Raskaana ja mies haluaa abortin
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta ja asumme yhdessä.
Minä olen 32 ja mies 39. Eilen testasin positiivisen raskaustestin, yllätysraskaus. Lapsia on ollut tarkoitus hankkia joskus mutta ei vielä.
Järkytyin itse enkä ole asiaa vielä ymmärtänyt kunnolla mutta miehen reaktio järkytti minut totaalisesti.
Mies tokaisi välittömästi " No se on hoidettava pois. Eikö?"
Tuo kysymys lopussa oli enemmän toteavana kuin kysymyksenä.
Olin/olen ymmälläni. Olisin kaivannut mieheltä tukea ja keskustelua, toki ymmärrän ensijärkytyksen.. mutta hän jätti minut yksin asian kanssa ja pakeni itse television ääreen kun minä itkin makuuhuoneessa. Jossain välissä totesi minulle että turha sitä enää on itkeä, asia vaan pitää hoitaa nyt pois.
Kun menimme nukkumaan, totesin että mitä jos en siihen pysty (aborttiin) johon mies vastasti pontevasti " PAKKO" ja " pystyy siihen muutkin" .
Mitään keskustelua ei käyty. Tuo oli selkeästi ainoa vaihtoehto ja ratkaisu mikä minulle/meille on " tarjolla" .
Oliko tuo miehen ensijärkytyksen aiheuttama asian torjumisreaktio vai mitä voin päätellä?
Suhteemme on ihan ok, keskustelu tosin ajoittain vaikeaa kun mies sellaista taitavasti pakenee.
En todellakaan vielä tiedä itse mitä tehdä, mutta miehen " komentava" ja hetkessä valmis päätös järkyttää. Eikö tällaisen asian tulisi olla tarkan harkinnan jälkeinen ratkaisu eikä välittömästi valmiina oleva päätös? Kahdenkeskeinen päätös tämä nyt ei ainakaan vielä suinkaan ole.
Kommentit (28)
Vastaava tilanne oli meillä aikanaan. Miehen kommentti /asenne oli tuo. Mä en siihen aborttiin ois pystyny. Ja mies se väitti lähtevänsä ym. uhkailua. mutta tässä me nyt edelleen perheenä elellään..
kyl mä veikkaan alkujärkytykseks tota..
En osaa sanoa.. tuli tosi yllätyksenä koko asia.
" Nyt ei olisi ihan vielä sopiva hetki" on perustelu lähinnä..
Mikä oikeasti on " sopiva hetki" ja tuleeko lapsia sitten napista painamalla juuri sopivalla hetkellä? Tuntuu jotenkin että tällä asialla on nyt jokin tarkoitus.. en vaan tajua mikä.
Miehen tyly asenne järkytti kyllä eniten! Tuntui äärimmäisen loukkaavalta.
Suhteenne ennuste on huono:
1) joko suostut aborttiin, ja se kalvaa sinua loppuelämäsi, et anna sitä miehelle anteeksi ja suhde päättyy tästä syystä. Huono omatunto abortista taas ei pääty.
2) Pidät lapsen. Mies häipyy tai ei häivy, mutta suhde ei kovin ihmeellinen varmaan ole, ellei hän koe jotain herätystä isyyteen yhtäkkiä (mitä epäilen).
Voit päätyä yksin abortin tehneenä tai lapsen kanssa, siinä vaihtoehdot, jotka minä nään.
Johan sinulla kohta biologinen kellokin tikittää.. Aikuiset ihmiset! Mieti haluatko koskaan lapsia vai et. Miehesi ei selvästikään halua.
tässää on herran laukku , herra on hyvä ja pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa.. Minä en aborttia tee.
Tosia asia on, että ikää on jo molemmilla noin paljon voi olla aika viimeiset mahikset edes mikuloita tehdä ja jokainen abortti myös vahingoittaa kohtua. Yksi tuttavani ei voinut enää abortin jälkeen edes saada lasta,, juu on harvinaista muttta mahdolista.
miksi noin vanhat tekee lapsia enää! Tuo mieshän on mun papan ikäinen kun teidän lapsi on täysi ikäinen! huh huh!
Jotkut abortin läpikäyneet eivät ole saaneet lasta sitten kun ovat halunneet.
Lemppaisin äijän pihalle ennen kuin lastani tappaisin. Se on sinun sisälläsi ja sinun lapsesi ja sinä teet päätöksen ei mies.
