Uskonnosta asiaa....

En oikein ymmärrä, mitä hyvää totaalinen hylkääminen saisi aikaan.

Minä en siihen porukkaan sekaantuisi, mutta jos isän kanssa voi olla edes jossain yhteydessä ilman sitä jy-uskontoa, niin sitten sitä tietä yrittäisin.

mutta koska ei mene perille, hän harkitsee välien totaalista katkaisemista. Inhottava tilanne, mutta eipä siinä kai paljon muutakaan ole tehtävissä.. Entä jos katkaisisi puhelun (en tarkoita luuria korvaan, vaan asiallisesti) aina kun juttu kääntyy uskontoon? Tosin ei auta, jos isä ei muusta puhukaan..

Voisitteko keskustella asiasta? Nyt keskustelet siitä meidän kanssamme, ja saat hyvää harjoitusta! Ymmärrän, ettet jaksaisi kuunnella kun isäsi puhuu vain uskostaan, ja siitä mitä sinun pitäisi hänen mielestään tehdä...



Älä vain tee mitään hänen mielikseen! Toistan: EI MITÄÄN.



Hänen on hyväksyttävä sinun ratkaisusi, ja sinun ON tehtävä oman mielesi mukaan. (Olikos vähän päällekäyvästi ilmoitettu?!) Eli se on hän, joka katkaisee välit, jos ei kestä sinua, ja siihen on tyytyminen, sille et voi mitään. Uskonto on suuri tunneasia, ja joskus tunne ohittaa terveen harkinnan ja suhteellisuudentaju pettää. Sinä et voi hänen käytöstään muuttaa, mutta voit vielä yrittää puhua asioista suoraan, nyt kun hän vielä suostuu puhumaan sinun kanssasi.



Harkitse sanasi tarkkaan, koska ne jäävät viimeisiksi mitä hän sinulta kuulee jos ei kykene muuttamaan mieltään tämän elämän aikana. Vala siis lämpöä ja rohkeutta hänen mieleensä, vaikka tiedätkin todennäköisesti menettäväsi hänet, tai oikeastaan JUURI SEN TAKIA! Pojasta polvi paranee... joskus vanhemmat ovat heikompaa tekoa kuin jälkikasvunsa, mutta siitä huolimatta heitä pitää kohdella kunnioittavasti.



Ja älä sure tätä asiaa liikaa. Vanhemmat ja lapset eivät omista toisiaan, ovatpahan vain kanssakulkijoita muutaman vuosikymmenen ajan...

olen yli kolmikymppinen, ja meillä on miehen kanssa lapsiakin. Isäni " suree" , että olemme siskojeni kanssa tehneet " vääriä valintoja" elämässä. Siis aivan naurettavaa.



Se on siis väärä valinta, että emme jaksa sitä paskanjauhantaa enää.

Olen nyt viime aikoina sanonut ihan suoraan isälle, miten asiat on. Mutta eipä se mene perille, koska hänen uskontonsa velvoittaa puhumaan uskosta vaikka väkisin.



Niin, onhan se kamala ajatus, että heidän mukaansa jopa pienet lapset kuolevat vanhempiensa " syntien" tähden harmagedonissa.

Isäni pani välit poikki isäänsä koska hänen isänsä ei hyväksynyt väärää elämäntapaa. Muutama vuosi ennen isoisäni kuolemaa isäni yritti paikata välejä turhaan. Ei se kanta siitä muuttunut. Isäni,minä itse ja lapseni emme kuulu mihinkään uskontoon.