Jos et osaa kasvattaa, anna minä neuvon!

Tee näin myös yöllä joka kerran, kun hän herää. Ole sinnikäs. Ainakin 2 viikkoa on hyvä jaksaa, jotta näkee tulokset. Ole lähellä, älä mene kauas, jottei hätäännys kasva liian suureksi.

Laitapa vaikka jokin vaihteluväli, että milloin aikaisintaan ja milloin viimeistään.

Ohjaa myös isompaa näkemään, miten tärkeä hän on pikkusisarukselleen ja miten pieni häntä ihailee ja siksi tahtoo mukaan leikkiin. Keskustele lapsen kanssa rauhallisesti siitä, miltä lyöminen tuntuu, miksi se ei ole oikein ja miksi et voi sitä hyväksyä. Anna isolle omaa aikaa ja yhteisiä tekemisiä kanssasi ja viestitä selkeästi, että rakastat häntä sellaisena kuin hän on. Jos ei yhdessäolo suju, järjestä pienemmälle jotain järkevää omaa puuhaa isomman leikkien ajaksi.

mutta ainakin itse ohjaan jo alle 1 vuoden ikäistä olemaan esim. koskematta vaarallisiin paikkoihin tai laittamasta suuhunsa sellaista, mikä voisi jäädä kiinni kurkkuun. Siis kielletään ja ohjataan lapsi konkreettisesti pois vaarallisesta toiminnasta. Sanotaanko siis alaikärajaksi 8 kk ja yläikärajaksi vaikka 1,5 v.

Ohjaa oikeaan, kerro käytöstavoista. Anna positiivista palautetta.

Kun lapsi ei saa tahtoaan läpi, hän alkaa rääkymään. Saattaa rääkyä tunninkin putkeen. Joskus alan sitten huutamaan hänen kanssaan kilpaa kun hermot menee..

Vierailija:

Ohjaa oikeaan, kerro käytöstavoista. Anna positiivista palautetta.

se on sitten vaan tuo anaalivaihe, joten ei kai auta kuin kestää, jos kaikki ohjastaminen ja kanavoiminen ei tuota tulosta. Ruman käytöksen ruokapöydässä voinee sentään kieltää ja siirtää lapsen vaikka jäähypaikkaan miettimään käytöstään.

kouluaamuina.

Ja meillä ei pelata tietokonneella illalla ja tv:kin on kiinni, ei seurata mitään typeriä tv ohjelmia lasten aikana, vasta sitten kun he menevät nukkumaan, niin sitten voin katsoa niitä " typeriäkin" ohjelmia



kun typerillä meinaan että kuinkakohan monessa perheesä lapset katsoo salatut elämät iltasadukseen, me luetaan ihan kirja

Ensimmäinen käsky: älä lähde mukaan älämölöön vaan pysy itse rauhallisena ja aikuisena. Kokeile ottaa tiukkaan holding-otteeseen ja pidä siinä niin kauan, kunnes rauhoittuu. Ja mieti tarkkaan, mitkä ovat teidän perheen säännöt. Ei tarvita montaa sääntöä vaan muutama hyvä, joista pidetään kiinni, rääkyi tai ei. Yritä sanoittaa tunteita " olet vihainen, kun et saa sitä, mitä haluat" jne.

Yleensä lapset tykkäävät, kun saavat olla apuna. Itseluottamuskin tuossa kasvaa. Tällä keinolla voi myös ehkäistä/lievittää sisaruskateutta.

Lapsi saa useita kertoja päivässä kohtauksia sun mistä asiasta. Lapsesta näkee että hänellä vaan kiukuttaa, on paha olla. Mikä on mielestäsi paras tapa aikuisen suhtautua tuohon?