Kärsitkö masennuksesta, joka liittyy ylipainoosi ja minäkuvaasi.

selluliittia makkaraa ja raskausarpia ja runsas karvoitus!



165 cm /69 kg

Mutta miten? Joka päivä tulee syötyä liikaa. Koko viikon olen yrittänyt selvitä 1400 kcal per vuorokausi ja 2 litraa vettä. Mutta ei tunnu missään. Voin liian huonosti ja olen niin hermostunut, että en selviä 900 kcal dietillä.

En ole koskaan, KOSKAAN nähnyt naisella rumempaa vartaloa kuin minulla. En edes lihavilla eläkeläistantoilla uimahallissa. Ja minä olen sentään 25... Vatsani roikkuu älööttävänä reppuna ja raskausarvat tekevät kaukesta kainaloiden ja säärien välissä kuin 90-vuotiaan mummoni ihon, ryppyisen. Olen normaalipainoinen, mutta vatsassani on kymmeniä makkaroita, osa myös hautuu ja tulehtuu kuin todella lihavilla naisilla. Jos levitän jalkani, nivustaipeissani roikkuu poimuina raskausarpinen iho. Rintani roikkuvat nännit alaspäin, ovat mallia mankeloitu puikula ja täysin raskausarvissa.

Kasvojani peittävät aknearvet.

Olen hirveä.



Ja ei, nämä eivät tosiaan tunnu " kunniamerkeiltä äitiydestä" tms. Enemmänkin rangaistukselta.

Vierailija:

En ole koskaan, KOSKAAN nähnyt naisella rumempaa vartaloa kuin minulla. En edes lihavilla eläkeläistantoilla uimahallissa. Ja minä olen sentään 25... Vatsani roikkuu älööttävänä reppuna ja raskausarvat tekevät kaukesta kainaloiden ja säärien välissä kuin 90-vuotiaan mummoni ihon, ryppyisen. Olen normaalipainoinen, mutta vatsassani on kymmeniä makkaroita, osa myös hautuu ja tulehtuu kuin todella lihavilla naisilla. Jos levitän jalkani, nivustaipeissani roikkuu poimuina raskausarpinen iho. Rintani roikkuvat nännit alaspäin, ovat mallia mankeloitu puikula ja täysin raskausarvissa.

Kasvojani peittävät aknearvet.

Olen hirveä.

Ja ei, nämä eivät tosiaan tunnu " kunniamerkeiltä äitiydestä" tms. Enemmänkin rangaistukselta.

Itse näen itseni mielikuvissani hoikkana, sellaisena kuin olin joskus nuorena. Ja se jo on auttanut, kilot karisee niin että kohisee... Toki olen syömistäni muuttanut rajusti, mutta se on tullut jotenkin vaan siinä sivussa. Pitää muistaa kannustaa ja kehua itseään joka päivä.

Nimittäin ihminen on sitä mitä ajattelee (ja syö).

Eli en kärsi masennuksesta. Koska haluan pysyä tulevaisuudessakin terveenä ja olla nykyistä paremmassa kunnossa, rupesin viime syksynä kuntoilemaan ja liityin painonvartijoihin. Paino putoaa kohisten ja mieliala kohenee entiestään. Elämässä on paljon ihania asioita, ja onni lähtee ihmisen sisimmästä, ei ulkonäöstä. Onnellinen ylipainoinen on onnellinen normaalipainoisenakin, ei laihtuminen lisää onnellisuutta kuin korkeintaan hetkellisesti.