minusta akateemikkous huonontaa luonnollista äitiyttä.

Aloita selvittämällä näiden ero, niin jatketaan sitten.

Olen ns. " luontainen äiti" , kuten kaikki ystäväni sanovat. Olen vaistovanhemmuuden kannataja, ja ehdottomasti suosin luonnollisuutta ja pehmeyttä lapsen kasvatuksessa -- joskin rajoja ja rakkauttakin.



Itselläni on akateeminen tutkinto ja olen opiskellut mm. kasvatustiedettä ja psykologiaa. Itse koen, että akateemiset opintoni ovat vain parantaneet kykyäni toimia äitinä -- ja ammattikasvattajanakin.

Akateeminen olen kyllä, akateemikko en varmaan ikinä :). Jos kuitenkin ap tarkoitti akateemista, niin mielestäni olen silti yhtä kykeneväinen äitiyteen kuin kuka tahansa muukin. Eikös ne mahdolliset heikkoudet äitiydessä johdu ihan jostain muusta...

Tuskinpa siis akateemikot siis pääsevät ihan akuutisti pilaamaan luonnollista äitiyttä. :)

niin pääsisimme tarkastelemaan hypoteesiasi syvemmin.

Ja arvatenkin akateemiset naiset tähän täkyyn haluttiinkin :)

mahtais tehdä hyvä kansakunnan älykkyysosamäärälle

a manistisesta tiedekunnasta ovat pitkälti kyllä naisten ei miesten maailma. Tai ainakin naismainen maailma arvoiltaan ja sisällöltään. Kyllä vaan jotkut taiteiden tutkimusten opinnot kuten kirjallisuustiede ta estetiikka tuovat elämään nimenomaan pehmeitä, humaaneja ja kultturelleja arvoja ja tietoutta. Samoin on vaikea kuvitella vaikkapa kasvatustieteen, kehitys- ja oppimispsykan tai esimerkiksi naistutkimuksen kovettavan ketään tai etäännyttäväm äitiydestä...Tekis varmaan hyvää monen miehen isyydellekin =)



terv: akateeminen pehmo-äiti

Ihan tosi - olen tismalleen samaa mieltä.



Mutta minä pohjaan ajatukseni sille seikalle, että akateeminen ihminen alkaa luottamaan liikaa tutkimusten voimaan, ja siksi unohtaa käyttää / kuunnella vaistoaan. Hyvä vanhemmuus on vaistonvaraista, ei mitään otsa rypyssä suorittamista - akateemisilla kun se tahtoo olla juuri sitä suorittamista jopa silloin, kun ei suoriteta - silloin vaan suoritetaan sitä " ei-suorittamista" .



Lapset hoitoon aikaisin - voisinpa vaikka lyödä vetoa, että aika moni niistä 9 kk ikäisistä vauvoista (kyllä ne ovat vielä ihan vauvoja sen ikäiset reppanat) ovat juuri akateemisten äitien lapsia, joilla on ollut liian kiire takaisin uran ja opintojen pariin, ja myös liian monta asiaa puoltavaa " ruotsalaistutkimusta" takataskussaan, mitä on sitten tietysti sokeasti uskottu.



Totta on myös se, että se maailma on akateeminen; kilpailua ja suorittamista, meriittejä ja titteleitä - kun se pieni vauva, ja vähän jo isompikin lapsi tarvitsisi sitä äitinsä lämmintä syliä, läsnäoloa ja ymmärrystä.



Hyvä aloitus!