Tuollaista miestä en arvosta, sillä ei ole kuin miehen housut ja munat jossa sen aivot sijaitsee. Miehen ikä on 39 ja olen todella yllättynyt aikooko hän isäksi 50 vai 60 vuotiaana tai toinen jalka haudassa.
mun isän i oli 50 kun mää synnyin eikä se ollut mitenkään kamalaa.
ite olen nyt 38 ja suunittelen raskautta niin ja ukkoni täyttää 39... tosin eka tehtiin jo 24 vuotiaina mutta siis kuminkin.
Hänen kanta siis aborttiin oli että joskus se on ihan perusteltu ratkaisu. Mutta hän sanoi päätyneensä aina kysymään: " oletteko ajatelleet JOSKUS hankkia lapsia?" Jos vastaus on kyllä, hän sanoi " miksi se sitten on NYT niin mahdotonta?"
Muistaakseni hän arveli että pahin katumus ja järkytys on sellainen että tekee abortin vaikka haluaa lapsia, ja myöhemmin ilmenee ettei esimerkiksi voi saada ollenkaan enää/sen puolison kanssa.
Oikeastaan miehesi reaktiosta riippumatta sinun pitää selvittää itsellesi
-pystytkö ylipäätään tekemään abortin
- pystytkö elämään sen ratkaisun kanssa lopun ikää jos kerran haluat lapsia
- pystytkö elään miehesi kanssa
- luuletko että miehesi koskaan edes haluaa lapsia
menossa sterilisaatioon ja lapsiluvun piti olla täynnä. Jos meillä ei olisi ollut noin montaa lasta en olisi hetkeäkään harkinnut aborttia miehen tahdosta mutta koska tilanne oli lasten osalta tuo ja mies ehdoton abortin tekemisestä kävin lääkäriltä hakemassa aborttia varten ja varasin ajan keskeytykseen. Luulin että pystyn sen tekemään mutta kun viikko oli kulunut ja aborttipäivä lähestyi oli jo niin poissa tolaltani että mieskin alkoi olemaan huolissaan. En pystynyt syömään enkä nukkumaan ja vain itkin koko ajan ja olisin maannut peiton alla koko päivän jos olisin pystynyt. Päivää ennen aborttia peruin ajan ja sanoin miehelle että jos tämä tarkoitta sitten eroa niin olkoon niin. Mies vaan totesi että hän arvasi että en pysty tekemään aborttia vaikka se hänestä olisi ollut paras ratkaisu ja nyt sitten eletään sen mukaan että vauva tulee. Parin päivän päästä alkoi mies jo löytämään asiasta hyviäkin puolia. Se että meille nyt tulee vauva ei ole vaikuttanut mitenkään miehen käytökseen eikä ainakaan vielä ole ottanut erimielisyyttä riidoissa aseekseen enkä myöskään minä ole. Yllätysraskaus on varmasti ollut shokki niin miehelle kuin sinullekin mutta jatkoa kannattaa miettiä tarkkaan. Ja jos itse haluat lapsen /haluaisit joskus lapsia niin kehottaisin kyllä tarkkaan miettimään mitä teet sillä mikä takaa että miehesi koskaan haluaa edes suunniteltua raskautta tai että itse vielä tulet joskus raskaaksi jos siis päädyt aborttiin. Itse podin hirveän huonoa omaatuntoa asiasta alkuun sillä moni täälläkin sanoi että ei miestäkään voi pakottaa isäksi jos ei sitä tahdo mutta moni myös sanoi että nainen on se joka päätöksen tekee sillä nainen on kummassakin vaihtoehdossa se joka viime kädessä kantaa tulevaisuudessa seuraukset päätöksestä.
Tsemppiä ja voimia päätöksen tekoon.
aika tökeröä.. Jos asiasta ei edes keskustella, panee asia kovin mietityttämään.. Tee juuri niinkuin itse haluat ja keskustelkaa miehesi kanssa. Asiaa kananttaa puntaroida, jottei sitten jälkikäteen harmita..
Soita neuvolaan, varaa teille aika kun selität mikä on tilanne ja kaipaat vähän apua!
Mitään hätiköityä ei kannata tehdä! Mutta toisaalta ei kannata odotella viikkoja..
Joku ulkopuolinen (ei sukulainen tai kaveri) kannattaa ottaa avuksi niin saatte uusia ajatuksia ja tarttee toi aisa selvittääkin.
Ehkä vaan tuli täys paniikki miehelle?
