Lue keskustelun säännöt.
Oma kuolema peloittaa sen takia, miten omat lapset pärjäisivät ilman äitiään. Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
24.01.2007 |
Surullisia aiheita tänään.. Ajattelin kysyä, onko muilla " pelkoa" omasta terveyden menettämisestä tai jopa kuolemasta lasten takia? Miten tämän asian kanssa pärjäätte? Olen miettinyt, onko minulla huoleni käynyt jo elämää rajoittavaksi peloksi, kun tätä mietin usein. Tiettyjä asioita vältän elämässä, ja valitsen aina turvallisen vaihtoehdon jos tällaista on tarjolla, esim. en aja autoa kun en uskalla jne. Olen yh ja en tiedä miten lapseni pärjäisivät ilman minua.
Onko muilla yhtään samanlaista?
Kommentit (4)
Me ollaan ihan tavallinen ydinperhe, joten siksi asia ei ole aivan niin ahdistava, koska lapsille jäisi kuitenkin tuttu isä huolehtimaan heistä. Ja toivon mukaan osaisi järjestää itselleen kodinhoitajaa tarpeen mukaan, jotta arki sujuisi. Ja rakkautta isältä riittää varmasti aivan tarpeeksi.
Oletko miettinyt, kenen haluaisit huolehtivan lapsistasi, jos kuolisit. Asiasta voi sopia varmuuden vuoksi. Voi vaikka kysyä aivan lakimieheltäkin, millainen sopimus on pätevä, ettei sosiaaliviranomaiset kuolemantapauksessa sijoita lapsia aivan vieraalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi lapsiani oikeastaan kenellekään sukulaiselle enkä kummeille yms. koska kaikkien kasvatustavoissa on mielestäni jotain, mitä en omalle lapselleni toivoisi: liikaa uskonnollisuutta, liikaa vapautta, liikaa kuria, liikaa orjapiiskuruudeksi menevää " kannustamista" . Varsinkaan miehen sukulaisille en haluaisi lasteni joutuvan, vaikka heissä olisi sopivan ikäisiä ja periaatteessa ihan ok väkeä. Vieraallekaan en haluaisi lapsiani, koska silloin varmaan sukulaissuhteet katkeaisivat.
Ylipäätään suhtaudun asiaan hyvin itsekkäästi: en haluaisi omien lasteni ikinä kutsuvan ketään muuta äidiksi!
Olen oikeastikin yh, ei mitään yhteishuoltajuuksia. Isä näkee lasta pari kertaa vuodessa, jos häntä sattuu kiinnostamaan. En usko, että isällä olisi mahdollisuus saada lapsen huoltajuus kuoltuani. Lapsella on paljon välittäviä sukulaisia minun puoleltani joiden hoiviin hän on tervetullut, jos minulle jotain kävisi.
Elän mahdollisimman terveesti, kuntoilen, en juo alkoholia, en polta tupakkaa jne. Ikääkin on alle 30v itselläni ja lapsi jo koulussa, että toivottavasti saan nähdä hänen saavuttavan aikuisuuden.
tuota asiaa pelkään ja ajattelen minäkin. Mieheni on niin valtavan äkkipikainen. Ihan kamaalaa olisi.