Raskaana ja mies haluaa abortin

Kuulostaa alkujärkytykseltä. Eihän mies sitä raskautta tunne kehossaan, ja miehelle sitä lasta ei vielä ole olemassa. Koska ei vielä ollut ajatellut lasta hankkia, niin siksi varmaankin vastaa " ei" . Kuitenkin, jos hän lapsia myöhemmin olisi valmis hankkimaan, niin todennäköisesti raskausaikana ehtii kypsyä lapsi-ajatukseen. Varaudu kuitenkin siihenkin, että mies ei kypsy. Ei kaikki kypsy koskaan, ja tosiaan, joskus voi taustalla olla jotain perhesuhteissa tms - se taas voi selvitä juttelemalla esim. ammattiauttajan kanssa.



ja ennenkaikkea - ONNEA!!! elämäsi on juuri muuttunut positiivisesti!!!

Lupailee vaan, että ehkä sitten joskus, että saa sinut pysymään luonaan. Ihmiset on itsekkäitä paskiaisia joskus.



Kysymys onkin nyt, haluatko SINÄ tätä lasta. Jos haluat, et tee aborttia. Jos et halua, teet. Mutta muista, että kello todellakin tikittää, vaikket mikään ikäloppu vielä olekaan, ja jokainen tehty abortti lisää komplikaatioiden mahdollisuutta tulevissa raskauksissa. Eli sitten joskus, kun olisitte (ehkä) molemmat valmiita, lasta ei tulisikaan.



Jos päätät pitää lapsen, tee miehellesi selväksi, että nyt on valinnan paikka. hän voi lähteä kävelemään, tai jäädä isäksi, mutta myöhemmin valintaa on turha itkeä, teki kummin vaan. Hän on aikuinen ihminen, tehköön omat päätöksensä.

En vaan ymmärrä miksi 32vuotias nainen joka haluaa lapsia niin tekee abortin vielä tuossa vaiheessa! Ihan käsittämätöntä. Ensinnäkin tuossa iässä raskautuminen on jo aika vaikeaa ja kun mieskin on tota luokkaa niin huh huh.



Itse tein lapset nuorena ihan sen takia jotta olisin siinä 40v. hutikoilla kun lapset on " lentäneet" pesästä ja olen vielä hyvissä voimissa kun lapsillani on lapsia. Järjetöntä tehdä lapsi 39vuotiaana ja lapsilta puutuu mahdollisesti mummot ja papat kun omakin isä alkaa olee jo pappa iässä. Minusta jotenkin surullista ja niin väärin lapsia kohtaan.

Tosin siitä on jo pitkä aika ja tilannekin oli hieman eri, mutta olimme juuri aloittaneet seurustelun nykyisen mieheni kanssa ja olimme nuoria. Kun huomasin kauhukseni olevani raskaana. Monet itkut itkin ja itkettiin yhdessäkin ja sekavassa ja herkässä mielentilassa miehen painostuksesta varasin ajan aborttiin. En ollut itse ratkaisusta kuitenkaan täysin varma. Abortin päivä tuli ja sairaalassa käytävällä omaa vuoroani lääkärille odotellessa mietin vieläkin kuumeisesti, mitä teen. Kunnes tutkimuksessa huomattiin, että raskaus oli mennyt kesken.. Jouduin kaavintaan ja tilanne meni siis loppujen lopuksi näin..



En tiedä tänä päivänäkään olisinko pystynyt tekemään aborttia, vaikka mies oli vakaasti sen kannalla. Mutta, kun nytten vuosien jälkeen mietin tuota kaikkea uskon, että jos abortti olisi tehty niin en enää olisi yhdessä mieheni kanssa. Eikä meillä olisi näitä kahta suloistakin suloisempaa lasta. Tunnen aina pientä surua ja syyllisyyttä, kun mietin ensimmäistä raskauttani. Vaikka se loppujen lopuksi keskenmenoon päättyikin.



Tällä kaikella tahdon sinulle sanoa, että mieti ratkaisusi rauhassa ja tarkasti, mitä oma sydämesi sanoo. Tahdotko sinä tämän lapsen? Tai tahdotko lapsia ylipäätään? Oletko valmis kantamaan vastuun lapsesta tarvittaessa yksin? Onko raskaus ja lapsi todellakin niin kamala asia vai onko tämä lapsi ehkä tarkoitettu juuri sinulle ja juuri nyt?



Älä anna kenenkään ei edes lapsen isän painostaa itseäsi aborttiin.



Voimia ja jaksamista!

Kiitos rohkaisevista ja asiallisista kommenteista.

Olen saanut varattua ajan ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvolaan ammatti-ihmisen kanssa keskustelua varten ja mies lupasi tulla mukaan. Katsotaan miten käy.

Miehen äiti on maailman ihanin ihminen, mutta isästä ei ole koskaan ollut isäksi ja hän on myös olematon isovanhempi. Hän sanoi mm. ensimmäisen kerran lapsemme nähdessään, että häntä ei saa kutsua papaksi, koska hän ei ole mikään vanha mies (53v). Huomautin hänelle, että olet isovanhemmista vanhin...



Mieheni vanhemmat ovat eronneet muutamia vuosia sitten ja " papalla" on nyt nuori vaimo ja pieni lapsi. Toivottavasti hän ei itse tajua miten huvittavalta hän näyttää harmaine hiuksineen nuorta leikkiessään. Mieheni inhoaa isäänsä enemmän kuin mitään muuta.

Vierailija:

Järjetöntä tehdä lapsi 39vuotiaana ja lapsilta puutuu mahdollisesti mummot ja papat kun omakin isä alkaa olee jo pappa iässä. Minusta jotenkin surullista ja niin väärin lapsia kohtaan.

Miten niin järjetöntä? Pitäisikö ne sitten jättää kokonaan tekemättä? Ap on ollut miehensä kanssa 2.5 vuotta, ei hän olisi niitä kaksikymppisenä voinut pyöräyttää.

Elämäntilanteita on erilaisia ja kaikki eivät ole selaisessa parisuhteessa/tilanteeessa 20-vuotiaina, että lapsia haluaisi tehdä. Hienoa jos sinä olit.

Toivottavsti ap:n miehen reaktio oli vain järkytystä ja refleksinomaista yritystä palauttaa tilanne nollille. Hyvä, että suotuu puhumaan asiasta.

Sinuna pitäisin sisälläsi kehittyvän, viattoman ihmisen alun. Ymmärrän asiasta sen verran, että ainoa syy aborttiin olisi se, ettei mies haluaisi lasta juuri nyt. Pidä sinä lapsi ja arvosta sitä pikkuista, vaikka miehesi ei teitä arvostakkaan. Pärjäätte varmasti kaksin.