Yritä miettiä että haluatko lapsen ja nimenomaan yksin. Ei tuo miehen kommentti kyllä siltä vaikuta valitettavasti että mies olisi kypsä isäksi... Lapsen saaminen vaikuttaa joka tapauksessa parisuhteeseen eikä aina positiivisesti ;) joten pieni vauva yhdistettynä tuohon asenteeseen ei kyllä tiedä hyvää. En jaksa uskoa että noin negatiivisesta asenteesta kasvettaisiin isäksi ihan hetkessä.
olet jo aika iäkäs kohta ensisynnyttäjäksi ja aborttihan voi viedä viimeisetkin mahdollisuudet.
Ja seuraavaa raskautta ei ehkä koskaan tule. Onko miehesi ottanut tämän huomioon? Jättäisin miehen, pitäisin lapsen.
elämäsi pahimman virheen jos miehen tossukkana ollessasi teet abortin.
Et luultavastikaan saa enää helposti lapsia koskaan tämän jälkeen. En käsitä miksi ylipäätään olet niitä tekemässä tuollaisen miehen kanssa, joka ei lainkaan soaa ottaa sinua huomioon?!
Joko teet nyt abortin miehesi mieliksi, ja katkeroidut ja alat vihata miestä (syystä), tai sitten pidät lapsen ja annat tuollaisen lapsellisen " miehen" häipyä. Hän katuu sitä myöhemmin ja tajuaa ettei kaikki aina sujukaan niin kuin HÄN tahtoo.
Ehkä mies ei sitten tahfokaan lähteä kun saa asiat ajateltua, mutta en tiedä onko se sinulle hyväksi vai ei.
Miehesi on jo 39 vuotias. Toki miehet voivat tulla isäksi vanhempanakin kuin naiset, mutta kuitenkin... on jo keskimääräistä vanhempi isäksi. Mies ei varmastikaan kasva henkisesti aikuisemmaksi ilman lapsia (ei varmaa kasvaako lasten kanssakaan). Eli jos ei tätä lasta halua, niin haluaako myöhemminkään. Toisaalta on ollut sun kanssa suhteessa jo noinkin kauan ja ken leikkiin ryhtyy niin tietäköön että raskauskin voi alkaa ei tämä aivan yllätyksenä voi tulla.
Olisikohan nyt hedelmällisintä käsitellä, keskustella läpi miehen suhdetta omaan äitiinsä, isäänsä, sisaruksiinsa? Onko joitain vaikeita ihmissuhteita?Jos ei hallitse edes omaa elämäänsä? Haluaako mies saada lapsia? Pelkääkö naisen jakamista lasten kanssa? Jos vaikka seksielämä on niin pyhää hänelle ja pelkää sen kärsivän?
Jos itse olisin raskauden tilassa niin veisin homman loppuun asti. Kasvaisin ainakin itse aikuiseksi vastuulliseksi naiseksi, jolla on toki elämää raskauden jälkeenkin (= myös sukupuolielämää). Mies saisi sopeutua tai jäädä pois kuvioista. Ei olisi mukavaa jäädä yksinhuoltajaksi, joten yrittäisin jotenkin saada miehenkin uskomaan kykyihinsä olla isä lapselleen. Mutta jos ei niin ei. Kyllä elämä minua kantaisi. Abortin jälkeen en usko, että mikään enää olisi niin selvää ja varmaa. Suhde kärsisi myös väistämättä.
Nimim. kaksi lasta ja tasapainoinen mies
Oltiin oltu miehen kanssa 4v kun sain tietää olevani raskaana. Miehen ensireaktio oli EI. Kuitenkin pähkäilin sen päivän ja itkin vuolaasti. Seuraavana aamuna mies lähti töihin, laitoin viestin jossa ilmoitin pitäväni lapsen ja halusin miehen tukevan. Tällä hetkellä tuo " ylläri" katsoo ankronikkaa filmiltä. Eikä mies ole katunut päivääkään että poika syntyi.
Joten pidä pääsi jos siltä tuntuu.
minun äiti harkitsi sitä miehensä painostamana kun odotti viimestään ja ikääkin oli jo 43v. mutta ei tehnty sitä onneksi, koska hänellä on nyt todella ihana poika ja minulla suuremmoinen veli.
Jos haluat lapsen pitää niin teet sen päätöksen, mutta tuon miehen kanssa et lapsia voi kasvattaa! Mies nimittäin tuo vastustuksensa esille aina kun on tilaisuus. Suosittelen puhumaan miehellesi tunteistasi, mutta pahoin pelkään että tämä asia jää kaivertamaan välejänne, jos sinäkin aborttiin päädyt. Jossain vaiheessa asia alkaa sinulla kummittelemaan. Eli päädyitpä itse aborttiin tai et, suosittelen vaihtamaan maisemaa!