Synnytyksen jälkeinen masennus

soitapa nyt saman tien sinne! taitaa olla vielä puhelintunti menossa!

Toiset suosivat lääkkeitä, itse en, koitan vaan selvitä jotenkin. Yli vuosi jo mennyt ja olo vaan ei ole parempi, kuin hetkittäin.

ei ainakaan meidän neuvolassa reagoitu mitenkään vaikka kerroin ja puhuin jaitkin.

t 3

Kyllä sitä apua saa. Ei tarvitse yksin jaksaa.

kun ei se ihan niin ole, ei auttanut lääkärikään.

itse haluaisin edes jotain joka auttaisi edes vähän. jos voisin vaikka joskus hymyillä kauniille lapselleni. ap

no sit soitat terveyskeskukseen. Luulis sieltä löytyvän apua! Kokeile sitä! Kerro mikä tilanne!

Ja jos ei sielläkään kuunnella, niin sitten sun omat vanhemmat, ystävät, mies...



Ja vielä kriisipuhelin, mielenterveystoimisto, sossu... joku...



Voimia sulle tehdä nuo pari puhelua!

tuo lääkevastaisuus. Toki ei turhaan niitä tarvitse syödä, mutta jos tuntemukset on tuollaiset kuin ap:llä niin lääkkeistä on apua. neuvolaan tai läääkärille nyt nopeasti aika! Apua lastenhoitoon myös muualta.

Nyt lapsen ollessa 1v2kk jaksaa jopa nauttiakin elämästä. Lapsen syntyminen on sellanen elämänmuutos, ettei sitä edes ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisi olla valmistautunut. Samoja tunnelmia oli kuin ap:llakin...

Tiedän tunteen kun haluaisi vain karata pois ja toivoin, että kätkytkuolema hoitaisi lapsen pois. Tunsin että olin pilannut elämäni ja tulevaisuus oli mustaa ja harmaata.

Meillä neuvolan th tarttui heti toimeen kun kerroin tuntemuksista ja varasi ajan mielenterveystoimistoon. Juttelin lääkärin kanssa ja sain masennuslääkkeet. Pari viikkoa meni ja lääkkeet alkoivat helpottamaan oloa. Valoa alkoi näkymään tunnelin päässä ja lapsikin alkoi tuntumaan ihanalta ja rakkaalta. Lääkkeitä söin 5kk ja sitten jätin pois. Tapauksesta nyt 4 vuotta ja toinen lapsi syntyi reilun kk sitten - ei tietoakaan masennuksesta nyt.

Pointtina siis, että ota itse yhteys mielenterveystoimistoon tai pyydä läheistäsi tai ystävää varaamaan aika puolestasi jos et itse tunnu jaksavan. Minusta apuja pitää käyttää (lääkkeet, juttelu jne.) kun niitä on olemassa. Lapsellekin parasta kun äiti voi hyvin, lapsethan vaistoavat mielialoja ja jo senkin takia masennusta pitää alkaa hoitamaan eikä yrittää sinnitellä yksikseen.



voimahalaus täältä!



t: asian kokenut ja siitä selvinnyt

Siinä kyllä kävi selväksi, että lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Mitenkähän Suomessa sjm:een annetut lääkkeet sitten? Onko jollain tietoa? Minä myös kärsin tästä sjm:stä, vauva oli 4 kk:n kun aloin olla hyvin itkuinen, väsynyt, haluton ym. Jaksoin kyllä vauvan hoitaa, mutta itseni hoitaminen sitten jäi. Vaikeuksia oli perheen keskuudessa. Nyt jälleen samat " oireet" on palannu, ja nyt on ajoittain tosi vaikeaa. Inhoan itseäni, kun koen näin, en muutenkaan pidä tällä hetkellä oikein itsestäni ja koen olevani ruma ja varmasti olenkin..

Miehen kanssa ei mitään hellyydenosoituksia ollut pariin vuoteen.

Apua aion myös hakea, jos olo ei tästä parane..