Kuinka moni on purkanut kihlauksen???

Onhan tuota tullut tehtyä vielä pahempaakin. Sitä nuorena vaan ajattelee, että niin voi käydä muille mutta ei mulle, mutta elämä useimpia opettaa, että ihan kaikille voi käydä vaikka melkein mitä vaan mitä ei ikinä uskoiskaan (no ei kai nyt sentään mitään rikollista). Sen asian hyväksyminen on tärkeintä ja se asia pitää vaan kohdata. Itsellä tuli kohdattua joskus 22v varmaan.



Muiden tilanteeseen ei mielestäni saisi ottaa mitään kantaa, mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että tuossa menee nyt helposti kaksi asiaa sotkuun. Ensimmäisenä pitäisi miettiä ihan ilman tätä nuorempaa kaveria, että tuleeko tämän " tylsän" miehen kanssa elämästä mitään sittenkään. Mikäli se tie on käyty loppuun, niin sitten eroaa ja sitten vasta miettii muita kuvioita. Ilmeisesti tämä kuitenkin hivenen myöhäistä, sillä noiden kahden asian irrottaminen päässä voi olla vaikeaa. Kuitenkin herättelisin ajattelemaan, että entäs jos vaikka tämä nuorempi ei sinua huolisikaan, niin haluaisitko silti erota?

Niin ja sen vielä sanoisin, että ulkopuolisten mielipiteillä ei saa kyllä olla merkitystä noin isoissa asioissa. On eri asia ostaa toisten mieliksi vaikka keltaisia serviettejä kuin valita vaikka mies...

Niinpä.. Mutta vaikuttaako se jos sanon, että suhteen 3 vuodesta 2 on ollut TÄYSIN SEKSITTÖMIÄ avokkini kanssa? Ei minkäänlaista kemiaa, kylläkin kiintymystä ja arvostamista toista kohtaan. Joten pelottaa erota näin hyvästä miehestä, en ymmärrä...



ap

Mitähän tässä tapahtui... taisi tietokone innostua seksittömyydestä.



Niin, mutta sitä ei voi kukaan ulkopuolinen sanoa, että miten tärkeää jollekin seksi on.



En osaa muuta sanoa kuin että, anna itsellesi aikaa. Ei sitä päätöstä tarvitse tänä yönä tehdä, ei tänä kesänäkään vaan silloin kun sinusta siltä tuntuu. Tietty asioita helpottaisi, jos uskaltaisit niistä puhua vaikka kihlattusi kanssa. Voipa olla hänelläkin mielipide asiaan.

Minä ihan tavallinen mies. Sun miehes on vikaa.

Avokin kanssa on puhuttu. Ei osaa sanoa juuta, ei jaata. Haluaisi olla yhdessä, asiasta on puhuttu, mutta seksiä ei vain näy ei kuulu. En usko että se asia kauheasti muuttuu ;(? Kuinkahan kauan tätä vielä pitää pähkäillä, olen jo vuoden miettinyt asiaa :/ Kihloihinmeno kadutta, hirveätä myöntää!



ap

lopulta ilmeni että taustalla miehen paha masennus.



Sanon samaa mitä tuo yksi mies: normaali terve mies ei ole ilman seksiä kahta vuotta. Joko hän saa sitä muualta tai halut on pois, ja ne vie esim. sairaus, lääke tai aineet.

mies oli akateeminen, hyväkäytöksinen, hyvännäköinen, menestyvä jne. asuttiin yhdessä kaunista kotia, meillä oli yhtenevä maku mm. sisustuksen, vaatteiden, leffojen yms. suhteen, ja oikein kiva ja kohtelias suhde. vaan ei seksiä, mies ei halunnut.



tämä seksiasia paisui lopulta (lähinnä minun päässäni, en halunnut rasittaa miestä siitä puhumalla. pari kertaa yritin, mutta hänen aggressiivinen vastauksensa hiljensi minut nopeasti. ajattelin niinkin, että jos latistan miehen miehistä itsetuntoa valittamalla hänen kyvykkyydestään, niin pilaan lopullisesti kaikki mahdollisuuteni ikinä saada seksiä suhteessa) niin suureksi että lähdin suhteesta.



ensin tuntuikin hullulta lähteä ja jättää hyvä mies vaan siksi etten saa munaa. vähitellen ymmärsin ettei kyse ollut pelkästään mistään munasta tai saamisesta, vaan siitä että mulla ei ollut lupa siinä suhteessa olla kokonainen aikuinen nainen haluineni päivineni, vaan mun pyynnöt ja odotukset lytättiin heti alkuunsa, mut leimattiin itsekkääksi ja pinnalliseksi munahaukaksi ja määrättiin tiettyyn muottiin.



mun piti olla tietyn näköinen miestä varten, hoitaa koti tietyllä tavalla, tukea miestä tietyllä tavalla, kannustaa, huolehtia, vetäytyä tarpeen mukaan, mukauttaa oma mielialani miehen mielialan mukaan (olla turhia naurekselematta jos hänellä oli huono päivä, olla tuomatta murheitani esiin jos hän oli hyvällä tuulella), olla näppärä koti-ihminen, trendikäs ja hauska seuraihminen ulkoilua varten, hellä ja lempeä suu supussa pikaisesti pussaava pikkupikkutyttökaveri kepeisiin koti-iltoihin. mutta ei eroottinen aikuinen nainen, se oli itsekästä, lapsellista, naurettavaa ja tuomittavaa.



sanomattakin lienee selvää että kun mies kolmesti vuodessa halusi seksiä niin minun piti olla täysillä mukana, innostunut ja hurmiossa. oikeasti pidätin itkua, tai itkin salaa viimestään vessassa tapahtuneen jälkeen. seksi (joo siis sitä oli olemassa, ne kolme kertaa vuodessa) ei ollut erityisen hyvää tai huonoa. tuntui vaan jotenkin kohtuuttomalta että minun piti ensin monta kuukautta hillitä haluamistani, ohjata energiani muuhun (liikuntaan, olin tosi timmissä kunnossa silloin), unohtaa koko erotiikka ja sitten miehen päätöksellä yhtäkkiä muistaa mitä kaikkea voisi olla olemassa.



no joo. itse tein ehdottomasti oikean päätöksen kun lähdin. ap varmasti tiedät itse mikä sinulle on parasta. jos päätät erota, niin annan ihan käytännön vinkin: tee itsellesi henkinen muistilappu siitä milta sinusta ihan oikeasti suhteessa tuntui. sitten kun itsesyytöksissäsi ja yksinäisyydessäsi kieriskellen mietit oliko sun oikeasti pakko lähteä niin voit tsekata sitä lappuasi ja todeta että kyllä oli (siis jos koet niin, en kehota sinua eroamaan jollet itse oikeasti tunne tarvetta siihen).