" Vuoden huonoin äiti" ehdokas

käynyt yhtään mitään.

En kyennyt kantamaan lastani kohdussa kuin 27+6 raskausviikolle asti jolloin hän syntyi ja myöhemmin kuoli.



Tappajakohtu teki sen taas, kuudes kerta jo. =(



Huonoin äiti kautta aikojen.

t. toinen ketjun (" Mitä ajattelet?" ) äiti, joka toppapuvusta retuuttaen kiskoi lapsensa kotiin.

Anteeksi uteluni, mutta onko tutkittu mikä voisi olla syynä?

Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta eihän sun tekemisillä ole mitään tekemistä asian kanssa. Älä syytä itseäsi!

- Imetin alle 3 kk, enkä päivääkään ihan täysimetyksellä saanut menemään.

- masennuin syvästi

- poltin puoleenväliin raskautta

- ryyppäsin alkuraskaudessa rankasti (en tiennyt vielä)

- Huudan lapselleni

- poltan taas tupakkaa

- en saa toista lasta

- lapsi meni hoitoon alle 3-vuotiaana

...

Kyllä sitä pikku hiljaa mielessä kytee mikä mussa on vikana.

Tämä jos mikä syö äidillistä itsetuntoa. Narkkarit yms saa niitä terveitä täysiaikaisia lapsia ja heille vauvan terveys tai edes itse vauva ei merkitse palaneen puupennin puolikastakaan, mutta mä en voinu edes raskausaikana aivastaa ilman et kohdunsuu aukes taas sentin. =(



Mun kroppa on naisen kropan irvikuva. Naisen perustehtävä on suojata hoivata helliä ja kasvattaa lasta kohdussa. Mun kohtuni tehtävä on tappaa tuhota satuttaa ja repiä.



Helvetin hienoa...

Vierailija:

Naisen perustehtävä on suojata hoivata helliä ja kasvattaa lasta kohdussa. Mun kohtuni tehtävä on tappaa tuhota satuttaa ja repiä.

Helvetin hienoa...

Kuka tahansa (ainakin melkein) voi synnyttää lapsen, mutta äitinä OLO on ihan toinen juttu!

Entäs adoptio?

Voi kun tuli paha olla sun puolesta :(

Täällä täysin samoilla viikoilla syntynyt poika, laajat aivoverenvuodot ja hydrokefalia. Toiselle on helppo sanoa, että älä syytä itseäsi, mutta kun sitä vinkkiä pitäisi itse noudattaa, ei onnistukaan. Yrittää täytyy silti. Olen pahoillani että joudut käymään tuollaista läpi.

jos sairastuu syöpään. Joskus oma keho pettää jossain asiassa. Mutta se on kuitenkin oma keho ja sen kanssa joutuu elämään. Olen hirveän pahoillani puolestasi, en osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Toivon että saat voimia ja pääset asiasta yli tavalla tai toisella. Tässä kisassa olet kyllä väärässä paikassa, ethän ole tehnyt mitään väärää.

Sinä et ole tappanut ketään. Lapsesi ei ole kuollut sinun takiasi vaan sinusta huolimatta. Ajattele: jos hän ei jaksanut elää maailman turvallisimmassa ja parhaassa paikassa, ei hän olisi täällä maailmassa selvinnyt. Hän on sinun lapsesi ja sinä hänen äitinsä. Ja olet vahva äiti, olet hänet synnyttänyt vaikka et koskaan kotiin häntä saanutkaan.

Varmasti teit parhaasi ja se on ainut mitä keneltäkään (äidiltäkään) voi pyytää.

Hali!