laajentaa reviiriään omaan tahtiinsa. Toki kannattaa tarjota lapselle tilanteita, joissa hänellä on mahdollisuus halutessaan olla ilman äitiä. Esimerkiksi syksyllä joku parin tunnin kerho.



Oma hitaastilämpiävä esikoiseni on kerhosta pitänyt valtavasti ja on todella ylpeä kun uskaltaa olla siellä ilman äitiä. Kerhon aloituksessa äiti saa olla mukana niin kauan kuin lapsi sanoo että pärjää ilmankin, ensin vaikka itse kerhotiloissa ja sitten eteisessä odottamassa jne. Jos teille olisi kerho mahdollinen, kannattaa aloittaa lapsen valmistelu siihen jo nyt ja puhua siitä pitkin kesää, suunnitella kerhoreppua ja mitä sinne otetaan evääksi, mitä kerhossa tehdään... Etukäteen valmistaminen on todella tärkeää.



On hyvin vaikeaa tasapainoilla liian huolehtimisen ja sopivan " eteenpäinsysäämisen" välillä, sen tiedän omasta kokemuksestani. Mutta itse tunnet lapsesi valmiudet parhaiten, anna hänelle aikaa innostua itse itsenäistymisestä, niin kuin olet tehnytkin. Mummoille voit vaikka antaa Keltikangas-Järvisen kirjan luettavaksi niin hekin ehkä ymmärtäisivät että painostus (sinun tai lapsen) ei johda mihinkään positiiviseen.

Vierailija
8/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kyse olisi 8-vuotiaasta, sitten olisi syytä huoleen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ovat siis olleet muutenkin luonteeltaan ujoja eli en siis väitä että kotihoito olisi niistä sellaisia tehnyt.

Mutta jokaikinen niistä on noin 4-vuotiaana reipastunut ihan itsestään. Ja mä uskon että jos on arka lapsi niin sen kuuluukin saada roikkua pitkään " äidin helmoissa" niin se saa rauhassa kasvattaa itsetuntoaan ja niin siitä tulee vahva lapsi joka pärjää sitten isompana.



Mutta sun tarvii olla myös vahva ja olla välittämättä muiden sanomisista ja luottaa täysin siihen että sun lapselle on parasta mennä tarhaan vasta 4-vuotiaana.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi seitsemän